Minä Sinua vaan.

26.10.2015 siljasofia

Sängyssä on aikaa pohtia mitäpä muutakaan kuin ruokaa

Terkut täältä joka syksyisestä flunssapesästä! Toivottavasti olo ei tästä enää pahene, vaan nenä lakkaisi valumasta pitkin kämppää. Luotan vahvasti kyllä siihen, että tämän päivän pöpöjen taltutusresepti (vitamiinit, siskon tekemä ruoka ja seura, inkivääritee, suklaa, salmiakki sekä lepo) tekee nopeasti tehtävänsä. Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, mutta perjantai-illan juhlat taisivat olla liikaa tälle herkkähipiäisen pettävälle vastustuskyvylle. Juhliminen on ihan kivaa, mutta huomaan usein juhlimisen negatiivisen vaikutuksen omaan vastustuskykyyn ja yleiskuntoon. Treeneistä ei tule muutamaan päivään mitään, koska väsymys painaa mieltä ja jalkoja, pahimmassa tapauksessa iskee vielä tällainen flunssa. Not cool. Taidanpa ottaa nyt loppuvuoden vähän iisimmin ja rajoittaa juhlatilanteet muutamaan viinilasiin ja panostaa hyvin nukuttuihin yöuniin pilkkuun keikkumisen sijasta. Here we come pikkujoulukausi 😀

Pikku flunssan sairastaminen on välillä ihan ok, koska silloin saa antaa itsellensä luvan vain olla ja on aikaa lukea esimerkiksi kaverilta saatuja häälehtiä ja tehdä hääsuunnitelmia. Toisaalta jouduin perumaan tämän aamun joogan ja varmaan joudun perumaan vielä useammankin treenin tältä viikolta. Pidempään kotona yksin makaaminen käy muutenkin aika pirun tylsäksi, vaikka muumeja onkin ihan kiva katsella.

Hääsuunnitelmat etenevät koko ajan siis räkäpäästä huolimatta (tai itseasiassa juuri siitä syystä) ja top 3 cateringit alkavat olla selvillä ja finaalissa tullaan näkemään ainakin Sinne-, Bastion- ja Share-catering. Yritämme saada maistelut onnistumaan näihin paikkoihin ja tehdä päätöksen vielä tämä vuoden puolella. Tuntuu, ettei päätöstä voi oikein tehdä ennen kuin on kaikilla aisteillaan kokenut ruuan. Kakku tullaan ehkä tilaamaan muualta, sillä haaveilen entisen kotikaupunkini (entinen vakkariasiakas ilmoittautuu!) konditorian maailman parhaista kakuista (http://www.sthonore.fi/). Siinä onkin muuten ainoa syy muuttaa takaisin Lohjalle (#vitsivitsi).

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti olette säästyneet tyhmältä syysflunssalta!

Ps. hajoilen itsekin näille pilkkopimeässä otetuille laadukkaille iphone-kuville, voisinko vain ostaa järkkärin ja opetella kuvaamaan..? Toivottavasti.

-S

Suhteet Oma elämä

22.10.2015 siljasofia

Älä ota epäonnistumista henkilökohtaisesti

No mites sitten muutenkaan?

Tiedättehän ne päivät tai viikot, jotka eivät vain tunnu sujuvan hyvällä flowlla, vaan välillä koko ajan tuntuu, että kaikki menee pieleen ja epäonnistumisen tunne hiipii kerta toisensa jälkeen mieleen. Minulla on maanantaisen hääpukuhuuman jälkeen ollut ehkä hieman tahmainen viikko ja sääkin on ollut vielä harmaa ja kolkko, masentumisen ainekset ovat siis olleet kasassa 😀

Asetin itselleni alkuvuodesta tavoitteen, että tulen kisaamaan hevosellani Helsinki International Horse Show Amateur Tourilla Helsingin jäähallilla juurikin tällä viikolla. Olen haaveillut tästä kisasta jo kauan ja keväällä sinne pääseminen näyttikin mahdolliselta. Toisin kuitenkin kävi, sillä viimeiset puoli vuotta olen kuntouttanut hevosta loukkaantumisen jäljiltä ja täten en saanut edes mahdollisuutta osallistua karsintoihin. Harmittaa, kun pitkäaikainen haave ja tämän kauden päätavoite ei toteutunutkaan. Tähän yhdistettynä tämän päivän tenttisekoiluni (väärällä kampuksella väärään aikaan = missattu tentti) ei juuri parantanut tunnelmaa, vaan oli lähinnä lisäboosti itsesääliin vaipumiselle. Olo on suoraan sanottuna ollut harmistunut ja itsesyytöksiltä ja epäonnistumisen tunteelta ei ole vältytty.

Heti, kun selätin nämä tarpeettomat(?) tunteet, minua on lähinnä harmittanut (ja naurattanut) se, että otan usein vastoinkäymiset ja epäonnistumiset henkilökohtaisesti ja kovin negativiisena asiana. Menen helposti itseeni. Jos ei mitään koskaan yritä, niin ei kai voi onnistuakaan. Ja jos ei pysty ottamaan omaa epäonnea tai epäonnistumista objektiivisesti rakentavana palautteena, ei varmasti myöskään kehity haluamissaan asioissa.

Ja kyllä, menin heti kauppaan mielessäni näiden rankkojen vastoinkäymisten taltutus sokerilla. Sokeria kyllä ostin, mutta hieman luonnollisemmassa muodossa, ilmeisesti pahin olo oli hävinnyt jo kassalle päästessä, kun käteeni ei tarttunutkaan pullaa ja suklaata 😀 Hetken makoilin sohvalla ja söin tuoreesta inkivääristä ja ruokosokerista valmistettuja gin-ginejä 🙂 Nyt on kuitenkin aika nousta ylös ja lähteä treenaamaan hevosta, joka toivottavasti saa viikon päästä eläinlääkäriltä ”puhtaat paperit” ja päästään taas yhdessä kohti uusia tavoitteita.

-S

Hyvinvointi Mieli Höpsöä Syvällistä