Moni lapsettomuushoidoissa oleva on varmasti kuullut ainakin ohimennen termin hyperstimulaatio. Hyperstimulaatio-oireyhtymä (ovarion hyperstimulation syndrome, OHSS) on hedelmöityshoitojen vakavin komplikaatio, jossa munasarjat reagoivat turhan voimakkaasti hedelmöityshoidoissa käytettyihin hormonilääkityksiin. Hyperstimulaatio voidaan jakaa vaikeusasteen mukaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon. Hyperstimulaatio on lievänä melko yleinen, mutta vakavimmassa muodossa onneksi harvinainen: vaikean hyperstimulaation esiintyvyydeksi on arvioitu n. 1 % IVF-hoidoista.

Hyperstimulaation tarkkaa syntymekanismia ei toistaiseksi edelleenkään tunneta, mutta tiedetään että sen laukaiseva tekijä on istukkahormoni hCG (human chorionic gonadotropin). Istukkahormonin takia verisuonten läpäisevyys lisääntyy, minkä seurauksena neste karkaa verisuonten sisältä kudoksiin.

Periaatteessa mitkä tahansa hedelmöityshoidoissa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa hyperstimulaation, mutta käytännössä todellinen riski hyperstimulaatioon on vain pistettävillä lääkkeillä ja tablettilääkkeet kuten letrotsoli aiheuttavat hyperstimulaatiota erittäin harvoin. Hyperstimulaatio voi tapahtua varhaisessa vaiheessa (noin 1-5 vrk munasolupunktion jälkeen) johtuen irrotuspiikistä, tai myöhäisessä vaiheessa (noin 10-15 vrk munasolupunktion jälkeen) jos raskaus alkaa tuoresiirrosta.

Riskitekijät ja hyperstimulaatioriskin ennustaminen

Riskitekijöitä hyperstimulaatiolle ovat polykystiset munasarjat (PCOS) (Tummon Acta Obst Gyn Scand 2005) sekä aiempi hyperstimulaatio (Delvigne Hum Reprod Update 2002). On epäilty, että nuoret (<35v) ja hoikat potilaat olisivat suuremmassa riskissä, mutta tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia ja näiden merkitys asiassa on vielä hiukan epävarmaa. Antraalifollikkelien määrä kierron alussa saattaa ennustaa riskiä ehkä kaikkein tarkimmin (Kwee Reprod Biol Endocrinol 2007). Myös AMH-arvo ≥3.5 on yhdistetty korkeampaan hyperstimulaation riskiin (Lee Hum Reprod 2008, Nardo Fertil Steril 2009). Allergioiden/yliherkkyyksien on ehdotettu myös olevan mahdollinen hyperstimulaation riskitekijä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan ennen kuin varmoja johtopäätöksiä tästä asiasta voidaan tehdä. Hoidon ollessa käynnissä suuri määrä kehittyviä munarakkuloita (>20kpl) ja korkea veren estradiolipitoisuus voivat ennustaa suurentunutta hyperstimulaatioriskiä.

Hyperstimulaation oireet

Tyypillisiä oireita hyperstimulaatiossa ovat vatsakipu, turvotus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja hengenahdistus. Nesteen kertymisen myötä paino voi nousta nopeasti useita kiloja, vaikeassa hyperstimulaatiossa jopa +20kg. Vaikeimmassa hyperstimulaation muodossa nestettä saattaa kertyä vatsaonteloon, keuhkopussiin tai sydänpussiin ja se voi johtaa edelleen muihin komplikaatioihin kuten munuaisten vajaatoimintaan. Munasarjojen suurentuminen lisää riskiä saada munasarjan kiertymä eli torsio, jonka oireita ovat kova vatsakipu ja pahoinvointi. Verisuonitukoksien riski on myös hiukan suurentunut hyperstimulaatiossa.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Hyperstimulaatioon ei ole tällä hetkellä olemassa täsmähoitoa, vaan hoito on pitkälti oireenmukaista. Koska varsinaista hoitoa tällä hetkellä ei ole olemassa, tärkeää on riskissä olevien potilaiden tunnistaminen, ennakointi ja ennaltaehkäisy niin ettei hyperstimulaatiota tulisi ainakaan vakavassa muodossa.Lievä hyperstimulaatio menee yleensä itsestään ohi, kun taas vaikea muoto vaatii yleensä sairaalahoitoa.

Yksilöllisen hoitosuunnitelman tekemisellä on mahdollista pienentää hyperstimulaation riskiä. Mahdollisimman pienien lääkeannoksien käyttäminen pienentää riskiä, mutta samalla täytyy tasapainoilla jotta hoitovasteesta tulisi kuitenkin riittävä. Lyhyessä kaavassa hyperstimulaation riski on pienempi kuin pitkässä kaavassa. Jos potilaan arvioidaan olevan suuressa hyperstimulaatioriskissä, voidaan irrotuspiikiksi valita hCG:n (esim. Ovitrelle) sijaan GnRH-agonisti (esim. Gonal-F). Dopamiiniagonistien käyttöä on kokeiltu hyperstimulaation ennaltaehkäisyyn ja se vaikuttaisi olevan mahdollinen vaihtoehto sellaisille potilaille, jotka ovat saaneet irrotuspiikiksi hCG:n (Tang Cochrane 2012). Metformiini saattaa jonkin verran ehkäistä hyperstimulaation syntyä PCOS-potilailla (Tso Cochrane 2020).

Kaikkein vaikein OHSS seuraa yleensä jos tehdään tuoresiirto ja alkava raskaus nostaa hCG-pitoisuutta. Tämän vuoksi korkeassa hyperstimulaatioriskissä olevalle saatetaan suositella, että tuoresiirtoa ei tehdä ollenkaan vaan odotetaan, että keho toipuu ensin kunnolla munasolupunktiosta ja pakastealkion siirto tehdään myöhemmin. Mikäli irrotuspiikkinä on käytetty GnRH-agonistia, riski hyperstimulaatioon tuoresiirron jälkeen on pieni mutta pakastus voi olla hyvä vaihtoehto koska kohdun vastaanottokyky ei ole optimaalinen (Uptodate).

Hyperstimulaatioriskiin ei voi itse oikeastaan vaikuttaa, mutta sen oireet on hyvä tiedostaa ja pitää mielessä hyperstimulaation mahdollisuus, mikäli munasolupunktion jälkimainingeissa tulee oireita! Oman painon seuraaminen hoidon aikana saattaa olla järkevää, vaikka todennäköisesti runsaan nesteen kertymisen huomaa muutenkin.