Sielu on levännyt, kovasti. On ollut mainiota olla kirjoittamatta, mutta nyt hieman kuulumisia. Kesä oli kevyt, palkitseva ja onnellinen. Sekä Hesarissa että Kampin kodissa viihdyin superhyvin. Ilta laskeutui vaaleanpunaisena mereen ja Regatasta leijaili korvapuustin tuoksu. Tuli joogattua, suppailtua ja juostua. Todellakin juostua: maratonkin. Se oli älyttömän hauskaa. Satoi vettä, mutta hymyilin melkein koko matkan. Kävin myös […]

Vaikka rakastan kärkkäitä julistuksia ja lempeitä suosituksia, suoranaisia neuvoja en yleensä tuputa. Nyt teen niin. Tämä on postaus, johon kokoan summanmutittaisesti kaiken sen, minkä haluan vielä sanoa.  1. Seikkaile. Jos näet jossain palotikkaat, ole jo menossa. Kokeile moottorisahaa, leuanvetoja ja karhunkuperkeikkaa. Älä mieti köpelösti käymistä, vaan huisia lopputulosta. Suurien unelmien lisäksi on tärkeää totetuttaa päättömiä mielihaluja. 2. Luovuta verta. Nyt. […]

Niin nyt on. Minimalen on tullut kahden ja puolen vuoden ikäisenä tiensä päähän. Jee! Syitä lopettamiseen on monia. Ajanpuute on niistä suurin. Kesätyö Hesarilla nielee kaiken ajatusenergian ja syksyn varalle minulla on uusia tuulia. Minun on myös ollut vaikea tasapainoilla sen kanssa, mitä jaan. Liika oman elämän esittely on jurppinut, mutta myös pimittäminen tuntunut etäiseltä. Kaikki […]

Mitä musiikkia kuuntelet? Siinä on vaikein ja vihastuttavin kysymys, jonka tiedän. Vaikka se kuuluu treffien peruskauraan, en totu siihen ikinä. En tiedä, miten kysymykseen kuuluisi vastata: luetella ne bändit, joista tykkää eniten nyt vai eniten kautta aikojen? Ainakin minulla on bändirakkauksia, joita en kestä enää kuunnella. Kun mökkireissulla rallatetaan vuodesta toiseen discoilevasta kaisasta tai sydänsuruissaan […]

En uskalla. Tuota lausetta en muista sanoneeni ikuisuuksiin. Olen juuri sellainen, joka uskaltaa aina. Hypätä sillalta, lähteä yksin Afrikkaan ja uida ventovieraiden liiveihin. Uida avannossa ja jättäytyä tyhjän päälle ilman suunnitelmia. Sellainen olen, koska olen päättänyt niin. Luin joskus jostain, että rohkea ei ole se, joka pelkää, vaan joka tekee silti. Se on totta. Oikeasti […]

En halua ikinä suunnitella matkoja etukäteen. Silti aina on mielikuvia, jollaisiksi kuvittelen perillä odottavat päivät. Kun päätin lähteä minilomallani Riikaan, ajatukseni oli jokseenkin tämä: paikallisten kanssa kuljailua, sohvasurffausta, eksymistä rämiin kortteleihin, hiljaisuutta ja yksinoloa. Kun mukaan päätti lähteä ystävä, jonka mielestä pub crowl, aussipojat ja bikinit tekevät loman, suunnitelmat menivät uusiksi. Sohvan sijaan yövyimme kaupungin suosituimmassa […]

Kun luin Tommin juttua eilisen lehdestä, tuli itku. Ja sitten viha. Jutussa puhutaan vammaisista. Heitä eivät ne ole 15 nuorta, joille yritetään rakentaa kotia Riilahteen, vaan vammaisia ovat ainoastaan heidän naapurinsa. Naapureiden asenne on aivan pöyristyttävä. Minun kehitysvammainen siskoni asuu tavallisessa naapurustossa. Ja toisin kuin jutun liikuntakyvyttömät nuoret, Emilia ei ole siellä näkymätön. Joskus hän saattaa […]

  Kostosta ei seuraa mitään hyvää, tiedetään. Mutta joskus se on ihan paikallaan. Jos viimeisenä työpäivänä pomon kahvikuppiin sylkäiseminen poistaa vuosien patoumat, niin antaa mennä. Siksi pyydän:  kerro lempikostosi.  Jäynä voi olla pieni tai suuri, toivottavasti humoristinen ja kepeä. Minulla on kontollani yksi pieni pikkuinen. Tapailin kesällä kauan sitten suloista poikaa. Kun kesä meni, meni […]

Ei, nämä kuvat eivät ole Ämmässuon kaatopaikalta. Ne ovat kotitalostani. Tarkemmin sanottuna siinä ovat roskahuone, käytävä,  sisäpiha ja verkkokellari. Ei ole vaikea päättää, itkeäkö vai nauraako, sillä tästä on nauru kaukana. Pikemminkin pitäisi kysyä, tekeekö mieli kirkua vai lyödä. Luulin jo aiemmin, että tilanne on huono. Nyt se on karsea. Sohvat on hylätty käytävälle, roskahuoneessa on kymmeniä […]

Lily sai uudet reilibloggaajat. He vaikuttavat oikein suloisilta. Suloisia olivat myös muun muuassa nämä esittelyt, joilla pestiä haettiin:   ”Viime kesänä vanhemmat eivät vielä päästäneet meitä Pohjoismaita pidemmälle. Tuolla matkalla huomasimmekin hämmästykseksemme, että suurin osa muista reilaajista oli 25-vuotiaita miehiä.” ”Tuhoisa katastrofi uhkaa saattaa maailmamme epätasapainoon. Vain ihme – tai supersankarit – voivat pelastaa tilanteen. Yksi musta. […]