Sentimentaaliset tavarat ja mitä jos -tavaroista luopuminen
Minulla on vähän sentimentaalisia tavaroita eli tavaroita, joihin minulla on tunneside. Oikeastaan suurimmat tällaiset sentimentaaliset tavarat ovat Beatrix Potterin englannin- ja suomenkieliset satukirjat, joita omistan yhteensä kaksi, sekä kummitädiltäni saatu rannekoru. Toisen näistä kirjoista olen jo päättänyt karsia, mutta loppusijoituskohdetta en ole vielä keksinyt. Nyt päätin karsia myös tämän toisen, rakkaamman kirjan. Tämä tekee kipeää, mutta totuus on, etten ole avannut kirjaa sitten gradun kirjoittamisen eli vuoden 2015 jälkeen. Muistelen Petteri Kaniinin tarinoita lapsuudestani, minkä vuoksi kirjoihin on syntynyt tunneside, vaikka kirjoja en olekaan tuolloin lukenut.
Ajatus tunnesiteen katkaisemisesta ja luopumisesta tuo minulle kuitenkin enemmän hyvää mieltä, kuin näiden kirjojen painolastina pitäminen. Nyt on aika luopua.
Sentimentaaliset tavarat ovat painolastina
Pakostakin mieleeni tulee näiden kirjojen kohdalla, että mitä jos haluankin joskus lukea kyseisiä kirjoja. Mutta onko tämän painolastin pitäminen sen arvoista, että säilön kirjoja hyllyssäni ja raahaan muutosta toiseen monenkymmenen vuoden ajan sitä varten, että voin mahdollisesti joskus lukea kirjoja, jotka luultavasti saisi kirjastostakin.
En haluaisi olla sidottuna tavaroihin, minkä vuoksi tällainen suhde tavaroihin vain ahdistaa ja tuntuu raskaalta elämässäni. Luopuminen tuo vapautta ja irtaannuttaa mieltä tavaroista ja siitä valheesta, että ihminen tarvitsisi paljon elämiseen. En ehkä koskaan pääse siihen, että tavarani mahtuvat reppuun, mutta mitä lähemmäs pääsen, sitä enemmän olen tavoitteessani. En siis voi omistaa mitään, mitä en tarvitse päivittäin ja tämän mallin mukaan haluan elää.
Entäs sitten mitä jos -tavarat
Toiset asiat, joita olen säilyttänyt kaapissani vuosien ajan, ovat suoristus- ja kiharrusrauta. Todellisuudessa käytän näitä tuotteita maksimissaan kerran vuodessa. En vain ole pystynyt luopumaan niistä, sillä niillä voi olla käyttöä jonain päivänä. Hiuksissani ei pysy kiharat, minkä vuoksi en harrasta kiharoiden tekemistä. Hiukseni ovat puolestaan suorat luonnostaan, joten suoristusraudalla ei ole ollut käyttöä. Hiukset myös kärsivät liiallisesta lämmöstä, joten olen lopettanut päivittäisen muotoilemisen.
Miksi siis säilyttäisin näitä tavaroita?
No en säilytäkään, enää. Nyt, viimein monen vuoden minimalismina olon jälkeen, olen päättänyt luopua näistä. Olisin tehnyt tämän varmasti jo aiemmin, mutta myynnistä ei saisi kovin paljoa rahaa, minkä vuoksi tämä ei ole motivoinut minua. Puolestaan olen miettinyt ovatko nämä liian hyviä lahjoitettavaksi kirpputorille.
En kuitenkaan halua enää välittää. Suoristusrautoja saa Torista alle 20 eurolla, joten voin siis ihan hyvin luopua näistä ilmaiseksi.
On vaatinut pitkän matkan, että olen tullut valmiiksi näistä tavaroista luopumiselle, mutta nyt olen viimeinkin siinä ja haluan mennä vain eteenpäin. Uskalla sinäkin ottaa askel kohti parempaa.