Kirjoitin aiemmissa postauksissa hieman siitä, millaisia tuntemuksia vanhemmuus on ensimmäisinä viikkoina herättänyt. Taisin kuitenkin keskittyä hieman liikaa sinne survival-osastolle. sillä luettuaan tekstit äitini tiedusteli minulta, että pitääkö huolestua. Vastaus on että ei tokikaan, me ollaan ihan hirmuisen onnellisia ja iloisia meidän pikkutyypistä!

Erityisen hieno päivä oli viime viikon keskiviikko, kun neuvolantäti kertoi minulle että lapseni hymyilee. Täti siinä jutusteli vauvalle ja yhtäkkiä tokaisi, että ”sinähän hymyilet jo!”. Johon tuore (ensihymystä mustasukkainen) äiti että MITÄ?! Kävi ilmi, että lapseni oli varmaankin hymyillyt minullekin jo lukemattomia kertoja, mutta olin ilmeisesti kuitannut nuo haparoivat ilonosoitukset tahattomina vahinkohymyinä tai epämääräisinä irvistyksinä, sillä ihan sanakirjamääritelmän hymyltä nuo ensimmäiset yritykset eivät näyttäneet. Illan vietimme lapsen isän kanssa tuijotellen lapsoa suu messingillä ja arvuutellen, että ”oliko toi nyt hymy, entä toi?”. Voi kun lapsi muistaisi nämä hetket kasvettuaan niin hän saisi kyllä makoisat naurut.

Vauva-arki on siis saanut yllättävän nopeasti piirteitä joiden kuvittelin tulevan paljon myöhemmin: lapsi kaipaa seuraa ja virikkeitä hereillä ollessaan ja vastaa tähän hymyilemällä ja juttelemalla. Ihan kreisiä! Olin ajatellut, että jossain vaiheessa pitää paneutua kirjallisuuteen vauvan kehitysvaiheista ja miten tällaista interaktiivisuuden kehittymistä tuetaan ja kannustetaan, mutta vauva yllätti totaalisesti housut nilkoissa, eikä pahemmin kysellyt että onko äiti nyt jo opiskellut miten hymyihini vastataan. Jouduin siis ihan käyttämään maalaisjärkeä näissä haastavissa tilanteissa, härregyyd. Nyt meillä on repertuaarissa jo lelukaaren heiluvien palikoiden ihmettely, pupun tuijottelu ja yleinen höpsöttely. Laulu ei naurata (vielä, aion viedä tämän erän) ja piiloleikki herättää hämmennystä. Tarvinnee kuitenkin kaivaa joku kirja, etten aiheuta pahoja traumoja liian advanced leikeillä reppanalle.

On myös tapahtunut yllättävä käänne lapson yleisessä tyytyväisyydessä. Aiemmin hereillä ollessaan hän kaipasi jatkuvasti syliä ja mieluiten heijaavaa syliä, mutta nyt viihtyy hetkiä jopa ihan itsekseen sitterissä tai makoillen. Wohow! Melko pieniä hetkiä kylläkin, mutta tyyppikin on aika pieni. Pääasia, että suunta on lupaava. Hyvää duunia vauva!

Sitteriin nukahtanut vauva mahdollistaa äidin rauhaisan aamupalan

Vielä pari kuukautta sitten eli AEV (Aikana Ennen Vauvaa) julistin kuinka en halua meille mitään ylimääräistä tilpehööriä vauvan takia vaan ”eihän se vauva paljon mitään oikeasti tarvitse”. No ei tarvitse ei, mutta sen vanhemmat sitäkin enemmän kyllä! Olin myös äärimmäisen värikriittinen ja tuhahtelin ylimielisesti riemunkirjaville leikkimatoille ja muille gatgeteille jotka tuppaavat lapsiperheiden sisustusta täydentämään. Vähänpä tiesin.

Vauvan saavuttua hänen tarpeistoaan on täydennetty erilaisilla mahdollisimman värikkäillä ja sähkökäyttöisillä tilpehööreillä about sitä mukaa kun olen minkäkin värkin olemassaolon keksinyt. Jotkut ovat hyvin skeptisiä erilaisten vauvan viihdykkeiden suhteen, mutta itse olen lähestynyt asiaa siten, että  jos jollain (kohtuullisella) rahalla hankittavalla voi ostaa muutaman kymmenen minuuttia päivässä heijausvapaata aikaa niin miksi hyvänen aika en sitä hankkisi! Äidin mielenterveys edellä siis. Tällä hetkellä hankintalistalla on henkilökohtainen sirkus (äärimmäisen värikäs lelukaari sitteriin), sähköllä toimiva keinuttava sitterilaitos (mieluiten pimpelipom-musiikilla varustettu) ja vaunulelu.

Muita elämää helpottavia hankintoja ovat olleet:

– Jumppapallo (voimat loppuu, liike jatkuu)

– Imetystyyny x2 (herneillä ja pumpulilla täytetyt)

– Sitteri (sellainen normi, jonka voi kantaa myös vessaan mukaan ja heiluttaa vasemmalla varpaalla samalla kun pesee hampaita)

– Vaavisänky (voi rullata nukkuvan vauvan mukaan kylppäriin niin ehtii kivasti käydä suihkussa)

– Tutteja (antakaa hyvänen aika ajoissa ettei vaan rupea nirsoilemaan!)

– Riittävästi harsoja (erinäisiä eritteitä päivän aikana riittää)

– Kantoreppu (esimerkiksi leivän voitelu kahdella kädellä on huomattavasti helpompaa kuin yhdellä)

Kaikki vinkit vauvan tyytyväisyyttä lisäävistä härpättimistä otetaan kiitollisuudella vastaan!