Tag: vanhemmuus

10-vuotias Nuori Daami istui aamulla unisena viereeni katsomaan YLE:n aamu-uutisia, jolloin näytettiin kuvia Ukrainasta: Ohjusten tekemiä valtavia maakuoppia, palomies sammuttamassa paloa, sortuneita kerrostaloja ja täysin tuhannen päreiksi räjähtänyt asunto. ”Katso! Toi on mennyt ihan rikki”, hän sanoi nähdessään jälkimmäisen kuvan. Totesin, että meidän pitää olla onnellisia omasta tilanteestamme ja ymmärtää, että kokemamme ongelmat eivät ole […]

Minun ja Ihanaiseni viisihenkisessä uusperhe-elämässä on tullut eteen monenlaisia tilanteita, joista haluan jakaa teidän kanssanne muutamia sieltä hauskemmasta päästä olevia. Väritettyjä tai ei, mutta eteen voi tulla oikeastaan ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä. Mikä vuoto? Istun iltapäivällä ruokapöydän ääressä ja olen juuri saanut siemaistua ensimmäisen hörpyn kahvistani, kun teini-iän kynnyksellä oleva naisystäväni tytär […]

Kun istuin alkuviikosta palaverissa vankilan sosiaalityöntekijän kanssa ja nivoimme yhteen vankeuteeni liittyviä vaiheita, hän kysyi: ”Mitä opit vankeutesi aikana?” Mietin hetken ja pohdiskelun jälkeen totesin tiivistetysti: ”Antamaan anteeksi itselleni.” Hän kuunteli tarkkaan, kun selitin hänelle mitä tarkoitin sillä. Kerroin, että ilman sitä olisin jumiutunut syyttelemään itseäni omista teoistani, enkä olisi pystynyt jatkamaan eteenpäin. Eteenpäin tiellä, […]

Eräällä tuntemattomalla äidillä leikkasi totaalisesti kiinni tyttölapsensa kanssa eilen perhepuistossa. Hän yritti saada lasta käymään vessassa ennen bussimatkaa, mutta tämä alta 3-vuotias lapsi halusi jääräpäisesti viedä potkupyöränsä mukana sisälle. Lapsen huuto ja parku saivat naisen sellaiseen tilaan, että jouduin asettamaan itselleni seuraavanlaisen ehdon: ”Puutun, jos hän alkaa riepottelemaan lasta.” Kaikesta huolimatta hän onnistui pääsemään vessaan […]

Lainasin alkuviikosta kirjaston uutuus-hyllystä Isätarinat : elämämme isähahmot – sijaishuollossa kasvaneiden lasten, nuorten ja aikuisten kokemuksia ja muistoja. Kirjan nimi on tietenkin ilmeinen nimihirviö, mutta pituudestaan huolimatta informatiivinen. Jopa niin, ettei minun tarvitse tässä alkaa avaamaan sitä. 🤭 Mutta siitä syntyneet ajatukset minä avaan tässä seuraavaksi. En ole biologinen isä, mutta siitä huolimatta elämässäni on […]

Kävin eilen keskustelun ihanaiseni kanssa, joka inspiroi minua tämän kertaisessa kirjoituksessani. En pureudu keskustelun yksityiskohtiin, vaan käytän sitä ikään kuin lähdeaineistona. Suhde, joka ei kulu pois Varmasti jokainen isäksi tuleva tai tullut on paininut oman isyytensä äärellä. ”Onko minusta isäksi?” on voinut pyöriä mielessä tai kysymys: ”Millainen isä minun pitää olla lapselleni?” Riippuen vastauksesta itselleen […]

Viime viikonloppuna kävimme ihanaiseni ja tämän poikien kanssa ensimmäistä kertaa uimassa. Esikoisella eli nuorella daamilla oli muu sovittu meno, joten tämä vesipeto ei tällä kertaa päässyt osallistumaan uintiretkeemme. Pikkusälli seurasi uimahallilla äitiään ja me nuoren ketun kanssa suuntasimme kahdestaan miesten pukuhuoneeseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä oli hetki kahdenkeskistä aikaa nuoren ketun kanssa. Se […]

Tapasin hänet eilen. Kun virkailija oli sulkenut lasioven takanamme ja käännyin häntä kohti, niin hän tuli suoraan iholleni ja otti minut omakseni. Huulipuna hänen huuliltaan hävisi täysin muutaman kiihkeän suudelman jälkeen. Eikä kiihkeys rajoittunut vain suudelmiin. Se säesti meidän molempien kehojen liikkeitä. Seuraavalla kerralla tulen olemaan niin kiihtynyt, etten voi enää hillitä itseäni, minä ajattelin […]

Luin hänelle eilen illalla jälleen Bridaa (jonkulainen lukuarvio täältä), jatkaen siitä mihin viimeksi jäin. Luin jatkuvasti väärin, sanat takertuivat kieleni kantaan. Laitoin kirjan sivuun ja sanoin, että ”ehkäpä on parempi vain olla lukematta. Mieluummin… jotain muuta sitten. Yrittää myöhemmin sitten uudelleen.” En lukenut sen jälkeen, vaan aikamme puhelimessa meni keskustellessa. ”Mikä on unelmasi?” hän kysyi. […]