Trendi haastaa: Unelmien matka

Olemme viime viikkoina pohtineet häämatkakohdetta, ja valinta on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Olemme nimittäin matkustelleet jo yhdessäkin aika paljon, ja aika eksoottiisissakin kohteissa, joten wow-elämyksiä on tullut koettua.

Olin opiskeluaikana puoli vuotta vaihdossa Malesiassa, josta reissailimme kaakkois-Aasiaa ristiin rastiin ja poikaystäväkin pyörähti pari viikkoisella paratiisisaarilomalla kanssani. Olemme purjehtineet Kroatiassa ja Kreikassa, minä surffannut Indonesiassa ja poikaystävä asunut Toscanassa. Yksi reissu on kuitenkin ollut aivan ylitse muiden niin eksoottisuudessaan kuin elämyksellisyydessään, nimittäin matka Venezuelaan.

Vietimme marraskuussa 2011 unohtumattomat pari viikkoa ystäväpariskunnan kanssa Venezuelassa, ensin Canaiman kansallispuistossa ja sen jälkeen mielettömällä paratiisisaarella Los Roquesilla.

Canaiman kansallispuistohan tunnetaan siitä, että siellä sijaitsee maailman korkein vesiputous, Angel Falls (se Up in the Air piirretystäkin tuttu). Matka putouksille on huima, nimitäin putousta voi joko lentää katsomaan pienkoneella (kallista) tai matkata jokiveneellä neljä tuntia ja vaeltaa kaksi (kohtuuhintaista). Voitte kuvasta päätellä, mitä me teimme.

Vuorille kun oltiin menossa, nousimme luonnollisesti jokea jatkuvasti ylöspäin, ja matkanteko oli välillä kuin koskennousua. Menomatkan pelkäsin aivan uskomattoman paljon jokaista mutkaa ja käännöstä, sillä pitkä ja kiikkerä vene tuntui jatkuvasti kaatuvan, mutta paikalliset pojat olivat joskus ennenkin ajaneet veneellä ja hengissä selvittiin.

Seuraavaksi vaelsimme kaatosateessa kaksi tuntia pimeää viidakkopolkua katsomaan putousta niin läheltä kuin mahdollista .. joka oli perilla pienen pieni vesihöyrypilvi pudottuaan pystysuoraan kilometrin. Siinä vaiheessa meinasi vähän olla vitsit vähissä. Kun lopulta selvisimme leiriin ja saimme ruokaa, kiittelin jotain korkeampaa tahoa henkirukkiemme säilymisestä. Seuraavan aamun näköala kuitenkin korvasi kaiken:

  

Seuraavaksi suuntasimme nenämme kohti lämpimämpiä ja rennompia oloja ja lähdimme kohti Los Roquesia, joka on pienenpieni saarirykelmä Karibianmerellä. Ensin piti kuitenkin päästä pois kansallispuistosta, johon ei mitkä tahansa lentokoneet muuten lentele:

Tämän jälkeen elo kävi hyvin rennoksi, mitä nyt lämmintä vettä ei tietenkään ollut ja ilmastointi oli rikki, mutta paikallinen perinneruoka hummeri ja autiot hiekkadyynibiitsit korvasivat aika mukavasti menetetyt mukavuudet.

Ehdottomasti parasta Venezuelan reissussa oli se, että se sisälsi molempia – aktiivista seikkailua ja täydellistä rentoilua varpaat hiekassa. Tästä pitänee oppia jotain seuraavia matkoja suunnitellessa.

Kevään ensimmäisen kiireviikon jälkeen näiden kuvien katseleminen aiheuttaa aika kovaa kaukokaipuuta. Mutta ensin lähden katsastamaan sen Berliinin, siellä pitäisi sentään olla kevät.

Adios ystäväiset, ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!