Sain keväällä kerrassaan erinomaisen idean – häihin olisi saatava vaaleanpunaiset pellavaservetit. Ensin harkitsin raidallisia, mutta lopulta päätin että vaalean roosan väriset olisivat se, mitä kattaus kaipaisi. Aloitin intensiivisen internetin haravoinnin, mutta valitettavasti mistään ei löytynyt (kohtuuhintaisia) pellavaservettejä vuokralle tai ostettavaksi. Ei edes Kiinasta, vaikka kaikki hakkeritaitoni metsästykseen valjastin.

Mikä avuksi? Päätin, että kyllähän nyt yhdet servetit itsekin ompelee, ja aloitin pellavakankaan etsinnän. Mutta eipä ollut helppoa sekään! Pellava on kallista, mistään viidenkympin metrihintaisesta verhokankaasta ei servettejä tietenkään ollut varaa tehdä, joten epätoivo melkein hiipi takaraivoon. Onneksi hyvä ystäväni, jolla on vaatealan yritys, osasi vinkata turkulaisesta Jättirätistä, jossa myydään todella edullisia kankaita. Olin liikkeeseen yhteydessä ja selvisi, että heiltä löytyi sekoitepellavaa (50/50 pellavaa ja puuvillaa) kahdessakin vaaleanpunaisen sävyssä. Minulle lähetettiin mallitilkut kotiin ja aivan täydellinen servettikangas oli löytynyt, jesssss! Pieni sydänkohtausvaara oli vielä edessä, sillä ko. kangasta oli jäljellä enää pakan loput Turussa ja Raumalla. Jättirätin ystävälliset myyjät mittasivat pakat minulle ja toimittivat kaiken jäljellä olevan kankaan Turkuun, josta kävin sen noutamassa. Tässä kohtaa minulla oli noin 25 metriä pellavaa ja todella epäileväinen sulhanen.

Meillä kävi satumainen tuuri, ja saimme kasan ystävimme (osan enemmän, osan vähemmän paikalle huijattuina) talkoilemaan servettien kanssa ja valmiita servettejä alkoi syntyä! Alussa 130 kappaletta valmiita servettejä tuntui melko epätoivoiselta, varsinkin kun ensimmäisen talkoopäivän jälkeen valmiiden servettien määräksi paljastui 45, vaikka kaikki ajattelivat että tässä ollaan jo ihan maalisuoralla. Noh, eipä annettu tämän lannistaa vaan jatkettiin ponnisteluita siskon, kaason ja muutaman muun sinnikkään kanssa todella monena iltana. Lopulta saapui se unohtumaton päivä, kun ompelin viimeisenkin sauman kiinni ja totesin, että DONE.

Häävikkolla äitini vielä tuli auttamaan meitä, ja silitti jokaisen servetin yksitellen (ensimmäiseen meni 15 minuuttia…), ja minä ja siskoni sidottiin koko komeus yhteen ruskealla pellavanarulla ja servetit pakattiin valmiiksi laatikoihin odottamaan H-hetkeä. Mikäli lähdet moiseen projektiin, suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän etukäteen, ettei mitään ylimääräistä näperrystä tarvitse tehdä enää hääpaikalla. Vaikka projekti oli hiukan aikaavievä ja vaati muutaman työtunnin poikineen, olin lopulta aivan äärimmäisen tyytyväinen, että toteutimme sen ja pidin pääni, vaikka monessa muussa asiassa en mihinkään mahdottomiin (ja sulhasen vastustamiin) askarteluihin lähtenytkään!

Onko teillä ollut ”mahdottomia” hääprojekteja vai olenko ainut?

EDIT: Kyselyitä on tullut useampia, joten vinkkinä: servetit siirtyvät astiavuokraus.com:lle vuokrattavaksi, joten sieltä näitä saa! Vuokraamon omistaja ihana Marja vastaa tiedusteluihin 🙂