Ajatuksia onnellisuudesta

Olen miettinyt viime vuosina erityisen paljon onnellisuutta ja avaimia sen saavuttamiseksi. Aloin tuolloin ymmärtämään, ettei materiasta saamani hyvä olo ja onnellisuuden tunne olleet kovinkaan kestäviä, vaan ne haihtuivat hyvin pian pois. Mieleeni tulikin ajatus, ettei tämä voi olla se onnellisuus, mitä meidän kannattaisi jahdata. Uskoin vahvasti, että on mahdollista tuntea vilpitöntä onnellisuutta, johon ei liity materia tai mitkään ulkopuoliset tekijät, vaan todellinen onnellisuus tulee juuri sisältä. Niinpä lähdin tutustumaan onnellisuuden tielle.

Aloin tuolloin meditoimaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Löysin myös buddhalaisen filosofian, jonka oppien lukemiseen käytin kaiken vapaa-aikani. Opit sopivat todella hyvin omaan ajattelutapaani ja viimein aloin löytämään vastauksia kysymyksiin, joita olin jo pitkän aikaa pohtinut. Myös sisältä kumpuava onnellisuus alkoi täyttämään mieleni. Viimeinkin tunsin onnellisuutta, johon ei vaikuttanut mitkään ulkoiset tekijät, vaan huonompanakin päivänä pystyin tuntemaan itseni onnelliseksi. Sain tämän aikaan oman mieleni avulla, sillä ainoa mikä oli muuttunut elämässäni, oli se ajattelutapa minkä avulla ympärillä olevaa maailmaa katsoin.

Noin vuoden verran sain pidettyä tämän puhtaan onnellisuuden mukanani, kunnes se alkoi vähitellen kadota. En tiedä mihin tämä onnellisuuden tunne on oikein kadonnut, mutta sen ylläpitämisestä tuli aina vain vaikeampaa. Yhtenä päivänä havahduin siihen, etten enää tunnistanut sitä, miltä onnellisuus tuntuu. Uskon, että sisältä kumpuava onnellisuuteni hiipui, sillä mieleni alkoi täyttymään yhä enemmän ahdistuksesta, jota oli todella vaikea hallita. Nyt tuo ahdistus on alkanut ottamaan vallan ajatuksistani ja arjestani.

En kuitenkaan aio luovuttaa onnellisuuden tiellä, vaan pyrin saamaan takaisin tuon olotilan. Hidastan elämääni ja keskityn vain minulle tärkeisiin asioihin, jotka edistävät hyvinvointiani. Pyrin oppimaan sanomaan ei etenkin silloin, kun elämässä tuntuu olevan liian paljon asioita läsnä tai tiedän, ettei kyseinen asia ole hyväksi omalle terveydelleni. Olen myös alkanut meditoimaan päivittäin, mikä on auttanut pitämään ahdistukseni hallittuna. Enää se ei vie minua toimintakyvyttömäksi, vaan pystyn selviytymään päivästäni vaikka ahdistus olisi läsnä mielessäni.

Mielenterveys on asia, jota meidän kaikkien tulisi vaalia kuin tärkeimpänä asiana, mitä me voimme elämässämme omistaa, sillä sitähän se on. Ilman hyvää mielenterveyttä elämästä tulisi todella vaikeaa selviytyä.

Seuraa blogia: Blogit.fi