Hääpukusovituksen satoa

Kuten kirjoittelin täällä, olimme kaasojen ja siskoni kanssa sovittelemassa hääpukuja Stockmannin hääpalvelussa pari viikkoa sitten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sovitin valkoista unelmaa päälleni, joten olihan se hirmuisen jännittävää!

Stockmannin hääpalvelun myyjät olivat todella mukavia ja avuliaita, ja sopivia pukuja etsittiin välillä kahden myyjän voimin. Kausi on nyt juuri kuitenkin vaihtumassa ja valikoima on ehkä suppeimmillaan. Hihalliset pitsipuvut, jollaista lähtökohtaisesti halusin sovittaa, ovat tulossa vasta ensi vuoden mallistoissa, joten aivan unelmapukua ei tällä kertaa löytynyt. Sain kuitenkin todella hyvän kuvan siitä, millaisessa puvussa viihdyn ja miltä erilaiset mekot tuntuvat päällä.

Ensimmäiseksi sovitimme pukua, joka oli lähimpänä alkuperäisiä toiveitani. Siinä oli täyspitkät harsohihat ja leveä A-linjainen helma sekä laahus. Puku aiheutti makutuomareissa ihastuneita huokauksia ja pidin siitä itsekin paljon, varsinkin selän V-mallinen leikkaus oli todella kaunis. Puku oli valitettavasti minulle aika iso, joten se ei istunut kunnolla ja hihat olivat liian löysät. Puvussa oli kuitenkin oikeanlaista ideaa! Haluan kuitenkin, että hihat ovat pitsiä eikä harsoa, harso on jotenkin liian, noh, harsomainen. Mielestäni kunnon pitsikangas näyttää kauniimmalta. Helma oli puvussa kuitenkin upea.

haapuku_hihoilla_-_mennaan_vaan.jpg

Seuraavaksi testiin pääsi lasketulla vyötäröllä varustettu hihaton puku, jossa oli reippaasti levenevä helma. Olin etukäteen ajatellut, että laskettu vyötärö ei ole minun juttuni, ja puvun kokeilu vahvisti läsitykseni. En tuntenut mekossa oloani kotoisaksi eikä se minusta myöskään näyttänyt erityisen kauniilta. Helman yksityiskohta, jossa kangasta oli nostettu kerroksille oli ihan kiva. Strassit menivät överiksi.

haapuku_laskettu_vyotaro_-_mennaan_vaan.jpg

Tämän jälkeen vuorossa oli kapealinjainen pitsinen merenneitopuku. Olkaimeton puku tämäkin. Mekko sai kehuja ja makutuomareiden mielestä myös sopi minulle (väärän koon takia ei kuitenkaan aivan täydellisesti istunut), mutta minulla oli mekossa epämukava olo. Minulla oli tunne, etten voi lainkaan hengittää ja että vatsa pömpöttää. Ei hyvä fiilis noin hääpäivää ajatellen. Pidän enemmän vyötäröä korostavasta A-linjaisesta mekosta kuin kovin kapealinjaisesta koltusta. Mekko itsessään oli kaunis ja kangas lähellä toiveitani.

haapuku_merenneito_-_mennaan_vaan.jpg

Seuraavan sovitettavan puvun kohdalla myyjä sanoi jo sovituskopissa, että ilmeeni kirkastui selvästi, kun puku nostettiin paikalleen ja vetoketju vedettiin kiinni. Tunsin oloni hyväksi, mekon kanssa oli helppo olla ja se korosti mielestäni kauniisti decoltéta.

haapuku_off_shoulder_-_mennaan_vaan.jpg

Pienet olkapään paljastavat hihat yhdessä V-mallisen yläosan kanssa olivat todella kauniit ja sopivat mielestäni minulle hyvin.

haapuku_off_shoulder_lahi_-_mennaan_vaan.jpg

Tämän mekon helma ei kuitenkaan taas ollut mieleeni, helma saisi olla runsaampi ja näyttävämpi. Myös strassikoriste oli liikaa – yksinkertainen on kaunista tässäkin lajissa.

haapuku_off_shoulder_taka_-_mennaan_vaan.jpg

Viimeinen puku oli yksinkertaisesi upea ja koko oli kuin tehty minulle. Tämän kohdalla aloin hieman pyörtää mielipiteitäni olkaimettoman mekon suhteen..

haapuku_olkaimeton_koko_-_mennaan_vaan.jpg

Oikeankokoinen ja sopivasti leikattu olkaimeton yläosa myös istui kauniisti. Karsastan kuitenkin edelleen olkaimettomassa mekossa piilevää ”tursuileva iho” -vaaraa, mikä syntyy helposti kun puvun kanssa liikkuu ja kääntyilee. Jos tällainen tursuilu sattuisi ikuistumaan esimerkiksi muuten täydelliseen hääkuvaan, tiedän että minua harmittaisi ja kovasti.

haapuku_olkaimeton_lahi_-_mennaan_vaan.jpg

Mekossa oli upea helma, joka leveni kapeasta vyötärönauhasta A-linjaisena. Puvussa oli hyvä olla ja se tuntui tukevalta päällä. Nautin myös tällaisen puvun luomasta tiimalasifiiliksestä, kapeahko vyötärö kun sattuu olemaan yksi niistä minulle luojan suomista eduista. Säärten pituus ei kuitenkaan ole yksi vahvuuksistani, joten pidän siitä, että pitkä helma yhdessä korkokenkien kanssa huijaa minulle vähän lisää pituutta ja sääriä. Tässäkin puvussa oli mielestäni turhaan strasseja vyötärönauhassa, mutta sen olisi voinut vaihtaa esimerkiksi yksinkertaiseen leveään silkkinauhaan.

haapuku_olkaimeton_takaa_-_mennaan_vaan.jpg

Oli todella hyvä, että kävimme jo näin aikaisessa vaiheessa sovittelemassa erilaisia pukuja, jolloin sain hyvän käsityksen siitä, millaisessa puvussa oikeasti viihdyn. On turha haaveilla merenneitopuvusta, jos sen kanssa on vain epämukava olo. Myyjät kehottivat minua tulemaan uudelle sovituskierrokselle vuodenvaihteessa, jolloin kaikki ensi vuoden mallistot ovat viimeistään saapuneet. Aion toki käydä myös muissa liikkeissä, sillä Stockmann edustaa vain muutamaa merkkiä.

Olen myös alkanut kallistua käytetyn puvun kannalle. On surullista, kuinka paljon myynnissä on käytettyjä hääpukuja, jotka roikkuvat ensimmäisen omistajan kaapissa tyhjänpantteina tai pahimmassa tapauksessa joutuvat hävitettäviksi. Tutkin siis samalla myös myynti-ilmoituksia, jos unelmieni puku sattuisi tulemaan vastaan. Saa vinkata, jos teillä jollain on myynnissä hääpuku!

millainen puku teidän milestänne sopisi minulle parhaiten?

 

Kommentit (3)
  1. Heippa, kauniita pukuja pääsit sovittamaan, varsinkin eka ja vika puku näyttää upealta ylläsi! Puvut olivat vähissä kun itse kävin sovittamassa ja myyjä sanoikin että uutta mallistoa on vasta tulossa..

  2. No, vautsi vau!! Viimeinen näytti tosi kauniilta, mutta sun solisluut oli kauniimmat vielä siinä, missä oli pikkuhihat. 🙂 Ja joo, yök strasseille!

    1. Täänks! Mustakin solisluut oli hyvät siinä toisessa.. Pitää toivoa et löytyis mekko, jossa nää kaikki hyvät jutut yhdistyy 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *