Mukavia muistoja Ruisluodosta

Mielihyvin muistelen, miten  konttoristi pääsi oikein luvan kanssa ulos toimistostaan, konserttiin Ruisluodon palvelukeskukseen joitain aikoja sitten. Vaikka olen asunut Tammelassa aika pitkään, en ollut aiemmin käynyt Ruisluodossa.

Työnantajan lahjoituksilla järjestettiin konsertteja palvelutaloihin ja vapaaehtoiset saivat osallistua järjestelyihin työaikana.

Seurasin kun hoitajat ja alan opiskelijat toivat asukkaita saliin, jossakonsertti järjestettiin. Aikamoinen operaatio oli siirtää pyörätuoleilla ja rollaattoreilla kulkevat asukkaan saliin. Hoitajien välillä selvästikin tieto kulki, kun toinen varmisti, että toinen jää ns. vahtimaan ja toinen hakee seuraavan asukkaan huoneestaan. Lempeillä ohjeilla hoitajat opastivat asukkaat oikeille paikoilleen.

Odotellessa konsertin alkua vaihdoin muutaman sanasen Torrolta kotoisin olevan suloisen valkotukkaisen mummelin kanssa. Hänellä oli hymy herkässä ja voi kuinka kauniin siniset silmät !

Sovimme esiintyjän, Joel Hallikaisen,  ja hykyn edustajan kanssa, että sanon myös muutaman sanan asukkaille.

Konttoristi ei viihdy yleisön edessä, mutta lohduttauduin sillä, että vaikka kuinka mokaisin, eivät nämä asukkaat sitä välttämättä muista enää kun konsertti on ohi.

Joel Hallikainen puhui vanhuksille hyvin kunnioittavasti ja kiitti heitä heidän tekemästään työstä.  Tykkäsin.

Konttoristille tuli todella hyvä mieli tästä iltapäivästä. Kiitos kun sain tulla tutustumaan Ruisluotoon! Tapa, jolla hoitajat käsittelivät asukkaita, oli todella lämmin.

Hiirenkalvaman konttoristi , keski-ikäinen täti Tammelasta.

 

Kuva Joel Hallikaisesta valmistautumassa konserttiin Ruisluodossa, Tammelassa.

Puheenaiheet Hyvä olo Musiikki Tapahtumat ja juhlat

Hei, me hiihdetään!

Maalla asumisen ehdottomia iloja tällaisena lumisena talvena on maisemien lisäksi hiihtäminen.  Kotona latukoneena toimii mies puisilla metsäsuksilla lisäpainonaan noin kymmenen kilon kantorinkka, josta kuuluu pikkupojan tasainen kuorsaus. Omalta pihalta lähtevä latu kiertää kotiamme ympäröivät pellot – ei autolla ajoa, ei laturaivoa! Hiihtolenkkimme pituus on pari kilometriä, se on juuri sopivan mittainen hiihtäjän vauvalle. Välillä hiihdämme useamman kierroksen, kylmimmillä keleillä tai ladun ollessa ummessa yksikin riittää. Poikkeuksetta pienikin ulkoilu tuulettaa äitiaivot ja antaa uutta energiaa.

Koska täällä Portaassa on risteyksiä huomattavasti vähemmän kuin kaupungissa, vähentää se mahdollisten vaunulenkkien variaatioita. Hiihtäminen tuokin kaivattua vaihtelua vauva-arjen päiväohjelmaan. Hiihdon kuten kaiken muunkin liikkeen tasainen keinunta saa pojan vaipumaan uneen, oli hän sitten kannettavana tai työnnettävänä. Myös rusakkoystävät ovat ottaneet kiitollisena latuverkostomme vastaan ja käyttävät sitä kulkureittinä upottavan hangen keskellä. Mahdumme mainiosti samoille laduille.

Hiihtäminen on oiva tapa kulkea paikasta toiseen. Koska täällä taajaman ulkopuolella ei turhia hiekoitella, pääsemme kylän raitille tietä pitkin hiihtämällä. Tuttu reitti muuttuu heti jännittävämmäksi suksilla ja matkakin taittuu hieman nopeammin, hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Kunnon hiihtoseikkailun vauvan kanssa puolestaan mahdollistaa pienen ajomatkan päässä sijaitseva Torronsuon kansallispuisto. Yksi perjantai-ilta vierähti nopeasti hämärtyvällä suolla latukoneella ajetuilla laduilla hiihtäen. Hiihdimme suon eteläistä reunaa kuusi kilometriä ja käännyimme takaisin. Valkoinen aava suo oli täysin hiljainen. Tuli pimeää. Käppyrämännyt ja otsalampun valo loivat maagisen tunnelman. Hiihtäjäemo suojeluvaistoineen mietti kuinka monet silmäparit retkikuntamme menoa katselivatkaan. Ainoat merkit eläimistä kuuluivat kuitenkin hiirille tai muille pikkuotuksille, joiden jäljet johtivat sauvan puhkaiseman lumikaton kolosta toiseen. Pikkupoika ihmetteli menoa muutaman kilometrin verran, kannustaen hiihtoamme hihkaisuin, ja oli loppumatkan tyytyväisenä unten mailla.

Seuraava hiihtomatkamme suuntautuu luultavasti naapurikuntaan, missä mies on käynyt jo testaamassa reitit. Lopen Kalamajalta lähtee esihiihtäjän mukaan vauvaystävälliset ladut ja viikonloppuisin voi hiihdon päälle nauttia latukahvilassa vaikka pullakahvit. Uutta retkeä odotellessa omat ladut riittävät mainiosti.

Portaan puutarhuri Ella

Kuvat

Ensimmäinen ja kolmas kuva Torronsuolta, Tammelasta. Keskimmäinen kuva Portaan kylästä Tammelasta. Kuvat Ella Aaltonen.

Hyvinvointi Liikunta Terveys Lapset