Kiukkutreenit ja miten pääsin niistä yli

”Liikunnasta pitää välillä osata nauttiakin – ei se aina ole suoritus”, tokaisi coachini viime viikon treeneissä empaattiseen tyyliinsä taputtaen samalla rohkaisevasti selkääni. Tuijotin toimettomana odottelevaa painoa tyhjin katsein painuessani syvemmälle itseinhooni. Olin viime viikot onnistunut treeneissä niin hyvin! Painoja oli lisätty 10% ja uudelleenherättelin jopa kuntonyrkkeilytunnit, joille pari viikkoa sitten pitkän tauon jälkeen ilmoittauduin. Miksi en saanut mitään aikaiseksi?? En voinut ymmärtää, ja solvasin itseäni heikoksi.

Sillä ei ollut paljoa merkitystä, kun coach latasi tiskiin lukuja viime kuukausien kehityksestä. Sitä en myöskään hyväksynyt tekosyynä, että kroppani oli väsynyt ja joskus yhden päivän lepo ei riitä palautumiseen. Enkä myöskään halunnut uskoa, että viimeiset valvotut yöt vaikuttaisivat muka suoritukseeni. En myöskään kertonut, että olkapäähäni sattui aivan hävyttömän paljon, kun tein leuanvetoja.

Maailma on suorituskeskeinen. Aina kilpaillaan, vertaillaan, asetetaan paineita. Siinä on vissi ero, mihin vertaa itseään. Jos vertaan itseäni ammattilaisurheilijaan, olen luonnollisesti eri tasolla, enkä veny samanlaisiin saavutuksiin. Jos vertaan itseäni muihin toimistotyöläisiin, jotka kuuluvat omaan ikäluokkaani, olen yli keskiarvon. Jos vertaan itseäni edellisiin omiin suorituksiini, joita ennen olin syönyt ja nukkunut tarpeeksi, enkä ollut stressaantunut, olen jälleen huonompi.

Mikä olikaan se tavoite?

”Joopa joo. Huono uni, skipatut lounastauot, ajatukset muualla, stressi ja huoli töistä – kaikki vain tekosyitä”, hoin armottomasti itselleni. Ei huippu-urheilijatkaan pienestä olkäpääkivusta varmaan valita. Olin viime aikoina tehnyt kaikesta suorituksen ja kilpailun itseäni vastaan, ja se näkyi tuona päivänä sekä fyysisesti että henkisesti. Huonoilla hetkillä sitä päättää ottaa vertailukohteeksi, jotakin johon ei edes tähtää. Sitä myös tuppaa unohtamaan, että loppupeleissä aina on joku joka on laihempi, lihaksikkaampi, nopeampi, vahvempi, älykkäämpi, rikkaampi.

Sitä unohtaa, mitä itse tavoittelee – mitä haluaa olla. Niin oli käynyt sillä viikolla: olin erkaantunut omista tavoitteistani. Oma tavoitteeni oli toki tulla vahvemmaksi, mutta myös saada energiaa ja virtaa kiireiseen arkeen, sekä tuoda lisää flow-kokemuksia ja positiivista energiaa liikunnan kautta.

Eilen tapasin coachini jälleen. Onnistuin maastavedoissa, mutta tällä kertaa keskityttiin itse liikkeeseen ilman, että tähdättiin tiettyyn toistomäärään. Luulen, että sain kaikilla neljällä kierroksella hyvät luvut, mutta yhteisymmärryksessä päätettiin, että ei lasketa ääneen, eikä aseteta tavoitelukujaa. Myönsin ääneen, että ei se olkapää taida olla ihan kunnossa – leuanvedot vaihdettiin pariin kuminauhalla tehtäviin liikkeisiin ja fysioterapiaan (PT:ni on myös fysioteraupeutti), sillä olkapää oli tosiaan aikamoisessa stressitilassa, eikä liikkunut tavalliseen tapaansa. Loppuun tehtiin loistava reisi – ja vatsarääkki ja todettiin, että:

❤︎   Menestynyt suoritus ei aina tarkoita, että ylittää itsensä ja rikkoo ennätyksensä, vaan että työskentelee sen hetkisten rajojensa kanssa, löytää keskittymisen ja hyvän mielen

❤︎   Yksi tavallista huonompi suoritus ei ole perusta itsensä määrittelemiselle

Paljon on vielä opittavaa siis. Moni asia on itsestään selvä, mutta välillä pitää aktiivisesti sysätä ajatukset oikeaan suuntaan, kun ne ajautuvat pois polulta johonkin pimeään metsään.

Ihanaa viikonloppua!!

