Hulinat ja (äidin) ulinat

img_2283.jpg

Tiedättekö sen hieman ylimielisen tunteen joka koskettaa asioita jotka periaatteessa voisivat osua omalle kohdalle, mutta et kuitenkaan usko niin käyvän? Minä ainakin tiedän, ja suhtauduin vauvojen uniongelmiin juuri niin. Meillähän meni todella kivasti, vauva söi pari kolme kertaa yössä ja nukkui muuten omassa sängyssään tyytyväisesti. Ajattelin, että parin kuukauden päästä hän varmaan ihan itsekseen ymmärtäisi lopettaa nuokin heräilyt ja sitten meillä nukuttaisiin läpi yön kaikki, kivasti ja onnellisesti ilman mitään massiivista ”pää sumussa” -väsymystä tai muutakaan uupumusta ja vauvaakaan ei tarvitsisi itkettää kun noin kivasti nukkuu. Sitten yksi idiootti meni vielä kirjoittamaan blogiinkin kuinka hyvin vauva nukahtaa omaan sänkyynsä. FAIL.

Meillä on nyt kolme viikkoa HULISTU. Ilmeisesti lähes virallinen termi on neljän kuun hulinat. Liittynee johonkin massiiviseen kehitysharppaukseen jonka vauva ottaa neljän kuun tietämissä ja prosessoi tätä öisin nukkuessaan (eli heräillessään). Samaan syssyyn saattaa osua vielä TIHEÄ IMU eli kausi, jolloin vauva ikään kuin sparraa tuotantolaitosta toimimaan tehokkaammin ja tuottamaan enemmän (eli ravaa tissillä vähän väliä). Joku näiden yhdistelmä tai molemmat perättäin tai mikä lie osui tuulettimeen, minkä jälkeen olen oppinut miltä vähittäinen väsyminen tuntuu. Ekojen tunnin välein heränneiden öiden jälkeen olo on vielä ihan fine, jaksaa skarpata ja olla aika oma itsensä, silmäpussit ei vielä näytä pahalta. Mutta kun homma jatkuu useamman viikon niin vaikutus kertaantuu ja väsymys kasvaa. Silmäpussit on pakko aamulla meikata piiloon kun niitä säikähtää muuten jo itsekin. En oikeasti ymmärrä miten sellaisten vauvojen vanhemmat pysyvät pystyssä, jotka nukkuvat todella huonosti.

Noniin, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä olen taas pohtinut että mitäs tässä voitaisiin tehdä. Alistua kun ei voi. Olen tähän mennessä kokeillut muutamaa kikkavitosta, joilla luonnollisesti on ollut yhtä paljon vaikutusta kuin homeopaattisen kynttilän polttelulla. Vauva nauraa partaansa ja vie kuusi-nolla. Mutta jos jonkun muun vauva on yhtään vastaanottavaisempi, niin olen kuullut että seuraavista saattaa olla apua:

Iltapullo. Jos illalla syöttää vauvalle korviketta, saattaa ensimmäinen unipätkä kestää pidempään, sillä korvike sulaa hitaammin kuin äidinmaito.

Täsmäsyöttö. Syötä uninen vauva kun menet itse nukkunaa, näin hän ei (ehkä) herää heti nukkumaan mentyäsi syömään. Tämä ei toki toimi jos menet muutenkin vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan kuten rättiväsynyt äiti saattaa tehdä.

Vauva kauemmas sängystä. Vauvat haistavat maidon eli äidin ja jotenkin muutenkin maagisesti aistivat tämän olemassaolon. Unta saattaa rauhoittaa se, että siirtää vauvan kauemmas nukkumaan. Tämä on toki todella ärsyttävää JOS vauva kuitenkin herää puolen tunnin välein ja sinun on käveltävä toiselle puolelle huonetta laittaaksesi tutti suuhun/imetettävä/todettava että vauva nukkuu jo ennen kuin pääsit perille.

Nukutus unikoulu. Olen kuullut, että ihan pienellekin vauvalle voi pitää nukutus unikoulua, minkä idea on irrottaa rintasyöminen nukutuksesta. Käytännössä siis iltasyöminen tehdään ennen kuin käydään iltatoimille ja makuuhuoneessa ei illalla imetetä. Kannattaa kuitenkin varustautua hyvällä game planilla, että miten hommassa toimitaan, sillä epäjohdonmukainen sekoilu vain huonontaa tilannetta. Tavoite on siis irrottaa syömisen ja nukahtamisen välistä yhteyttä jolloin vauva ei potentiaalisesti yölläkään kaipaisi rintaa jokaisen havahtumisen jälkeen.

Meillä siis mikään yllä olevista ei ole auttanut, ja nukutus unikoulun pitämiseen olimme täysin valmistautumattomia (kuvittelin ettei juurikaan meidän babya heilauta, lol) ja homma jäi yhteen epäonnistuneeseen kokeiluun. Pientä kehitystä on kuitenkin ollut ilmassa ja parina yönä meillä on nukuttu jopa yhdet kolmen tunnin unipätkät, wohoo! Toivon siis parempaa huomista ja odotan sitä maagista päivää kun ohjeiden mukaan on ok pitää lapselle oikea unikoulu.

Jos jollain on vinkkejä hulisijan unien parantamiseen, niin otetaan lämmöllä vastaan!

 

Kommentit (2)
  1. Kuinka kiva lukea tätä blogia, kun meillä myös nämä 4 kk hulinat – oh my god! Luulin tätä myytiksi, ei ollut myytti ei… Poika selvästi muuttuu yöllä monsteriksi (omissa väsyneissä ajatuksissani, hehhe), ja aivan uskomatonta, mutta aamuksi luo nahkansa uudestaan, ja on sama vanha ilopilleri 🙂

    1. Elina - Mennään vaan
      30.1.2018, 10:35

      Jotenkin kummasti se helpottaa kun tietää, että muilla on samanlaista 😀 Päivisin (ja yöllä nukkuvana) niin ihanan lapsen on todella valmis lähettämään sisäoppilaitokseen välittömästi kun herääminen nro 7 saman yön aikana on käsillä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *