TEAM #MOMFIE ESITTÄYTYY

#MOMFIE syntyi kuten useimmat ideat, lähinnä huumorimielellä sosiaalisessa mediassa heitetystä ideasta perustaa tyyliblogien vastavoima; Blogi, jossa lauma äiti-ihmisiä, jotka eivät kaikki suinkaan niin kyseisestä nimityksestä välitä, voisivat postata kuvia ja juttuja asuista, joita käytetään ihan tavallisina arkipäivinä: töissä, koulussa, univelattomien kavereiden seurassa, hiekkalaatikon reunalla, mökillä, kauppareissulla ja neuvolassa. Joskus voi tietenkin seota ja selvitä ihmisten ilmoille oikein hienosteluvaatteissakin.

Prismaostoksia, mainoskasseja, viiden euron ballerinoja, beigen värisiä, hieman lörähtäneitä kalsareita… toisinaan aika kaukana silkkihuiveista ja monogrammilaukuista. Kaikilla kuitenkin toiveena löytää tai pitää kiinni omasta tyylistään – ainakin toisinaan tai enenevissä määrin. Jokaiselle oma tyyli on hieman erilainen: yhdelle tärkeintä ovat ihanat värit tai kuosit, toiselle hyvät materiaalit, vaatteen hinnasta riippumatta, jotkut liputtavat kotimaisuuden puolesta ja jollekulle tärkeintä on se, miten hyvältä tissit näyttävät vaatteissa. Juuri tämän moninaisuuden toivomme olevan blogin rikkaus.

Äitiys mullistaa vaatekaapin ja pukeutumisen useimmilla ainakin väliaikaisesti – osalla pysyvästi. Raskaudet, imetys ja lastenhoito asettavat pukeutumiselle omat rajoituksensa ja osalla keho ei koskaan palaudu aiempiin mittoihinsa. Helman pituutta saatetaan pohtia sen kannalta, voiko mekossa kyykistellä nostamaan lasta ja paitavalintaan vaikuttaa sen pesunkestävyys, vauvan kanssa kun ei koskaan voi tietää, milloin kaulus tai niskaosa saa kellertävän uuden kuorrutteen. Vatsan peittävän kangasosan riittävyys ja mahdollisuus kiskoa tissit esiin nousevat arvoon arvaamattomaan ja joskus lapsi kysyy, että äiti, pitäisikö sun laittaa housut ennen kuin lähdetään?

Ketkä blogia sitten kirjoittavat?

Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)-blogia kirjoittava Emmi etsii itseään niin äitiyden kuin pukeutumisenkin suhteen. Elokuussa töihin palaavalla Emmillä on akuutti vaatekriisi, kun töihin haluaisi pukea jotain muutakin kuin sen markettimekon, mutta kaapista löytyy vain kaksi raskautta sitten sopineita paljettimekkoja tai viisi vuotta vanhoja jakkupukuja.

Ilman sinua olen lyijyä-blogin norppaemo Karoliina haluaisi olla klassisen tyylikäs, kotelomekossa ja pitkissä hansikkaissa viihtyvä vintage(koti)rouva, mutta päätyy usein intiaanitunikoihin ja tissimekkoihin. Sokerina pohjalla päivät, joina lapset luulevat juna-asemalla agentiksi nahka-asun vuoksi.

Lentoaskeleiden Rosanna haaveilee boheemista tyylikkyydestä, rakastaa luottovaatteita ja hyviä materiaaleja, mutta joutuu taipumaan opiskelijabudjettiin. Mukavuudenhaluinen mekkotyyppi. Turvautuu vaatekriiseissään raitapaitojen, nutturoiden ja punaisten huulien yhdistelmään.

Silkkitassun päiväunia kirjoitteleva Silkkitassu on rennon farkut ja t-paita -tyylin kannattaja, mutta päällä nähdään myös babydoll-mekkoja sekä astetta rajumpina päivinä cosplay-asuja. Asusteina roikkuvat matkassa kohta vuosikas tytär ja näädät.

Tassuja jaTöppösiä kirjoittava Iksu pukeutuu omasta mielestään klassisesti, miehensä mielestä riepuihin. Pääsääntöisesti päällä mekko tai hame, jonka helmoissa pyörii pieni prinsessaballeriina. Usein asusteena taskukokoinen kissa tai pari.

