Kofeiini ja hedelmöityshoidot

No ehkä vielä yksi kupillinen

Aikaisemmin kerroin, että urheilu on lähellä sydäntäni. Niin on muuten kahvikin. Kahvi on ihan parasta. Aikaisemmin saatoin juoda kahvia surutta helposti kuusi kuppia päivässä. Siis isoja mukillisia, ei sellaisia isoäidin pikkukupposia. Olen usein päivisin väsynyt ja tuntuu että jollakin tavoin on pakko kompensoida liian lyhyeksi jääneitä unia, vaikka eihän se millään tavalla hyvä tapa ole. Ehkä kahvinjuonti on ollut minulle osittain myös jonkinlainen sosiaalinen tapa, kuten tupakointi osalle ihmisistä. Kun muut työpaikalla ottavat kupin kahvia, otan minäkin, vaikka päivän kahvikiintiö tuntuisi oikeastaan jo täyttyneen. Myöskin sukuloimassa/kyläilemässä/juhlissa yms. on vaikea kieltäytyä kupillisesta kahvia, vaikka välttämättä ei edes tekisi sitä mieli. ”No ehkä vielä yksi kupillinen…”

Kun sain tiedon siitä, että raskaaksi tuleminen ”tavalliseen tapaan” olisi mahdotonta, aloin tietysti googlailla kuten kuka tahansa normaali ihminen tekisi. Lähes jokaisella sivustolla mihin osuin, toitotettiin sitä, kuinka huono juttu kahvi on silloin kun yrittää tulla raskaaksi. Miksi kaikki hauska kielletään?! Kofeiinia on tietysti kahvin lisäksi myös mm. teessä, limsoissa, energiajuomissa ja suklaassa. Nuo muut eivät ole samalla tavalla koskaan kuuluneet paheisiini samalla tavalla kuin kahvi. Lapsettomuusdiagnoosin jälkeen yksi suurimmista muutoksista kohdallani (no okei, suurin muutos), oli kahvinjuonnin vähentäminen.

Onko kahvi todella niin haitallista raskautta yrittäessä, kuin miltä ensisilmäyksellä Google-haun tulosten perusteella vaikuttaa? Saako kofeiinipitoisia juomia juoda ollenkaan? Mitä tieteelliset tutkimukset sanovat kahvin vaikutuksesta IVF-hoitohin? Yritin etsiä vastauksia näihin kysymyksiin hiukan tieteellisemmistä lähteistä kuin Googlesta.

Kofeiini ja IVF-hoidot

Tanskalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kahvin juonnilla ei näyttäisi olevan haitallista vaikutusta IVF-hoitojen tuloksiin (Lyngsø Fertil Steril 2018). Samansuuntaisia tuloksia saatiin italialaistutkimuksessa, jonka mukaan kohtuullinen kahvinjuonti ei huonontanut IVF-hoitojen tuloksia, eikä se vaikuttanut negatiivisesti myöskään munasolupunktion saaliismäärään (Ricci Nutrients 2018). Yhden tutkimuksen mukaan näyttäsi kuitenkin siltä, että mitä korkeammaksi päivittäinen kofeiinin määrä nousee, sitä huonommat tulokset IVF-hoidossa saavutetaan, erot olivat kuitenkin hyvin pieniä (Abadia Human Reprod 2017). Myöskin Israelissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että kofeiinilla ei ollut vaikutusta IVF-hoitojen tulokseen. Kiinnostava havainto tässä tutkimuksessa oli, että jos juoma sisälsi sokeria, niin munasolupunktiossa saatiin saaliiksi vähemmän munasoluja ja todennäköisyys raskauteen ja synnytykseen pieneni (Machtinger Fert Ster 2017).

Kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa on tutkittu lähinnä naisen käyttämää kofeiinin määrää, mutta myös miehen käyttämä kofeiinin määrä saattaa vaikuttaa IVF-hoidon lopputulokseen. Yhden tutkimuksen mukaan mitä enemmän kahvia mies joi, sitä pienempi todennäköisyys oli saada lapsi IVF-hoidon myötä (Karmon Andrology 2017). Systemaattisen katsauksen mukaan kofeiini saattaa vaikuttaa negatiivisesti miesten hedelmällisyyteen (Ricci Nutr Journal 2017). Tutkimukset kofeiinin vaikutuksesta miesten hedelmällisyyteen ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia keskenään, eikä niiden pohjalta voida tehdä mitään varmoja päätelmiä. Vaikuttaa siltä, että kofeiini ei vaikuta negatiivisesti esimerkiksi siittiöiden määrään, mutta on esitetty teoria että se saattaisi aiheuttaa sperman DNA-vauriota ja sitä kautta heikentää hedelmällisyyttä.

Yhteenveto

No, tästäkään aiheesta ei siis mitään ihan varmaa tietoa toistaiseksi ole. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että IVF-hoidoissa olevakin voi kahvia voi ihan hyvällä omallatunnolla juoda, ainakin jos pysyttelee kohtuudessa. Pieni helpotus meille kahviaddikteille siis! ”Turvallinen” kahvin määrä suositusten mukaan on noin 1–2 kupillista kahvia tai kofeiinia 200 mg/vrk (ASMR, American Society for Reproductive Medicine). Ei voida kuitenkaan sanoa, että tätä isommatkaan määrät olisivat välttämättä haitallisia. Raskauden aikana kofeiinin määrää suositellaan rajoittamaan max. 200mg/vrk, joten sitä ajatellen jo hoitojen alkamista odotellessa voi olla järkevää vähentää päivittäistä kofeiinin määrää hiljalleen (EFSA, European Food Safety Authority).

