Ensimmäinen saksankielinen lukukokemukseni ja mietteitä saksankielestä arjessani

Oikeastaan kummallista, että tää tapahtuu vasta reilun neljän vuoden Saksassa asumisen jälkeen: aion lukea ihka ensimmäisen kirjan saksaksi!  Moni sanoo, että luki kirjoja nimenomaan kielen oppimisen tukena. Itse keskityin alussa saksaa oppiessa puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen – lukemisen ja kirjoittamisen opin työmeilien kautta. Jostain syystä kirjojen lukeminen pysyi tähän saakka englannin- ja joskus myös suomenkielisessä kirjallisuudessa.

Jospa kelataan ne reilut neljä vuotta taaksepäin. Olin ollut Kööpenhaminassa kolmisen vuotta, jonka jälkeen oli aika tuoda pitkään kestänyt etäsuhde ”lähisuhteeksi”. Olin opiskelujeni loppuvaiheessa ja oli aika etsiä harjoittelupaikka, jonka pystyin myös ulkomailla suorittamaan. Kohteeksi valikoitu tietysti poikaystäväni kotikaupunki Stuttgart, josta myöhemmin muodostui kotini. Löysin kuin löysinkin rikkinäisellä saksallani harjoittelupaikan, mutta kieli oli opittava nopeasti; edelliset vuodet opiskelu-, työ- ja vapaa-ajan kieli oli ollut englanti. Saksasta oli hyvin vähän hajua – jos sitäkään.

Uudessa harjoittelupaikassani olin erittäin onnekas työtovereideni suhteen. Harjoitteluaikainen tiiminvetäjäni osasi tsempata juuri oikealla tavalla, ja alusta alkaen kukaan ei puhunut englantia kanssani. Tämä sääntö tuli itse asiassa minulta itseltäni: moni olisi halunnut harjoitella kanssani englantiaan, mutta korostin, että oma saksan kielen oppiminen on tärkeämpää. Sain sujuvan Saksan hanskattua puolessa vuodessa silkalla raivolla ja päättäväisyydellä, sekä tietysti monien ihmisten tsempillä.

Opiskelut kannustaa lukemaan saksaksi

Jos kelataan ne reilut neljä vuotta tällä kertaa eteenpäin. Olen kotiutunut Saksan Stuttgartiin ja töissä käytän pelkästään saksaa. Kirjoitan jopa sopimuskirjeenvaihtoa, virallisia tekstejä ja kokouspöytäkirjoja saksaksi. Voisin siis sanoa, että saksankieli sujuu, totta kai pieniä kielioppivirheitä lukuunottamatta.

Kotikielenä on tähän päivään mennessä pysynyt englanti, vaikka poikaystäväni onkin saksalainen. Emme edes tuolloin kieltä oppiessani kyenneet vaihtamaan yhteistä kieltämme, vaikka se olisikin varmasti auttanut kielen oppimisessa (en kyllä suoraan sanottuna usko, että tarpeeksi edes yritimme). Joskus käy näinkin. Vapaa-ajalla suurimman osan kaveriporukoista kanssa puhumme saksaksi, mutta mukaan mahtuu myös englanninkielisiä tuttavia. Suomi on jäänyt aika vähälle, vaikkei tietenkään ole kokonaan jäänyt pois.

Olen lukenut tänä aikana kymmeniä kirjoja, mutten totta vie ole lukenut yhtäkään saksaksi! En tiedä johtuuko se siitä, että koska saksankieli symbolisoi elämässäni lähinnä työmaailmaa ja englanti vapaa-aikaa, ei ole koskaan tuntunut luontevalta napata saksankielistä kirjallisuutta käteen ja lukea sitä omaksi ilokseni tai rentoutuakseni. Ehkä se jossain määrin tuntui aina raskaalta, varsinkin alkuvaiheessa, kun sanasto oli vielä hakusessa ja kirjaa lukiessa joutuu sitten koko ajan ihmettelemään eri sanojen merkitystä ja parhaassa tapauksessa missaa koko juonen. (Sivuhuomautus: ei taida suomi olla todellakaan ruosteessa, jos saa sulavasti ”totta vie” sisällytettyä tekstiin! :-D)

Tämä yhtäkkinen lukuintoni tulikin oikeastaan opiskeluideni kautta, joihin alaan liittyvä kirjallisuus on erityisesti kirjastoissa suurimmaksi osaksi saksaksi – eli saksankielisiä kirjoja aloitan lukemaan tällä hetkellä puoliksi pakon edessä. Täytyy kuitenkin sanoa, että olen haasteesta aika innoissani. Saksankieli hallitsee kuitenkin suurinta osaa elämästäni ja uskon lukemisen olevan siten aika kevyttä. Toki uusien aiheiden kautta tulee uutta sanastoa jonkun verran, mutta kyseistä alakohtaista sanastoa en ehkä tietäisi edes englanniksi, saatika sitten suomeksi. Vaikka jotenkin takaraivossa kuvitteli, ettei saksan kielen oppimiseen olisi enää isoja merkkipaaluja saavutettavaksi, olin väärässä.