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys

Luovuutta ja taikaa joka päivään: 3+1 kirjaa luovuudesta

Otin puolisen vuotta sitten tavoitteeksi lukea joka aamu kappaleen jotakin inspiroivaa. Olin jo hetken aikaa miettinyt, että tauolle jäänyt lukuharrastus olisi syytä tavalla tai toisella herätellä henkiin, kun iltaisin pitkän työpäivän ja työmatkojen jälkeen oli helpompaa valita Netflix kirjan sijaan. Todellakin rakastan leffoja ja sarjoja, enkä halua potea minkäänlaista syyllisyyden tuntoa siitä, että telkkaa tulee katseltua. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei se saisi korvata muita aktiviteetteja.

Kun iltaisin tunnit eivät tahdo riittää kaikkeen, päätin laittaa aamurutiinit uusiksi! Kun muutenkin herään arkena tiistait ja torstait viideltä treeneihin, ajattelin että miksipä ei heräisi joka aamu siihen aikaan ja lukea aamulla. Usein aamulukeminen mielletään vähän hassuna, ja aluksi itsekin vieroksuin ajatusta. Itse lukeminen on ollut tähän astisessa elämässä ennemminkin yölampun valossa tihrustelua huonossa asennossa sängyssä, tai reissun päällä lentokentillä, juna-asemilla ja kulkuvälineissä. Oli siis alkuun kummallista napata kirja kouraan ja herätellä aivot kahvin sijaan kirjallisuudella.

Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja nyt aamupalanurkkastani löytyy aina kasa kirjoja, joista sitten nappaan mieluisen ja luen vartin – tai joskus jopa vähemmänkin aamukahvini lomassa. Syystä, tai toisesta aamupalanurkkani minikirjasto on muodostunut viime aikoina luovuuteen liittyvästä kirjallisuudesta. En siis tarkoita ”luovia aloja”, vaan sitä luovuutta, jota kuka tahansa voi olla millä tahansa elämän alueella ammentaa. Se että antaa ajatusten ja ideoiden juosta ilman esteitä ja ehkä jopa luoda jotakin konkreettista niistä – oli se sitten makrame tai tanssiminen. Parin kuukauden luovuuden ammentamisen jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, miten oiva tapa aloittaa päivä ja aktivoida pääkoppa uuteen duunipäivään tästä vahingossa muodostuikaan! Tässä muutamia kirjaideoita, jos aihe kiinnostaa:

The War of Art – Break through the blocks and win your inner creative battles (Steven Pressfield, 2002)

Tämä oli lukukokemus,jonka aion ehdottomasti toistaa! Kirjan mahtipontisesta otsikosta huolimatta sisältö antaa pohdiskelun aihetta olematta kuitenkaan liian raskas. Ehdottomasti rohkaiseva ja motivoiva lukukokemus. Verrattuna Big Magiciin (ks. seuraava kirjaesittely), on suhtautumistapa luovuteen vakavempi, konkreettisempi ja kunnianhimoisempi.

Tämä on yksi niistä kirjoista, joista löytyy yksittäisiä, isoa sanomaa kantavia lauseita, jotka jää pyörimään mieleen päiväksi. Seuraavalla lukukerralla aion todellakin merkata sivuja ja lauseita, jotta voin palata kirjan oivalluksiin kerta toisensa jälkeen. Tarpeeksi, muttei liikaa esimerkkejä kirjalijan omasta elämästä tarjoavat lyhyet kappaleet tekivät lukukokemuksesta miellyttävän.

The War of Art on suorapuheinen, inspiroiva ja sopii kelle tahansa luettavaksi, joka haluaa päästä alkuun ja luoda jotain konkreettista – tuoda ideat toteen. Kirja tarjoaa vastauksia mm. kysymyksiin

  • miten päästä eroon viivyttelystä ja ryhtyä toimeen
  • miten suhtautua epäonnistumisiin
  • miten voittaa epävarmuus ja pelko epäonnistumisesta

Big Magic – creative living beyond fear (Elizabeth Gilbert, 2015)

”Eat, Pray, Love” on monille tuttu kirja Elizabeth Gilbertiltä. Samaisen kirjailijan non-fiction ”Big Magic” on kuin tsemppipuhe kahvikupin ääressä puheliaalta kaverilta. Luovuudesta puhutaan konkreettisena henkilöolentona, jonka läsnäolo tulee havaita ja käyttää hyväksi. Ehkä aluksi oudoksuin tyyliä, mutta käytännön esimerkit pelastivat ja tekivät kirjasta hieman maanläheisemmän. Tosin ehkäpä kirja luovuudesta saakin välillä mene vähän muihin maailmoihin?

