Mikä pitää äidin järjissään
Edellisessä postauksessa valitin siitä, mikä kaikki ottaa päähän tämän vaavipyörityksen keskellä. Nyt ajattelin kuitenkin harmaan ja kurjan päivän kunniaksi kirjoitella vähän iloisemmasta aiheesta, eli siitä mikä sitten auttaa jaksamaan. Pieniä asioita on toki paljon (ja lasken nyt tylsästi esimerkiksi perheen ja koirat tähän itsestäänselvyytenä), mutta tässä muutama pääkohta joka toimii itseni kohdalla:
Liikunta. Ehdottomasti tärkeimmästä päästä oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta! Salilla pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa, koska kropan muokkaaminen parempaan kuntoon mitä se oli ennen raskautta, tuo ainakin tällä hetkellä todella kovaa treenimotivaatiota. Siksi parempaan kuntoon, koska en mitenkään huonossa kunnossa ole nytkään ja aina pitää kuitenkin olla tavoitteita. Toki salilla käynti on tärkeää myös siitä syystä, että meinaan olla jatkuvasti jumissa kun vaavia joutuu nostelemaan ja kantamaan niin paljon. Vaunulenkit ja koirien kanssa kävely on myös sellainen pakollinen liikuttaja, joka saa ulos ja pois sohvalta edes kerran päivässä. Tosin tässä yhtenä iltana havaitsin, että minun pitää ehdottomasti lähteä välillä lenkille yksin. Ilman vaunuja, ilman koiria. Ihan vaan tuulettamaan päätä. Musiikit soimaan, Pokémonit pyörimään ja menoksi! Kaksi koiraakaan ei ole nimittäin aina se kaikista rentouttavin vaihtoehto, lisäksi tällaisen härdellin keskellä tekee välillä hyvää olla ihan itsekseen.
Huoliteltu ulkonäkö. Minulla vaikuttaa mielialaan välittömästi! Pidän ehdottoman tärkeänä että huolehtii myös itsestään, eikä jämähdä kotiin äiti-asteelle verkkareissa. Usein ehostan itseäni hieman myös kotipäivinä, tosin joskus riittää kammattu tukka ja kestovärjätyt kulmat. Katson myös aina, mitä laitan päälleni, vaikka kotivaatteet ovatkin hieman mukavampia, ovat ne kuitenkin siistejä ja keskenään yhteen sopivia. Okei, olen toki aina nauttinut meikkaamisesta ja laittautumisesta muutenkin, niin tästä ei sinällään ole minulle mitään ylimääräistä vaivaa. Meikkaaminen onnistuu myös vaavin kanssa kaksin, neiti nimittäin istuu hiljaa vieressä ja tapittaa ihan lumoutuneena, että mitä teen. Hyvähän se on oppia muutama kikka jo tässä vaiheessa!
Kaverit. Ihmisiä pitää ehdottomasti nähdä ja kotoa pitää lähteä välillä pois! Vaikka vaavi olisikin mukana tai pyörisi kotona jaloissa, jo sekin piristää että saa puhua jostakin ihan muusta, kuin vauvajutuista! Saati sitten jos lähtee viettämään vaavitonta aikaa, ihan parasta. Yleensä jos poissa on useamman tunnin saati päivän, ehtii jo tulla vähän ikäväkin ja äitihommia jaksaa taas paljon paremmin. Jo yhden viikonlopun poissa kotoa viettäneenä osaa sanoa, että tällainen irtiotto kannattaa ehdottomasti aina välillä. Toki toisten äitien seura on arvokasta myös, koska onhan sitä kokemuksia pakko vaihtaa, kuten myös vinkkejä. Välillä on myös vaan pakko kysyä joltakin, apua mitä teen nyt. Mutta silti, myös lapsetonta aikaa itselle ihan muilla jutuilla, ehdottomasti.
Omat projektit. Kaikki puuhastelu, mikä on jotain muuta kuin ainaista tuttipullojen keittämistä tai kodin siivoamista. Minulla täytyy jatkuvasti olla meneillään jotain mukavaa, mitä odottaa. Yleensä on plussaa, jos tämä jokin vaatii jonkin verran asioiden järkkäämistä tai vastaavaa. Nytkin tekeillä on yksi tapahtuma parin kuukauden päähän ja onpas kivaa puuhata sitä ”vapaa hetkinä”.
Kahvi. Pelastaa päivän kuin päivän. Huonojen öiden jälkeen seuraa aamukahvi, parasta. Ilman en tulisi toimeen, todellakaan.
