Kutsun tätä pumppushowta nyt imetykseksi, sillä sitähän se tavallaan on, kuten myös osittainenkin imetys. Olen törmännyt siihen ongelmaan, että mistään netistä ei löydy ohjeita imetyksen lopettamiseen. Enkä nähtävästi ole ainoa, esimerkiksi muiden blogeista olen huomannut, että saman asian kanssa painiskellaan. Se on kyllä jännä, siis kaikkienhan se pitää lopettaa, joskus. Nyt emme siis mieti näitä hurjia stooreja, miten jotkut imettävät neljä vuotta putkeen ja silleen. Mutta tosiaan kun olen jotakin neuvoja yrittänyt etsiä, mitään muuta ei löydy, kuin ”vähennä yksi imetyskerta viikossa”. Ei mitään  kauan se prosessi kestää, miten se maito sitten loppuu, vai loppuuko se vain yhtäkkiä, mitä?! Niin paljon kysymyksiä ja tuntuu kurjalta olla yksin reppana ja tietämätön. Kaikkialla on juttua ainoastaan siitä, miten maitomäärää lisätään. Yhteiskunnan painostus, krhm. Olenko jotain täällä ehkä muutaman kerran sanonut.

Imetystä sen enempää haukkumatta, kirjoittelen nyt sitten ylös, mitä olen tässä maalaisjärjellä todennut itse. Kun huomasin että asiat eivät suju, minulla oli tavoitteena koettaa saada maito riittämään siihen asti, kun vaavi on neljä kuukautta vanha. Siihen on vielä kolme viikkoa. Nyt kuitenkin kun on sitten ihan lääkärissä todettu että imetys ”tekee minut sairaaksi”, minulle riitti ja koetan tehdä tälle asialle stopin mahdollisimman nopeasti. En jaksa enkä halua pelleillä oman olon ja voinnin kanssa. Kun kerran vaavi pärjää korvikkeella ihan hyvin, en ala itse kärsiä yhtään enempää, sen verran ajattelen myös itseäni, jälleen kerran.

Öisin en ole maitoa pumpannut koko aikana, no ihan alussa tein sen kerran yön aikana. Mutta oikeasti, tarvitseehan sitä myös unta, kun ei kerran ole ollut pakko. Kyllä sen sitten huomaa, kun tarve tulee. Välillä koetin saada määrääkin lisättyä, että sitä maitoa enemmän tulisi. En silti päässyt parhaimmillaankaan enempään kuin 6-7 kertaa vuorokausi, yleensä määrä jäi johonkin viiteen. Joten, olin sitä alkanut jo pudottaa neljään kertaan, nyt olin päässyt jo kolmeen kertaan/päivä. Olen alkanut pudottamaan määrää suunnilleen kerta pois viikossa, kyllä sen itse nähtävästi huomaa milloin se maito alkaa vähentyä, pumpun kanssa ihan konkreettisesti, kun huomaat monta milliä sitä maitoa aina tulee.

Nyt tuon lääkärikäynnin jälkeen pudotin määrän kahteen kertaan per päivä, eli pumppaan maitoa aamulla ja illalla, vain sen aikaa mikä on pakko. Perjantaina oli illasta vähän sellaista tunnetta että oli pakkautunutta maitoa, mutta ei enää sen jälkeen. Määrät ovat myös pienentyneet aika nopeasti. Minulla nyt tosiaan tämä nokkosihottuma heikentää elämän laatua sen verran, että haluaisin oman hormonitasapainon suhteellisen normaaliksi mahdollisimman äkkiä, että jos sekin vaikka hyvinkin sitten asettuisi. Ja eilen taas illalla maitoa pumpatessa, olo oli todella ”höttö” ja huimaava. Miksi minun kehoni hyökkää tätä toimenpidettä vastaan! Sitä on vaikea selittää enkä tiedä voiko sitä ymmärtää, jos ei itsellä ole samaa ongelmaa.

Voisin kuvitella, että tässä imetystä lopetellessa pumppu on iso apu. En osaa sanoa, kuinka homma toimisi ilman sitä. Sillä saa myös kätevästi pakkautuneet maidot pois tarvittaessa. Sitä en kyllä vielä tiedä, mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Varmaan jatkan tätä kaksi kertaa päivä sen aikaa kuin on pakko, kuitenkin maksimissaan viikon, jonka jälkeen siirrytään sitten yhteen. Sitä miten tämän saa lopulta loppumaan, en tiedä vielä!

Mieli tuntuu vähän valoisammalle, kun saan lopulta pisteen tälle asialle, joka on koko ajan ollut niin vaikea. Oikein odotan, että oma hormonitoiminta alkaisi pikkuhiljaa tasaantua! Minusta on tarpeeksi hyvä saavutus, että tilanteet huomioon ottaen jaksoin vaavini takia näinkin pitkään, enkä siis suostu tuntemaan tästäkään päätöksestä mitään paskamutsi oloa. Vaikka silti pienestä osasta minua tuntuu, että päätöstä pitäisi jotenkin selitellä.

Meillä on korvikkeen (ja vähäisen äidinmaidon) lisäksi annettu nyt kolmen kuukauden iästä asti myös velliä, neuvolan ohjeen mukaan. Se tuntuu myös toimivan hyvin, vaavi saa sitä kerran päivässä ja on hieman pidempään tyytyväinen sen jälkeen. Heti kun neljä kuukautta pamahtaa mittariin, soseet kehiin!

Blogiani voi muuten seurata nyt myös facebookissa, tervetuloa! http://www.facebook.com/milfjournal/