Oi raha mihin katosit – Miten suhtaudun rahaan

Raha on merkinnyt minulle elämäni aikana eri asioita. Kun olin lapsi, säästin kaiken, minkä sain. Keräsin 5 euron seteleitä, sillä nippu oli helppo saada isoksi. Tuntui, että minulla olisi ollut isokin omaisuus. En saanut viikkorahaa, joten rahan omistaminen tuntui luksukselta, enkä halunnut käyttää niitä.

Yliopistoon päästyäni ja omille muutettuani yhtäkkiä tililleni tuli kuukausittain rahaa ensimmäisen kerran elämässäni. Ensimmäinen kesä omassa kodissa sai minut kuitenkin törsäämään rahaa. Kiertelin kaupungin kauppoja päivät pitkät yksinäisyyteeni ja ostin kaiken mitä halusin miettimättä rahasta. Uudenlainen vapaus sai minut hullaantumaan. Kesti kuitenkin aikaa, kunnes sain tämän loppumaan ja miettimään tarkemmin kulutustani ja oikeasti ymmärtämään, ettei se 260 € kuukaudessa ole kovin iso summa elämiseen.

Opiskelujen loppupuolella, kun nostin lainaa, sekä työt aloitettuani pääsin opiskelijan kurjuudesta, jolloin innostuin taas rahan käytöstä. Tilasin netistä vaatteita ja käytin rahojani PT-palveluihin. En niinkään säästänyt palkkaani. Onneksi en kuitenkaan koskaan ole elänyt velaksi. Eniten minua harmittaa tuolta ajalta se, etten kerännyt pesämunaa ja puskuria.Innostuin säästämisestä uudelleen vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Raha on vain rahaa?

Raha tuo minulle mielenrauhaa. Olen suurimman osan elämästäni ollut ahdistunut rahasta ja sen riittävyydestä. Tämän vuoksi haluan itse päästä tilanteeseen, ettei minun tarvitse tuntea ahdistusta rahasta. En kuitenkaan tarkoita, että haluan kuluttaa paljon. Tavoitteenani on pystyä säästämään rahaa, jotta yllätyksien sattuessa en olisi ongelmissa ja voin elää ilman stressiä säännöllisistä tuloista. Parhaimmillaan voisin myös jättäytyä työskentelystä muille ennenaikaisesti ja panostaa omaan yritykseen ja asioihin, jotka tuovat minulle hyvää mieltä ja inspiraatiota.

Etenkin viime vuoden työttömyyteni osoitti, että minulla on vielä pitkä matka tähän tavoitteeseeni, mutta se on oikea valinta. Tämä takapakki vain lujitti päätöstäni tavoitella tavoitteitani rahan suhteen. Ja siihen nyt tunnollisesti tähtään.

Jotta pääsen tavoitteeseeni, vaatii se kutienkin sen, että elän säästeliäästi ja kulutan mahdollisimman vähän. Nykyään se, että näen varojeni kasvavan, tuo minulle enemmän mielihyvää kuin hypistellä uutta paitaa käsissäni. Olen ymmärtänyt, ettei elämiseen tarvita kaikkea, mitä mieli tekee saada. Ihminen pärjää yllättävän vähällä, ja siihen pyrin myös itse tähtäämään.

Minimalismi onkin oma keinoni päästä tavoitteisiini. Se on elämäntapa, jota seuraan, vaikka omistamani tavaran määrässä se ei välttämättä näykään. Kuitenkin päivittäisiäni valintoja ohjaa minimalistiset arvot. Vähä vähältä pyrin myös saamaan tavaran määrän kotonani pienemmäksi, mutta pyrin tässäkin järkevään hävittämiseen, kuten tavaran rikkoutumiseen tai loppuunkulumiseen ja korvaamisen välttämiseen.

Tuntuu suuremmalta rikkaudelta olla vakavarainen rahan suhteen kuin tavaran.