Kahdet rillit huurussa-blogitontin valtiatar Sillypäänts on nörttiäiti, jonka pukeutumista säätelee elämä kaksivuotiaan Tytön ja vastasyntyneen Pikkuveljen kanssa. Vaihtaa vaatteita ja mieltään keskimäärin kolme kertaa ennen lähtöä ja vihaa sukkahousuja. Vaatteet eivät saa puristaa, hiostaa eikä paleltaa, mutta tyyli pitäisi säilyttää hiekkalaatikolla ja kaupunkireissuilla. Mahdoton yhtälö?

Kasvukäyrien kirjoittajan, Minenan pukeutumista määrittelevät toimistossa vietetyt arkipäivät… Ja taapero. Rakastaa (jopa luvattoman paljon) raitoja ja mustaa, mutta yllättää itsensäkin aika-ajoin ja hyppää tuntemattomaan. Yritys on kova, lopputulos kaikkea muuta kuin taattu!

RetroPrinsessa eli Raissi kyllästää itsensä sekä tyttärensä väreillä ja kaikenkirjavilla kuvioilla. Rakastaa retrokuoseja ja kirppiksiä. Joskus leikkii hillittyä ja pukeutuu munankuorimekkoon tai pikkumustaan… mutta jaksaa sitä yleensä vain yhden päivän.

Siperian Ella eli Ella F. kuvittelee olevansa hillitty, hallittu viilee ja kolee. Todellisuus on jotain kulttuurimummokaapujen ja kuvisopettalookin väliltä. Miksi säästää kaavut eläkkeelle, kun ne menevät jo nyt?

Tuttitango-blogista tuttu Lilleri78 on kahden vaippaikäisen äiti. Hän ehti edellisen imetysputken jälkeen käyttää normivaatteita nanosekunnin verran ennen uutta uppoamista raskaus- ja imetysvaatteiden puklunhöyryiseen suohon. Tykkää kovasti väreistä ja korvakoruista, mutta on perinyt ystäviltään lähinnä mustia imetysvaatteita eikä useimmiten uskalla koristella korviaan pienten saalistavien vauvankäsien pelossa

Anna Karin-blogin annakarin on kahden lapsen äiti, mutta silti ikuinen tennarityttö. Pukee päälleen liian isoja huppareita, pitsiä, printtejä ja värejä. Asut valikoituvat spontaanisti sen mukaan, mitä pyykkinarulta, ylitursuavasta vaatekaapista tai lattian epämääräisestä vaatekasasta (edes kutakuinkin) puhtaana sattuu löytymään.

Aika kypsä äidiksi-blogin Katie on Lontoon-kirjeenvaihtajamme, jonka joogaope lupasi, että vauvamaha lähtee samassa ajassa kuin on tullutkin. Ei lähtenyt.Raportoi suurkaupungin (syvimmän suburbian) kuumimmasta mutsimuodista – tai ehkä sittenkin vain trikootunikoista ja pillifarkuista.

Yksi kaksi meitä on vain kaksi-blogin kautta tutuksi tullut Tessa on kaksivuotiaan pojan taiteilija-äiti, joka ei suostunut vaihtamaan vintagemekkoja verkkareihin.

Why you little!!-blogia pitävä Amma on elämäntapapartiolainen, villiviikarin ja kahden mäyräkoiran mamma sekä arkipäivän toimistorotta, joka koettaa pukeutua tilaisuuden mukaan – välillä siinä ehkä onnistuen.

Blogin nykyinen kokoonpano on muodostunut yhteisen ideoinnin ja tuttavuuksien kautta, mutta jatkossa se tulee varmasti elämään, mukana olevien innon kasvaessa tai hiipuessa ja uusien halukkaiden liittyessä joukkoon. Jos koet paloa liittyä #momfien tiimiin, huikkaa toiveestasi kommenttiosiossa. Kunhan olemme saaneet touhun käyntiin nykyisellä porukalla, mikä on neljäntoista täystyöllistetyn naisen porukallakin sangen haastavaa, voimme pohtia uusien tyylitaitureiden mukaan ottamista.