Apua, tarvitsemmeko kotiapua?
Olen viime viikkoina yhä enemmän pohtinut keinoja, jolla saisimme arjen toimivammaksi. Kuten olen kertonut, mieheni on melko paljon reissussa työnsä puolesta ja tänä keväänä tätä herkkua on luvassa lisää melko rutkastikin. Hienoa bisneksen kannalta (olen ylpeä susta, pus), mutta edelleen tämä tietää pitkiä ja ajoittain rankkojakin päiviä kotona. En voi myöntää hyppineeni riemusta kun tieto kevään pitkistä reissuista tuli tietooni.
Nautin erittäin paljon uudesta arjestamme täällä, mutta ilman hengähdystaukoja päivät ovat äärettömän pitkiä ja Vilijonkkailen helposti – valitettavasti. Kuopuksen nimi voisi löytyä sanakirjasta kohdasta ”tahtoikä”. Neiti tahtoo nyt tuon tuosta ja vaikka mitä. Hän ei myöskään ole luonteeltaan mikään lauhkea lammas, vaan muistuttaa temperamentiltaan ennemminkin leijonaa, joka kiihtyy nollasta sataan. Ihana rakas (välillä myös raskas) Pikkumyymme.
Näillä eväillä on kieltämättä ahdistavaa miettiä pitkiä viikkoja yksin tyttöjen kanssa. Jossain välissä pitäisi nimittäin saada omia hommiani hoidettua ja kotikin olisi hyvä siivota. Myös ruokaa tulisi olla pöydässä ja itsekin voisin haluta syödä muutakin kun lasten jämiä.
Tiedostan toki, että on perheitä, joissa on kuusi lasta ja ruoka tehdään alusta alkaen itse ja äiti vielä viljelee luomuperunatkin ommeltuaan lapsilleen täydelliset vaatteet design–kankaasta, mutta tässä kohden en voi muuta sanoa kun hattua nostaa heille. Ei onnistuisi tältä äidiltä.En halua muuttua suorittavaksi robotiksi, jolla ei ole lainkaan omaa elämää lasten lisäksi. Tunnen itseni ja tunnen voimavarani. Mikäli haluan pysyä järjissäni, meidän on löydettävä jokin ratkaisu kevättä ajatellen.
Aloimmekin pohtia, voisiko esimerkiksi viikkosiivouksen satunnainen ulkoistaminen helpottaa viikkoja, jolloin olen lasten kanssa yksin. Meillä ei koskaan aikaisemmin ole ollut tarvetta siivoojan palveluihin, mutta olisihan se kieltämättä helpottavaa kun olisi yksi asia vähemmän tehtävänä, vaikka edes joka toinen viikko. Täällä sitä paitsi siivoojan käyttäminen ei ole kovinkaan kallista ja apu olisi varmasti tarpeen ja vähentäisi stressiä. Toki pienet päivittäiset siivoukset olisivat edelleen omalla vastuulla, mutta sitä suurta puunaamista ei tarvitsisi tehdä itse. Olisipa ainakin yksi stressinaihe vähemmän!
Toinen helpottaja, jota olemme pohtineet, on lastenhoitoapu. Esikoinen on kolmena päivänä viikossa hoidossa muutaman tunnin, mutta kuopus on kanssani 24/7. Miehen ollessa pitkällä työreissulla rapakon takana, on mahdotonta edes haaveilla iltalenkistä tai kauppareissusta yksin.
Tässä vaiheessa tuleekin mieleen, olisiko säännöllisesti käyvästä lastenhoitajasta apua arjen pyöritykseen, miehen ollessa reissussa. Mummit ja kummit tosiaan asuvat Suomessa, joten heitäkään ei voi avuksi pyytää kovin helposti. Hoitaja myös tekisi todella hyvää pian kaksivuotiaalle kuopuksellemmekin. Hän on ulkomaille muuton jälkeen ollut kovin kiinni minussa, osaksi myös siksi, että vieraita hoitajia ei ole ollut. Säännöllisesti käyvä hoitaja voisi myös olla mukava pehmeä lasku ajatellen päivähoidon aloitusta, joka todennäköisesti häämöttää jo ensi syksynä tai viimeistään vuoden päästä tammikuussa.
Au-pair voisi olla ratkaisu molempiin ongelmiin, mutta tällä hetkellä meillä ei ole tarjota ylimääräistä huonetta. Olen myös hieman epävarma siitä, olisinko valmis ottamaan vieraan ihmisen meille asumaan. Ehkäpä tulevaisuudessa tämä voisi olla ratkaisu meille? Who knows!
Yritämme kovasti pohtia meitä tällä hetkellä palvelevia ratkaisuja ja toivottavasti löytäisimme sen oikean ja toimivan ratkaisun tilanteeseen. Myönnettäköön,että pelkään saavani laiskan leiman kun tällaisia julkisesti kirjoittelen, mutta ehkäpä ruudun takaa löytyy muitakin samojen asioiden kanssa painiskelevia äitejä?
Tällaisia pohdintoja tällä erää, ihanaa keskiviikkoa Lontoosta!
x Henna