Ainakin seksielämäni. Aloitin e-pillereiden syönnin jo vissiin 19-vuotiaana tai kaksikymppisenä ja söin niitä ihmeempiä kyselemättä viime vuodenvaihteeseen asti. Olen ollut sinkkuna vuodesta 2005. Aloitin pillerit kovien menkkakipujen vuoksi ja siksi, että olin – ja olen edelleen – aivan hysteerinen, että tulen raskaaksi. Järkeilin, että jos käytössä on pillerit JA kondomi näin ei voi päästä käymään.

Parina viime vuotena kun olen alkanut kaivata miestä elämääni en oikein silti ole ihastunut kunnolla. Olen tavannut noin kerran vuodessa jonkun hepun jonka kanssa on päädytty sitten sänkyyn. En oikeastaan kaivannut seksiä ollenkaan, en kaivannut miesten seuraa saatikka läheisyyttä. Ajattelin usein olevani niin pyöreä tai tyhmännäköinen, että miksi kukaan mies minusta nyt ylipäätään kiinnostuu.

Olin pohtinut pillereiden lopettamista aika kauan. Tuntui ällöttävältä pumpata itseensä hormoonia kun ei edes harrasta seksiä. Lisäksi tupakoin ja suvussa olevan veritulppariskin takia pääsin useana yönä aivan hirvittäviin pelkotiloihin kun mielessäni sain keuhkoveritulpan. Kävin gynegologilla puhumassa, että haluaisin lopettaa pillerit koska en koe niitä yhtään tarpeellisiksi. ”Eeei mutta katsos, jos sulla on ollut epäsäännölliset kuukautiset ja haluat lapsia niin kyllä näitä nyt kannattaa jatkaa ehdottomasti. En suosittele nyt yhtään lopettaa.” No, päätin jatkaa, kyllä, haluan lapsia. Kyllä, oli epäsäännölliset menkat. Uskotaan nyt itteäni viisaampaa.

Jatkoin samaa rataa. Seksiä sai harvoin ja se oli inhottavaa. En oikein päässyt mukana fiilikseen eikä paikat toimineet. Seksi oli epämiellyttävää ja yleensä sattui. Silläpä aloin sitä vältelläkin, ehkä tietämättäni, enkä ainakaan sitä kaivannut. Siitä tuli pelottavaa – jos joskus kävikin flaksi niin jännitti pystynkö suoritumaan. Useimmiten en ja se oli noloa. Ja seuraava kerta oli taas hieman tuskaisampi jännityksen takia.

Lopulta olin ihan kypsä ja menin toiselle gynegologille. Googlailin hulluna ja varasin ajan naiselle, jota moni kuvaili sydämelliseksi ja ymmärtäväiseksi lääkäriksi. Menin hänen vastaanotolleen ja purskahdin itkuun. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että voin ehdottomasti lopettaa pillerit vaikka siltä istumalta – ja kannattaakin jos ne aiheuttavat minulle näin suurta ahdistusta. Hän kertoi, että voin palata käyttämään niitä koska vain mutta suositteli minua olemaan ilman. Huoleni raskaudesta hän sanoi olevan ihan realistinen mutta epätodennäköinen, jos ehkäisystä muuten huolehtii huolellisesti. Puhuimme pitkään myös ongelmistani seksin suhteen ja sain häneltä paljon hyviä neuvoja. Koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. Itkin kuin hullu.

Lopetin pillerit samana päivänä. Tuli mitä tuli, oli pakko kokeilla. Ja mitä siitä tuli: säännölliset, kivuttomat menkat. Itsetunto. Huomasin todella tuntevani, erilaisia tunteita – iloa ja surua sata kertaa voimakkaammin kuin ennen. Nautin enemmän. Nauroin enemmän. Peilistä näin viehättävän nuoren naisen. Ja miehet – voi vitsi! Aloin himoita miehiä! Ja nyt uskalsin flirttaillakin, aloittaa tämän projektin jossa haluan löytää vihdoin sen oikea, olen treffaillut tämän vuoden aikana saman verran kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana- ja tätä ei olisi tehty surkealla itsetunnolla.

Kun aloitin pillerit en huomannut itsessäni mitään eroa koko niiden syömisen aikana – oli puhuttu tunteiden muutoksista, lihomisesta ym., koin ettei minulle käynyt mitään näistä, olin tosi tyytyväinen pillerinsyöjä. Kun sitten lopetin ne huomasin valtavan, suorastaan mullistavan eron. Tuntuu liioittelematta, että olen saanut elämäni takaisin. Olin usein surullinen koska luulin, että seksuaalisuus on kuollut minusta: olen ollut niin kauan yksin, että minusta on tullut kylmä. En pitänyt siitä, mitä ajattelin itsestäni.

Liittyikö muutos pillereiden lopettamiseen – sitähän en voi faktana sanoa mutta mielestäni näin selkeä yhteys ei voi olla sattumaa.

 Himot hyrräävät ja minä hyrrään mukana: on ihanaa olla onnellinen nainen!