Sormusasiaa – kihlasormuksen valinta

Lähes ensimmäinen kysymys kihlausuutisen jälkeen on (ainakin kaikilla naispuolisilla ystävilläni) liittynyt sormukseen.

”Näytä sormus!”

”Millainen sormus on?”

”Osasiko sulho valita sormuksen?”

Sormus on siis serious business.

Perinteisestihän sormuksen valinta on ollut miehen tehtävä. Tarkkana ja nirsnona (enkä aina niin perinteitä kunnoittavanakaan) tyyppinä olin kuitenkin jo ehkä toisella seurusteluviikolla ohjeistanut, että jos hommat etenee niin pitkälle, niin minähän valitsen sitten itse sormukseni! Ei sikäli, että olisin epäillyt tulevan puoliskoni kykyjä sormuksenvalitsijana, mutta kaikki me, joilla on vielä tuoreessa muistissa Carrien reaktio nähdessään Aidanin valitseman kihlasormuksen, haluavamme vain ottaa varman päälle. Minut kihlattiin feikkisormuksella mallia Glitter 7,90. Pääsin siis itse valitsemaan nimettömänkoristettani – fiilis kuin viisivuotiaalla karkkikaupassa!

tiffany_proposal_-_mennaan_vaan_0.jpg

 

Suomessahan on ainakin aikaisemmin ollut tapana, että kihlasormus on se ”vaatimattomampi” sormus, usein yksinkertainen kultainen rinkula, ja vihkisormus sitten näyttävämpi. Timanttien ajatellaan symboloivan ikuista kestävyyttä, ja tämän vuoksi vihkisormuksissa usein näitä kivien kuningattaria nähdään. 

Varsinkin rapakon takana perinne on ollut päinvastainen. Siellä on ollut tapana valita kihlasormukseksi erittäin näyttävä, ja yleensä valtavalla kivellä varustettu sormus (ainakin, jos elokuvia on uskominen). Näyttävän kihlasormuksen rinnalle valitaan sitten hillitympi vihkisormus. Molemmissa voi luonnollisesti olla dimangeja tai muita kiviä.

 

tiffany_hands_-_mennaan_vaan.jpg

 

Tapakulttuuri on Suomessakin viime vuosina lavetunut, ja kihla- ja vihkisormuksia on joka lähtöön. Tämä selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun kävimme läpi noin tuhannetta sormusta jossain niistä kymmenestä liikkeestä, joissa kävimme sormusta metsästämässä. Yllättäen sitä oikeaa ei kuitenkaan mistään löytynyt (tämä ei toki kerro minun niuhoudestani vaan valikoimien suppeudesta, tietty). Minulle on pitkään ollut selvää, että haluan mahdollimman klassiset ja tyylikkäät valkokultaiset sormukset. Kihlasormus yhdellä timantilla ja rinnalle sitten hääpäivänä siro rivisormus.

Kuulostaa simppeliltä, mutta mitä ilmeisimmin suurin osa korumyyjistä ei ole ajatustenlukijoita. Kuulin hieman liian monta kertaa lauseen: ”Kyllä meillä ehkä on jotain sellaista, katsotaanpa näitä esitteitä…”. EI. Ei mitään esitteitä! Kyllä kihlasormuksen myyjän täytyy sen verran tietää, että osaa kertoa onko valikoimassa timattisomusta, jossa on yksi timantti kruunussa. Kiersimme siis niin kauan kunnes löytyi paikka, jossa puhuttiin samaa kieltä.

Lopulta sellainen pieni ja palveleva kultasepänliike löytyi, jossa melkein (niin kovin lähellä!) täydellinen sormus odotti. Myyjä ehdotti heti, että heidän oma kultaseppänsä tekisi meille uuden sormuksen toiveidemme mukaan. Hän osasi myös vastata kaikkiin kysymyksiin timantin yksityiskohdista (tiedättehän kuinka monta eri tekijää niiden kiiltävien hiilenpalasten arvoon vaikuttaa??), kullasta, aikataulusta, ja mikä parasta – hintakaan ei päätä huimannut! Sormus tilattiin ja minulla ylsi hymy korvasta korvaan.

kihlasormukset_2_-_mennaan_vaan_1.jpg

Kunnes sormus saapui. Muuten sormus oli täydellinen, mutta istutus oli väärin. OI VOI. Kiven oli tarkoitus istua kartiossa, mutta se istuihin tynnyrissä. FAIL. Joku voisi sanoa, että aivan sama, missä se kivi istuu, mutta valitettavasti minä en ole ihan niin sopeutuvainen henkilö. Marssin siis takaisin kultasepän luo ja huuli väpättäen kerroin, että tynnyri ei nyt oikein miellyttänyt. Hän otti asian todella hyvin, oli pahoillaan sekaannuksesta ja lupasi silmää räpäyttämättä tehdä minulle uuden sormuksen. Sitten käytiin tarkasti läpi, mikä siinä istutuksessa nyt meni pieleen. Kiitos nykyajan vempeleiden ja fanaattisen tarpeen ottaa kaikesta jatkuvasti kuvia, minulla oli kuva siitä alkuperäisestä melkein täydellisestä sormuksesta istutuksineen ja toiveeni (ilmeisesti) meni perille.

Nyt jännitetään. Ensi viikolla selviää, onko sormus täydellinen vai täydellinen. Olen kuitenkin tässä muutaman viikon aikana onnistunut kiintymään myös Glitterin 7,90 -sormukseeni, joten eiköhän tästä tynnyrittömästä kerran uudellen mittatilaustyönä valmistetusta sormuksesta tule aika rakas. Pidetään peukkuja!

Kaikki kuvat Tiffany.

Kommentit (9)
  1. Löysin omani netin kautta ja ajoin liikkeeseen katsomaan sormuksia ja siellä löytyi kyllä omani täydellisyys ja miehelleni kanssa! Kaiken huipuksi kaiverrus kuului hintaan joka on mahtava juttu. Olen turhautunut siihen että kaiverrus maksaa maltaita tätä nykyään, mutta heiltä sain sen ilmaiseksi kun ostin sormuksen heidän liikkeestä.
    http://Www.kultastore.fi

    1. Kiitos vinkistä!

  2. Saako kysyä mistä tämä täydellinen sormus löytyi? Samankaltaisia ajatuksia täälläkin mutta missään ei tunnu olevan oikeanlaisia. Juuri tuo tiffanyn tyyli iskee täälläkin! 🙂

    1. Hei, tietty saa kysyä!:) Sormus löytyi Timanntti Forum nimisestä pienestä liikkeestä Helsingistä. Liike sijaitsee Simonkentän mäessä, Forumin talossa. Voin jo paljastaa, että kävin eilen hakemassa sormuksen ja siitä tuli ihana – eli varaukseton lämmin suositus liikkeestä! Laitan kuvia sormuksesta hetimmiten tänne, niin pääsette näkemään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *