Noniin. Reilu kuukausi taas vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Elämä Balilla on taas kerran vienyt mukanaan, ja vaikka aikaakin varmasti olisi ollut kirjoitella tänne, niin intoa ei niinkään. Itseasiassa luonnoksissa on monta keskeneräistä postausta kirjoiteltu, pitäisi vaan jaksaa viimeistellä.

Mutta mitäs viimeisimmän kuukauden aikana on oikein tapahtunut.

Minulla on ollut muutama ystävä Suomesta käymässä Balilla, joten aika meni heidän kanssa touhutessa. Nyt kaikki ovat palaneet takatalviseen Suomeen (viime viikolla sai naureskella, kun koko some ole täynnä vaan pieniä hajoamisia, kun lunta oli tullut taas enemmän tai vähän vähemmän maahan asti) ja yhtäkkiä onkin paljon aikaa vaan itselleen. Jopa osa pysyvästi Balilla asuvista suomalaisista ystävistäni ovat tällä hetkellä vierailulla Suomessa, joten oma sosiaalinen ympyräni onkin yllättäin supistunut muutamaan henkilöön. Mutta toisaalta, melkein joka päivä Balille saapuu vanhoja tuttuja, joten tylsää ei tule olemaan.

Kavereiden kanssa kierreltiin Balia ja koluttiin uusia paikkoa. Onneksi kaikki oli jo käynyt perus Ubudit ym, että sinne ei tarvinnut lähteä (jostain syystä itse en ole koskaan mitenkään erikoisesti lämmennyt Ubudille). Käytiin etelässä Uluwatussa, katselemassa temppeleitä, kiertelemässä riisipelloilla, ajeltiin mopolla ympäriinsä. Pitäis vissiin alkaa nyt yksin explooraa, koska Bali on täynnä piilotettuja salaisuuksia.

Loukkasin polveni pienessä surffionnettomuudessa ja polveen tuli haava. Haava tulehtui ja nyt vasta kolmen viikon jälkeen haavaan on parantunut ja siihen on kasvanut uusi iho. Isku polveen oli kuitenkin niin paha, että polvi on edelleen hieman turvonnut. Nyt kynnys veteen palaamiseen on aika suuri ja varsinkin, kun kaikki surffikamut ovat lähteneet ja Jennikin on korvatulehduksessa. Tällä hetkellä aallot ovat isohkoja, mutta perjantaille on luvattu pientä aaltoa niin ajattelin silloin lähteä testaamaan mitä tuo polvi sanoo vesileikeistä laudan kanssa. Semisti innoissaan, mutta myös jännittää.

Kirjoittelin täällä aikaisemmin miten pidentää Visa on Arrival viisumia. Nyt on käytännön kokemusta asiasta. Minuakin oli peloteltu, että asiointi immigrationissa on vaikeaa ja tulee varautua siihen, että vierailussa voi mennä tyyliin koko päivä. Ainakin oma kokemukseni on aika päinvastainen ja yllättävänkin positiivinen. Työntekijät olivat auttavaisia, jos oli kysymyksiä, ja jokaisella kerralla asiani hoitaminen odotusaikoineen vei 20-50minuuttia. Tämän lisäksi myös yksi visa run Malesiaan tehty. Tämä on pakollinen paha, koska ilman sponsoria Indonesiassa voi oleskella ainoastaan 60 päivää kerralla.

Kirjoitin samassa postauksessa myös paikallisista poliiseista. Nyt on myös kokemusta ratsiasta. Ilmeisesti on aika yleistä, että nykyisin poliisi suorittaa Sunset roadilla varsinkin viikonloppuisin ratsioita. Jouduimme tähän viime viikolla ja kaikki meni hyvin. Meillä kaikilla oli kypärät ja näyttää kansainvälinen ajokortti. Tämän jälkeen poliisi vain toivotti hyvää matkaa ilman sen ihmeellisempää vääntämistä.

Muuten pää on kyllä hajoamassa tähän paikalliseen liikenteeseen. Mitä enemmän ajan sitä enemmän vihaan tätä liikennettä. Aina on ruuhka ja aina saa olla valppaana, että mitä oikein tapahtuu. Kaipaan länsimaalaista liikennettä selkeineen sääntöineen. Varsinkin, kun high season on vasta alkamassa, en voi kuvitella miten tuo ruuhka pahenee tästä. Tällä hetkelläkin yritän vältellä loppuun asti tiettyjä teitä ja alueita, koska ruuhka on siellä aivan järjetön ja jopa mopollakaan ei pääse yhtään minnekään. Okei yleensä turistit ovat aikamoisia riskejä ja uhkia liikenteessä, mutta pakko kyllä sanoa, että eivät ne paikallisetkaan välillä osaa yhtään ajaa.

En tiedä mitä on meneillään, mutta jäätävän kokoiset hämähäkit haluavat tulla sisälle. Nyt oikeasti puhun kämmenen kokoisista. Ne ovat jo niin isoja, että en uskalla edes tappaa niitä, koska ovat vielä erittäin nopeita liikkeissään. Kyselin vähän naapureilta, niin heidänkin huoneissa on ollut samoja vierailijoita ja Jenni kertoi, että myös heidän asunnolla on tavattu näitä iljetyksiä. Teoriani tähän on, että koska sadekausi on nyt päättynyt ja illat ovatkin vähän viileämpiä, niin jos huoneessa ei ole ollut ilmastointia päällä, on huone iltaisin paljon lämpimämpi kuin ulkona, hämähäkit vain hakeutuvat lämpimään.

Mieleni on muuttunut ehkä kaksikymmentä kertaa, että mitä teen Balin jälkeen. Oon lykännyt päätöstä ja samalla vain pidentänyt oleskeluaikaani Balilla. Alunperinhän täällä piti olla vain tämä kaksi kuukautta. Nyt kaksi kuukautta on tullut täyteen ja toiset kaksi kuukautta on vielä edessä. Ostin lennon Suomeen heinäkuun alkuun, joten kesä Suomessa taas edessä. Paitsi tätä ilo pilaa se, että ostin Aeroflotin lennot ja ilmeisesti toissapäivänä niillä on ollut jonkin näköinen onnettomuus ja puolet koneen matkustajista kuoli. Tämä onnettomuudessa ollut lentokonemalli on eri millä itse lennän (omat koneet ovat tutut boeing ja airbus), mutta silti olo on erittäin levoton. Tiedän tilastot, että lentomatkustaminen on erittäin turvallista, mutta silti havaittavissa on lentopelkoa.