Väsymys

Voimattomuus. Turta olo.

Näillä mennään tällä hetkellä. Jostain syystä oloni on ollut kuin sumun läpi kulkeneella. Tuntuu, että on ollut vaikea saada aikaan mitään. Edessä ei näy oikein mitää. Toisaalta taaksekaan ei näe. Töissä oli viime viikolla erittäin hektistä ja työn sarkaa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Kenties se väsytti ja uuvutti minut täysin. Viikonloppu meni itselläni kokonaan palautuessa. Ja taas lähti arki rullaamaan.

Toisinaan väsymys on hyvästä. Osaa pysähtyä miettimään sen hetkisiä tuntemuksia ja sitä, millä mallilla elämä sillä hetkellä oikeastaan onkaan. Väsymys tosin saattaa kiukuttaa. Sen tunnistan itsestäni paremmin kuin hyvin. Tulee ärähdettyä toiselle syyttä ja asiat saavat suuremmat mittasuhteet, kuin ne oikeasti ovatkaan. Siinä ollaan sitten molemmat ärsyyntyneitä. Toinen minulle, minä itselleni.

Lepäämiseen pitää osata mitottaa aikaa. On tärkeää, että pidämme itsestämme huolta. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ne kulkevat käsi kädessä. Pitää olla armollinen itselleen sen suhteen, ettei vaadi liikaa itseltään ja sen myötä syö kaikkea energiaa. Kehomme tosin ovat viisaita tässäkin asiassa. Jossain vaiheessa tulee se seinä vastaan ja silloin on pakko levätä. Parempi olisi tietenkin, että tunnistaisi sen ennen tuota muuria. Siitä voi olla pitkä tie takaisin.

Väsyneenä ei osaa ajatella asioita muiden näkökannalta. Ajaudutaan siihen omaan putkinäköön ja sieltä tiiraillaan hieman tummemmat lasit päässä. Kaikki näyttää paskalta. Mikään ei toimi ikinä. Ajatellaan erittäin kärkkäästi, eikä nähdä sitä kaikkea hyvää mitä on. Silloin tarvitsee jonkun sanoittamaan tilanteita. Aivan kuten pienille lapsille tehdään. Kysymään vointia. Kuinka sinä voit? Mitkä ovat sinun mietteesi tällä hetkellä? Pienelläkin eleellä ja kysymyksellä voi loppujen lopuksi olla suuri merkitys.

On tärkeää, että noina hetkinä ne läheiset ymmärtävät. Ilman läheisiä ja heidän ymmärrystään voi olla erittäin yksinäinen olo. Läheiset ovat ne, jotka edellä mainituissa tilanteissa nostavat ylös ja herättelevät siitä. Pääsee sieltä ylös ilmankin. Se tosin on paljon raskaampaa.

Olkaa armollisia itsellenne. Muistakaa levätä. Antakaa aikaa palautumiselle.

-H

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Voihan villitys!

Hurahtaminen. Päähän pisto. Aivotus.

Tiedättekö sen tunteen, kun oikein hurahtaa johonkin asiaan? Sen tunteen, kun olet niin innoissasi uudesta asiasta, ettet edes mieti muuta. Minä tiedän. Ajoittain huomaan hurahtavani erinäisiin asioihin. Viime aikoina ne asiat ovat olleet vaihtelevasti neulominen ja koodaus.

Tällä hetkellä itselläni on ollut pieni tauko koodaamisesta. Sen sijaan aloitin itselleni villasukkien teon. Toinen on jo valmis, toista vielä puolet jäljellä. Sormeni syyhyävät jatkamaan villasukkaa. Tahdon saada ne jalkaani. Erittäin harvoin neulon itselleni mitään. Nyt olen innoissani, sillä tulen saamaan ihanat sukat itselleni. Edelliset ovat vielä ehjät. Nekin ovat jo kolme vuotta vanhat. Joskin mustikkatahra edelliseltä kesältä niistä löytyy. Sen jälkeen en itselleni sukkia olekaan tehnyt. Ne ovat itse asiassa jääneet ainoiksi sukiksi itselleni. Villapaitakin on tuloillaan.

Seuraan myös ajoittain vierestä avomieheni aivotuksia. Tällä hetkellä hän on hurahtanut hiihtoon. Tarkemmin sanottuna siis hiihtovälineiden hankintaan. Sukset, siteet ja sauvat ostettu. Valitettavasti kaupassa ei ollut kuitenkaan oikean kokoisia monoja, joten niitä ei samalla reissulla saatu hankittua. Ei hätää! Mieheni keksi tähän ratkaisun. Oli kuulemma selannut netistä työpäivän aikana, mistä mahdollisesti monot löytäisi. Tietenkään ihan läheltä niitä ei löytynyt. Tähänkään homma ei kaatunut! Mieheni oli tottakai pakko lähteä saman päivän aikana ajamaan niitä hakemaan. Hän ajoi yhteen suuntaan tunnin verran, jotta pääsi monoja katsomaan. Monot onneksi löytyivät. Sitten hän ajoi takaisin. Seuraavana listalla on vaatteiden valinta. Huh!

Avomieheni on loistava esimerkki erilaisiin harrastuksiin ja muihin asioihin hurahtamisesta. Toki hiihtovälineiden hankkimista hän tässä on muutaman vuoden pyöritellytkin. Edellinen pyörittelyn aihe oli vuosittain veneen ostaminen, jotta kalastaminen olisi helpompaa. Muutaman vuoden pyörittelyn jälkeen hän sen osti. Siitä on nyt pari vuotta. Samalla piti tietenkin ostaa myös auto ja traileri veneelle. Pikku seikkoja. Toki piti myös kalastustarvikkeita hieman lisätä, sillä veneen kanssa mahdollisuudet kalastaa ovat toista luokkaa. Joka keväinen pyörittelyn aihe on myös moottoripyörä. Tällä hetkellä hänellä ei vielä ole moottoripyöräkorttia, joten se jäänee toistaiseksi ainakin hankkimatta. Tietenkin jos sen hankkii täytyy myös kortti hankkia. Sitten kaikki varusteet siihen päälle. Aina löytyy jotain.

Mieheni on mahtava perustelija. Hän perustelee minulle juurta jaksaen, minkä vuoksi tarvitsee kyseisiä välineitä. Milloin mitäkin. Usein huomautan erittäin perusteellisen perustelun kesken, että hän taitaa itselleen perustella asiaa. Niin se yleensä onkin. Tälle yhdessä nauramme. Mielestäni hän saa hankkia tarpeelliseksi katsomansa vempaimet ja välineet, itse hän ne kuitenkin kustantaa myös.

On hauska huomata, kuinka erilaisia olemmekaan. Toiset hurahtavat täysiä asioihin ja kaikki pitää saada mulle heti nyt. Näin toimii yleensä mieheni. Hänestä olisi monta niin hyvää tarinaa hurahtamisista kerrottavana. Asiat aina kasvavat mittasuhteissaan ja huomaatkin raclettepannua ostaessasi, että tarvitsetkin uuden keittiönpöydän. Näin kävi meille.

Itse olen hieman maltillisempi. Mietin yleensä asioita pidempään ja monelta kantilta. Toki tämä ei kaikkiin asioihin päde. Osaan olla myös hurahtaja tyyppiä. Tunnistatko itsesi kummaksi? Oletko kenties jotain siltä väliltä?

Nyt poistun takavasemmalle, sillä sormeni syyhyävät sukan tekoon. Sekin hurahdus on kohta ohi, kun toinenkin sukka tipahtaa valmiina puikoilta. Sitten koodataan.

-H

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään