Vauva hoidossa!
Kirjoitin loppuvuodesta, miten hankalaa meidän on ollut antaa Napukkaa hoitoon, edes tutuille! No, nyt olemme pikkuisen tässä asiassa edennet, meillä on nimittäin löyhästi sovittuna, että oma äitini käy pari kertaa kuussa töittensä jälkeen hoitamassa Napukkaa noin kaksi tuntia, sekä Napukan kolme kummitätiä vuorottelevat ja yhteensä Napukalle tulisi kummitäti-hoitokertoja myös se noin pari kertaa kuussa. Tällöin meille kertyisi Miehen kanssa joka viikko mahdollisuus käydä kerran yhdessä salilla! Tätä olemme todella odottaneet, sillä varsinkin oma treenaamiseni on junnannut väsähtäneesti paikoillaan ilman omaa personal traineriani. 😉 Meistä on myös todella kiva yhteinen harrastus tuo salilla käyminen. Teemme nykyään, kun olen hyvin toipunut jo raskaudesta, taas vuorotahtiin samat sarjat levypainoilla, jolloin toinen aina huilii ja toinen nostaa. Näin salillakäyminen on myös paljon yhteisempää, kuin mitä se olisi, jos kummallakin olisi omat ohjelmansa.
Tätä järjestelyä on nyt kokeiltu kahdesti, eli äitini on käynyt kerran ja kummitädeistä kaksi kävi kerran yhtäaikaa. Täytyy sanoa, että vaikka luotan täysin kaikkiin näihin hoitajiin, tiedän, että häillä on kokemusta vauvojen hoidosta sekä Napukka tuntee ja muistaa heidät kaikki, olin todella jännityynyt! Ensimmäisellä kerralla jätin oman treenini vähän vajaaksi ja hilpaisin takaisin kotiin vain tunnin poissaolon jälkeen. Seuraavalla kerralla maltoin jo tehdä ohjelman loppuun. Toki Napukka oli ollut vähän ihmeissään, mutta ei kuitenkaan mitenkään järkyttynyt. Kun tulin takaisin, hän hymyili ilahtuneesti, mutta ei rynnännyt esimerkiksi mitenkään paniikissa luokseni. Sanoisin siis, ett homma toimii! Parasta tässä järjestelyssä on se, että kaikki hoitajamme ovat tarjoutuneet hommaan aivan itsenäisesti, ei siis tarvitse miettiä, olisko heillä oikeasti aikaa ja eivät vaan kehdanneet kieltäytyä, kun pyydettiin. Tällä aikataulutuksella kellekään heistä ei myöskään tule kohtuuttoman paljon Napukka-vuoroja, mutta me pääsemme salille joka viikko.
Korvauksista toki yritimme keskustella, mutta kaikki olivat hyvin vakaasti sitä mieltä, että riittää, kun hoitajille on ruokaa tarjolla. Ensin ajattelin, että on suuri harmi, etten keksi mitään sellaista vastaavaa palvelusta, jolla voisimme tasata tilejä. Sitten ajattelin asiaa laajemmin; Minä olen lukemattomia kertoja hoitanut siskoni vauvaa ollessani itse lapseton. Hän ei voi samalla lailla auttaa Napukan hoidossa, sillä hän on jo äiti. Jos Napukan kummitädeistä joku päivä tulee äitejä, hyvin suurella todennäköisyydellä heille löytyy myös niitä sukulaisia tai ystäviä, jotka voivat auttaa. Tällä tavoin homma pysyy kuin pysyykin jollain tavalla balanssissa isommassa mittakaavassa. Minä olen sekä antanut että saanut lastenhoitoapua. Ja tällä tavalla ajateltuna pystyn ottamaan avun vastaan tuntematta syyllisyyttä.
Ennen kaikkea koen, että Napukka hyötyy suuresti siitä, että tottuu olemaan muidenkin, kuin äidin ja isän kanssa. Ehkä pikkuhiljaa uskallamme joskus käydä myös vähän pidemmän kaavan mukaan jossain Miehen kanssa kahdestaan! 😀