Sitten kun

Olen pahimmanlaatuinen ”sitten kun” -ihminen. Sitten kun olen hoitanut tämän asian, sitten kun olen suorittanut tuon jutun, sitten kun… Nyt odotan taas lapsettomuushoitojen seuraavaa etappia. Työt ja muut asiat ovat pitäneet minut viime aikoina niin kiireisenä, että toisinaan tuntuu siltä ettei oikeastaan ehtisi edes nukkua. Sitä voisi luulla että en ehtisi muilta kiireiltäni suoda ajatustakaan millekään lapsettomuusjutuille, mutta jotenkin nämä silti pyörivät mielessä aina jollain tasolla.

Meillä töissä käytetään melko usein termiä ”kitutunti”. Se tarkoittaa työvuoron viimeistä tuntia, jolloin vain odottaa vuoron päättymistä. Aika tuntuu matelevan paljon hitaammin kuin tavallisesti. Ei jaksaisi tehdä enää yhtään enempää hommia ja suurin piirtein laskee minuutteja vuoron päättymiseen. Tämä koko kuukausi tuntuu yhdeltä erittäin pitkältä kitutunnilta. Tiedän että olemme päässeet etenemään hoitopolulla oikeasti kohtalaisen nopeassa tahdissa ja minun pitäisi olla siitä kiitollinen. Silti en jaksaisi enää odottaa! Odottavan aika on tunnetusti pitkä ja tämä kuukausi tuntuu kuluvan aivan erityisen hi-taas-ti.

Eikä odottaminen tietysti siihen lopu, että hoidot alkavat. Sen jälkeen odotetaan ultraa, punktiota, tietoa hedelmöittyneiden munasolujen määrästä. Koska olen korkeassa hyperstimulaatioriskissä, ei tuoresiirtoa todennäköisesti tehdä ollenkaan. Sen vuoksi odotetaan todennäköisesti vielä pakastealkionsiirtoa ja vasta sen jälkeen päästään kuuluisiin piinapäiviin. Näillä näkymin nuo varsinaiset piinailut sijoittuvat vuoden 2023 puolelle, joten onhan tässä vielä odottamista.

Ehkä täytyy ottaa uuden vuoden tavoitteeksi se, että opettelen elämään enemmän hetkessä.

Sitten kun…

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Lähtölaskenta

Ensikäynti, vihdoin! Kuukausien odotus ja nyt olemme vihdoinkin tässä pisteessä. Varsinaisten hoitojen alkamista täytyy toki vielä aika jonkin aikaa odotella. Alkaa kuitenkin jo hieman jännittää, kohta päästään (joudutaan?) oikeasti tositoimiin!

Meillä oli ensikäynnillä tuttu lääkäri. Ajattelin että voisi olla jotenkin hiukan outoa joutua jonkun tutun hoidettavaksi tällaisissa asioissa. Onneksi luuloni osoittautui vääräksi: tuntui oikeastaan aika kivalta, että lääkäri oli sellainen, jonka tunsin jo entuudestaan. Tiesin että tämä kollega on mukava ja erittäin osaava, vastaanotolla hän olikin erittäin ammattitaitoinen ja tuli luottavainen olo. Toivottavasti saan jatkaa saman lääkärin kanssa jatkossakin!

Ensikäynti toimi meillä samalla kertaa hoidonsuunnittelukäyntinä, koska kaikki tarvittavat tutkimukset oli jo tehty ja suunta selkeä. ”Oletko lukenut aiheesta paljon?” kysyttiin jälleen kerran. No olen, tietenkin. Kaikki hoidon vaiheet käytiin silti tarkasti läpi, mikä oli mukavaa koska mieheni ei ole ottanut asioista selvää samalla tavalla kuin minä. Seuraava askel on hoitoon ilmoittautuminen sovitussa kierrossa.

Ehkä eniten minua jännittää tällä hetkellä hoidon aikataulutus muun elämän kanssa. En ole koko syksylle sopinut juuri mitään ohjelmaa ja kalenteri näyttää todella tyhjältä. Minun tuurillani se ainoa sovittu meno osuu päällekkäin vasteultran tai vaikka punktiopäivän kanssa. Tai sitten olen ihan turvoksissa lääkkeistä ja joudun jättämään väliin sen vuoksi että on huono olo enkä pysty matkustamaan. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa. Vaikka kuukautiskiertoni on melko säännöllinen, ei se kuitenkaan ole ihan kellontarkka.

Nyt sitten jatketaan vain odottamista. Lähtölaskenta on kuitenkin alkanut.

Perhe Oma elämä Ajattelin tänään