PUPO on lyhenne sanoista ”pregnant until proven otherwise” ja sitä käytetään kuvaamaan alkionsiirron jälkeistä aikaa ennen raskaustestipäivää. Alkionsiirto on nyt tehty ja kuuluisat piinapäivät käynnissä. Tässä sitä ollaan, raskaana kunnes toisin todistetaan!

Siirtopäivänä odotin koko aamupäivän soittoa sairaalalta. Olin lähes varma, että puhelin soi ja minulle kerrotaan, että siirtoon ei päästä koska alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Nykyiset pakastus- ja sulatusmenetelmät ovat niin hyviä, että >90 % alkioista selviää pakastuksesta ja sulatuksesta ehjin nahoin. Vaikka todennäköisyys onnistuneeseen sulatukseen on noin hyvä, en uskonut sulatuksen onnistumiseen koska olen joutunut jo niin monta kertaa joutunut jo pettymään näiden hoitojen aikana. Tuntuu siltä, että jos on vaikka vain viiden prosentin epäonnistumisen mahdollisuus, se varmasti osuu meidän kohdallemme. Hämmästyksekseni soittoa ei kuitenkaan koskaan kuulunut.

Alkionsiirto sujui todella helposti, vaikka hermostuksissani olin unohtanut sen ainoan tärkeän ohjeen: tule alkionsiirtoon rakko täynnä. Kävin nimittäin ajatuksissani vessassa puoli tuntia ennen käyntiä… Tajusin virheeni jo ennen kuin ehdin astua edes vessasta ulos. Ostin matkan varrelta vesipullon ja latkin varmaan litran verran vettä pikavauhtia, jotta rakossa olisi edes jotakin. Käynti sujui todella nopeasti. Ensin lääkäri testasi, että reitti kohtuun löytyy. Se oli onneksi helppoa, eikä haitannut ollenkaan, vaikka rakko ei ollut aivan täysinäinen. Vasta sen jälkeen kuin reitti oli varmistettu, hoitaja kävi hakemassa alkion labrasta. Alkion hakemisessa kesti jonkin aikaa, ja odottelimme koko sen ajan valmiusasemissa hivenen kiusaantuneessa hiljaisuudessa. Itse siirto oli ohi alta aikayksikön, eikä tuntunut yhtään miltään. Sain ohjeeksi pistää vielä kotona Gonapeptyl-piikin kiinnittymistä tukemaan, vaikka siitä ei olekaan kunnollista näyttöä.

Olen hyvin skeptinen siitä, että tämä siirto oikeasti voisi tuoda meille vihdoin lapsen. Haluan kuitenkin nauttia tästä kahden viikon odotusajasta, koska voihan olla, että tätä lähemmäs raskautta en koskaan pääse. Piinapäivät eivät tunnu piinallisilta, vaan olen pitkästä aikaa oikeasti aika onnellinen.