Oltiin sitten taas reissun päällä, ehdittiinhän tuota välissä jo kolme päivää kotona ollakin. Eipä siinä, onpahan lomalla puuhaa! Saa nähdä mitä ensi viikolle keksitään, nyt ollaan kaikki kolme aivan tajuttoman väsyneenä kotona. 

Ehdin Ropeconissa jo sujuvasti unohtaa, että mehän luvattiin viedä neiti näytille miehen ukille, Helsinkiin. Vieläpä nyt miehen loman aikana ja tätähän ukki jo kovasti odotteli, joten pakkohan se oli matkaan lähteä. Siksi näin nopealla tahdilla, kun ensi viikolla on sitten taas kaikkea muuta, joten siihen ei uskaltanut luvata irtautuvansa, vaikka tarkoitus olikin olla vain yksi yö poissa.

En hirveästi toisaalta nauti näistä matkoista, joissa mennään koko ajan, eikä ehdi hengähtää hetkeäkään (paitsi autossa). Nyt ei vain olisi uskaltanut edes suunnitella pidempää poissa oloa, ennen kuin nähtiin miten tuo matkustelu vaavin kanssa nyt sujuu. Ehdin siis juuri purkaa edelliset laukut, joten ei kun vain pakkaamaan uusiksi, tällä kertaa se toki ei ollut niin yksinkertaista. Voi apua sitä tavaramäärää vaaville, alla listattuna mitä meillä oli mukana:

– Panadol (varuilta, koska hampaita nousee taas)

– Hilma (takaa hyvät yöunet?)

– Oma torkkupeitto (tuonut turvaa ihan vauvasta asti)

– tuttipullot

– vähän pesuainetta, että saa ne tiskattua

– vaavin muovilautasia ja -lusikoita

– harso

– vaipat

– muovialunen vaipan vaihtoa varten

– takki

– varavaatteet

– tutteja + tuttiketju

– hattu

– leluja

– niistin (koska nenä on varmasit tukossa, jos ei mukana ole!)

– kosteuspyyhkeet

– ruoat

– hammasharja + tahna

– ruokalappu

– yöpaita

Tällä kertaa kuljimme omalla autolla, joten torstai aamuna lastasimme kaiken autoon ja ei kun vaan taas nokka kohti Helsinkiä! Mukaan lähtivät myös mieheni vanhemmat, mutta liikuimme kuitenkin kahdella autolla. Pää olisi muuten levinnyt siihen ahtauteen, emmekä olisi toki vaunujen kanssa yhteen autoon edes mahtuneet. Yövyimme hotellissa, joten kieltämättä hieman jännitti, kuinka kaikki sujuu. Toisaalta oli mukavaa ottaa vaavi matkalle mukaan, eipähän tarvinnut taas ikävöidä.

Automatkat sujuivat ihmeen hyvin, muutamalla pienellä pysähdyksellä. Ei niin kuin oikeastaan ole mitään valittamista, vaavi oli ihan hirmuisen nätisti, vaikka nukkuikin yllättävän vähän. Muutamista leluista riitti viihdykettä ja taukopaikoilla hurmasi niin henkilökunnan, kuin muutkin ihmiset olemalla koko ajan hirveä virne päällä ja aurinkoisella tuulella.

Hotellissa vaavi oli myös ihan fiiliksissä, huone oli kiva ja siellä oli nähtävästi hauskaa konttailla ja ihmettelemistä riitti muutenkin reippaasti. Vaikka rytmit olivat pakostikin erilaiset kuin kotona, ei tuntunut menoa haittaavan. Ainoa ongelma oli ehkä se että söi hieman huonosti, kun ei ole purkkiruokiin tottunut. Kotona sitten tankkasi illan ihan kunnolla, kaikkea tuttua ja maistuvaa. 

Olimme takaisin hotellilla vasta kuuden jälkeen, jolloin minä vielä tietenkin tehokkaana shoppailijana kipaisin viereiseen ostoskeskukseen, tekemään pikaisen kierroksen kaikkiin ”pakollisiin” kauppoihin. Kyllä tuskastutti kun piti olla niin nopea, katseltavaa olisi ollut niin paljon! Koetin sitten muistutella itselleni että tämän reissun tarkoitus ei ollut shoppailu, siihen on onneksi runsaasti aikaa ensi kuussa. No kyllä sieltä muutama juttu tarttui mukaan, onneksi olen harjaantunut huomaamaan nopeasti mikä minulle sopii ja mikä ei. Nyt menoa toki vähän rajoittaa että on pakko miettiä, mille on oikeasti tarve, edes silleen vähän. 

Kävimme mieheni kanssa vielä syömässä ja haimme vaavin mummon hoidosta vasta lähempänä yhdeksää, mutta siellähän oltiin vasta iltapuurolla. Vaavi siis jaksoi touhottaa ympäriinsä johonkin puoli kymmeneen, ennen kuin väsy alkoi painaa. Kotona menee yleensä tosiaan nukkumaan kahdeksan maissa. Unille laittaminen ei ollut mikään ongelma, vaavi nukahti hotellin pinnasänkyyn saman tien. Ihmettelimme tätä, mutta yö ei sitten mennyt ihan putkeen. Vaavi herätti ensimmäisen kerran jo puolilta öin, jolloin tuttuun tapaan annoin hänelle pullon ja oletin että unet jatkuvat. Kuitenkin jo puolen tunnin päästä alkoi taas kamala itku, eli vaavi ei saanut enää unen päästä kiinni vieraassa sängyssä. Huone oli myös todella viileä, joten voi olla että sekin tuntui ikävältä siellä lattian tasossa. Työnsimme siis sängyt yhteen ja laitoimme vaavin nukkumaan meidän keskeen. Siinä makasin hetken valveilla ja stressasin että mihinkäs minä tuon vien jos huuto jatkuu, kun miehen pitäisi jaksaa taas ajaa seuraavana päivänä eli unta olisi saatava. Onneksi vaavi kuitenkin sitten nukkui loppuyön hyvin ja heräsi aamulla ennen seitsemää ihan hirveän iloisena. 

Aikaisin ylös, joten aamupalan jälkeen kävimme vielä muutamassa mieltä askarruttamaan jääneessä kaupassa ja suuntasimme jälleen kohti kotia. Ihan hyvä että suhteellisen aikaisin, ruuhkat olivat jo heti puolilta päivin ihan mielettömät, liekkö sitten monien viimeinen lomaviikonloppu vaikutti asiaan, en tiedä. 

Kotiuduimme siis eilen ja kylläpä väsyttää, vaikka viime yön nukuimme kaikki suhteellisen hyvin. Nyt voi ehkä olla ensi viikon sitten ihan ”lomalla”. Otin stressiä tuostakin reissusta, mutta seuraavalla kerralla varmaan vähän paremmilla fiiliksillä, kun mitään ongelmia ei tullutkaan. Vaavi tosiaan viihtyi reissun päällä ihmeen hyvin ja oli lähes koko ajan iloinen ja tyytyväinen. Ainoa riesa ehkä se jäätävä tavaramäärä, joka mukaan täytyi raahata.