Olen pyrkinyt itse rajoittamaan kahvin juomisen nyt tuohon 1-2 kupilliseen päivässä, mutta näiden tutkimustulosten perusteella uskallan ehkä jatkossa ainakin toisinaan ottaa sen kolmannenkin kupillisen syyllisyyttä tuntematta. Mieheni on myös vähentänyt kahvinjuontia, vaikka hän ei minunlaiseni kofeiiniaddikti koskaan ole ollutkaan. Mutta nyt päiväkahville! 🙂

Hyvinvointi Terveys

Ystävät hyvät

Olen pohtinut ystävyyssuhteitani hieman eri tavalla lapsettomuusdiagnoosin jälkeen. Suurella osalla ystävistäni on jo yksi tai useampia lapsia, lapsettomia ystäviä alkaa olla enää kourallinen. Ystävät jakautuvat mielessäni nykyään automaattisesti lapsellisiin ja lapsettomiin, hiukan samalla tavalla kuin joskus aiemmin sinkkuvuosinani ihmiset jakautuivat seurusteleviin ja sinkkuihin. Siinä vaiheessa kun kuvioihin tulee mukaan uusi ihminen (oli se sitten poikaystävä tai vauva) vaikuttaa se väistämättä jollain tavalla ystävyyssuhteisiin. Yleensä uusi ihminen yhtälössä tarkoittaa ainakin sitä, että ystäville on vähemmän aikaa.

Olen siinä iässä, että polttarit ja häät alkavat olla mennyttä elämää ja vauvajuhlat arkea. Päätin lapsettomuusdiagnoosin jälkeen, että saan olla itsekäs ja jättää osallistumatta erilaisiin vauvatapahtumiin, jos siltä tuntuu. Ilmoitin juuri, etten pääsekään tulemaan ystäväni vauvajuhliin, vaikka olin jo aiemmin ilmoittanut tulevani. Ei huvittanut ollenkaan mennä, kun tiedän että lähes kaikilla juhlavierailla on joko lapsi, tai ”pulla uunissa”. Saattaa olla että juhlissa olisi ollut ihan hauskaakin, mutta suurella todennäköisyydellä olisin joko a) pahoittanut mieleni ”milloinkas teille on tulossa perheenlisäystä”-kysymyksiin tai b) kyllästynyt vauvahössötykseen jossain kohtaa.

Vauvajuhlien lisäksi minusta on tuntunut, että haluan ottaa etäisyyttä lapsellisiin ystäviini ylipäätään. En jaksa istua enää yhdelläkään illallisella, jossa keskustelunaiheet pyörivät ainoastaan lasten ympärillä. En jaksa hymyillä teennäisesti ja teeskennellä että minua niin kovasti kiinnostaa onko jonkun vauva aloittanut jo harjoittelemaan sormiruokailua tai siitä, milloin yöimetykset olisi syytä lopettaa. Minulla ei ole näihin keskusteluihin yhtään mitään annettavaa. Tai no, oikeastaan välillä kyllä tekisi mieli kommentoida kärkevästi. Tiedän kuitenkin jättää nämä kommentit vain ajatuksen tasolle, koska saisin sääliviä ”et-voi-ymmärtää-koska-et-ole-äiti” -katseita. Parempi istua vaan hiljaa. Toisaalta tuntuu kurjalta eristää itsensä osasta ystäviä tällä tavalla, mutta minusta tuntuu, että se on nyt ainakin toistaiseksi tarpeen.

Ystäväni ovat kyllä ihania, mutta en usko, että suurin osa heistä pystyisi ikinä samaistumaan tähän tilanteeseen, vaikka haluaisivatkin. Suurimmalla osalla tosiaan on jo lapsia, eikä lastentekoprosessi ole heidän kohdallaan vaatinut muuta kuin ehkäisyn poisjättämisen. Yksi ystävistäni on sekundaarisesti lapseton. Vaikka hän varmasti painii osittain samankaltaisten ajatusten kanssa kuin minäkin, ei se silti tunnu minusta ihan samalta koska hänellä on jo yksi aivan ihana lapsi. Uskon että hän ehkä osittain pystyy samaistumaan tilanteeseeni, mutta kuitenkaan ei. Samalla tavoin minä en pysty ihan täysin samaistumaan hänen tilanteeseensa.

Kerroin vastikään yhdelle ystävälleni siitä, että olemme jonottamassa lapsettomuushoitoihin. En ole kertonut lapsettomuushoidoista tähän mennessä kuin yhteensä kolmelle ihmiselle, mukaan lukien siis tämä ystävä, jolle nyt kerroin. Kahdelle ystävälle kerroin siksi, että he tiesivät meidän olevan menossa tutkimuksiin ja myöhemmin erikseen kysyivät, selvisikö niistä mitään. Tuntui että oli pakko kertoa, en halunnut kierrellä tai valehdella. Tälle kolmannelle ystävälle kerroin, koska itse halusin kertoa. Tämä oli minulle siis oikeastaan aika iso juttu. Kyseinen ystäväni on pienen lapsen äiti. Emme olleet asiasta puhuneet aikaisemmin kovin yksityiskohtaisesti, mutta tiesin, että tie vanhemmuuteen ei hänellekään ollut helppo ja avuksi tarvittiin enemmänkin hoitoja. Tuntui helpottavalta kertoa asiasta ihmiselle, joka oikeasti pystyy samaistumaan tilanteeseen. Tuntui hirveän helpottavalta puhua sellaisen kanssa, joka ymmärtää. Toki netin keskustelupalstat ja tämä blogi osaltaan vastaavat vertaistuen tarpeeseen, mutta on ihana tietää että on myös olemassa ystävä joka on käynyt läpi samoja asioita ja jota voi nähdä ihan livenä jos tarve vaatii.

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään