Kuten olen täällä jo vähän aihetta sivunnutkin, viime viikonloppuna teimme ensimmäisen reissun ilman vaavia. Toki olisi ollut kiva että se ensimmäinen kerta olisi ollut vain yhden yön mittainen, mutta öitä tuli nyt sitten suoraan kaksi. Jännitin kyllä melkoisesti, että mitenkähän sujuu. Meillä olisi ollut mahdollisuus ottaa myös vaavi mukaan, mutta tulimme siihen tulokseen että ei, johan tuota alkoi kuitenkin kaivata vähän hermolomaa ja lepoa ja olisi ainakin tämän ikäinen myös rajoittanut melkoisesti liikkumista ja olemista. Suostuin jättämään vaavin myös sillä edellytyksellä, että saa sitten olla yötä kotonaan.

Oli siis viikonlopun ajan molempien mummojen hoidossa, eikä ongelmia onneksi ollut. Ehkä vähän levottomuutta ja vaikeuksia mennä nukkumaan ensimmäisenä iltana, kunnon iltariehumiset siis. Ei itkua, vaan nimenomaan perseilyä ja riehumista koirien kanssa. Tämä nyt ei onneksi vielä osaa sillä lailla ikävöidä, eikä ainakaan tällä hetkellä ole mikään vierastuskausi menossa, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Minulle taisi olla vaikeampaa, kuin vaaville itselleen. Toinen vastaava viikonloppu on mahdollisesti tulossa myöhemmin syksyllä, jolloin ainakin tässä vaiheessa ajatuksena on jättää vaavi ensisijaisesti kotiin. Otetaan mukaan vain jos on syystä x pakko, koska miehen olisi pakko saada nukkua tuona viikonloppuna ennen kisoja. 

Reissussa en kuitenkaan sitten ikävöinyt vaavia mitenkään pahemmin, normaaleissa määrin vähän. Ajattelinkin näin käyvän, koska kivaa tekemistä ja kavereita oli kuitenkin niin paljon. Ensimmäinen yö tuntui kyllä oudolle. Ensiksi en meinannut saada unta, sitten heräilin yön aikana monta monituista kertaa.  Nukuin siis äärimmäisen huonosti ja levottomasti. Toisena yönä sen sijaan sain nukuttua todella hyvin, heräsin ensimmäistä kertaa neljältä, kun joku paukutti ovea neljä kertaa hotellin käytävässä. Mietin, että olikohan kyseessä joku neurootikko. Samaiset neljä pamausta nimittäin kuuluivat myös nukkumaan mennessä. Pelottavaa. Myös aamulla olisi kyllä uni maistunut pidempäänkin, harmi ettei siihen ollut silloin mahdollisuutta.  

Kun tulimme kotiin sunnuntaina iltapäivällä, vaavi oli harmillisesti nukkumassa. Heräsi kyllä heti, kun menimme häntä katsomaan. Varmaan vaistosi jotenkin läsnäolomme. Illalla meillä olikin sitten stressaantunut ja kiukkuinen vaavi, joka oli pakko laittaa unille jo ennen kahdeksaa, kun käytännössä viimeinen tunti oli yhtä huutoa. Myös tänään neiti on ollut melkoisen äksyllä päällä, että tervetuloa kotiin.

Luulen, että tämä on kuitenkin jonkinlaista mielenosoitusta. Viikonloppu on varmaan ollut erilainen ja vähän stressaava ja nyt kun on taas tutut ympyrät, voi sitten vanhemmille kiukutella kun kerran oltiin poissa. Enimmäkseen ollaan kuitenkin omalla porukalla ja nyt sitten sitä hyörinää ympärillä on ollut paljon. Tai en tiedä joko tämän ikäinen osaa osoittaa mieltään miten, mutta sellainen olo tästä nyt tulee. Onneksi pinna on vielä melkoisen pitkä, kun oli välissä pari päivää lomaa!  

Suosittelen kyllä silti jokaiselle jättämään vaavinsa hoitoon edes välillä, kyllähän se kummasti auttaa jaksamaan, eikä hermo pala ihan jokaiseen pieneenkin asiaan, ainakaan pariin päivään.