Kirja oli ehdottomasti kevyt ja konkreettinen lukukokemus tarjoten paljon henkilökohtaisia kokemuksia. Gilbert onnistui käytännön esimerkein kuvailemaan omia ja tuntemiensa henkilöiden luovia prosesseja. Vaikka kyseessä on kirjailija, on luova prosessi kuvailtu suhteellisen yleisellä tasolla, vaikka monet esimerkeistä kertovatkin kirjan kirjoittamisesta. Vaikka kirja rohkaisee antamaan ajatusten juosta vapaana, ei se motivoi tai painosta tekemään jokaisesta ideasta jotakin rahaa tuottavaa, eikä rohkaise lopettamaan päiväduuniaan heti kun on saanut esikoiskirjansa valmiiksi.

Plussaa myös lyhyistä kappaleista, joita oli helppo myös unihiekka silmissä lukea. Risuja ehkä paikoiteillen liiallisesta 3. persoonan käytöstä luovudeesta puhuttaessa. Makuasioita… Loppujen lopuksi, tämä oli helppo lukukokemus ja sopii mielestäni kaikille, jotka haluavat arkeensa ripauksen taikaa ja ovat kiinnostuneita, siitä,

  • mitä on luovuus
  • miten luovuus näkyy
  • mitä tehdä kun luovuus on hukassa

Originals – how non-conformists change the world (Adam Grant, 2016)

Hieman raskaslukuinen Adam Grantin ”Originals” esittelee esimerkkejä erilaisista liikeideoista, jotka joko lässähtivät, tai lähtivät nousukiitoon, ja syitä, miksi joku idea on hyvä, tai huono, ja miten jotkut ideoista päätyvät maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Mieleen jäi tarina tv-sarja Seinfeldistä, joka ei aluksi ottanut tuulta siipiinsä ja ehdittiin jo kertaalleen kuopata, kunnes eräs tv-tuottaja näki sarjan potentiaalin ja sai aikaan yhden maailman suosituimmista tv-sarjoista. Kirjassa esiteltiin myös surullisen kuuluisan Segawayn tarina. Segaway – siis se kömpelön näköinen kaksipyöräinen kulkuväline, jota käytetään nykyään lähinnä kaupunkien turistikierroksilla. Segawaysta odotettiin vuosisadan keksintöä, joka mullistaisi liikkumisen ja jopa korvaisi autot. Lopputuloksena oli kasapäin turhaan tuotettuja kulkupelejä, joita kukaan ei halua.

Vaikka kirja keskittyy suurimmaksi osaksi yhdysvaltalaisiin keksintöihin, on kerronta rehellistä, eikä yritä mainostaa yrityksiä, tai tuotteita. Yksityiskohtainen kerronta ja sadat nimet, joita on sisällytetty tekstiin tekivät lukemisesta hieman raskasta ja kappaleet pitkiä. Tämä on ennemminkin liiketalouskirja, ei niinkään jokapäiväiseen omaan luovaan prosessiin sovellettavissa oleva. Luovuudesta ja ideoista puhutaan lähinnä tuotteina. Jos on kiinnostunut lukemaan innovaatioista, idean tuotteistamisesta, mahdollisuuksista, riskinottamisesta ja tuhkimotarinoista, on kirja lukemisen arvoinen.

+1

Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät ja Unelmaduunarin tilipäivä (Satu Rämö & Hanne Valtari,WSOY, 2017 ja 2020)

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa sekä Unelmaduunarin tilipäivä-kirjasarja ei suoranaisesti ole luovuudesta, mutta halusin ottaa kirjan mukaan ekstrana listalleni, sillä se tarjosi konkreettisia esimerkkejä, miten ideoista ja omista mielenkiinnonkohteista saa valjastettua itselleen rahanlähteen. Vaatii sekin luovuutta osata luoda ideanjyväsestä jotakin konkreettista!

Kirjassa haastetaan näkemään asiat uudesta näkökulmasta ja monimuotoisesti. Vaikka kirjassa puhutaan paljon bloggaamisesta ja luovista aloista, voi kirjan perussanomaa soveltaa mihin tahansa. Lukiessa tuntui kuitenkin välillä, että ”kasista neljään konttorityö”, tai muu ns. ”perusduuni” on jotakin, josta tulisi pyrkiä pois. Ehkä se kuitenkin johtui lähinnä siitä, että kirjailijoiden omat esimerkit keskittyivät tiettyihin aloihin. Itsekään en ole maailmanpelastaja, enkä todellakaan tee työni ansiosta yhteiskunnastamme toimivampaa, tai parempaa paikkaa asua. Välillä on kuitenkin hankalaa poissulkea eri alojen yhteiskunnallinen merkitys.

Jos kirjan ottaa kirjailijoiden elämäntarinana, saa lukukokemuksesta paremman. Kirjailijoilla on ollut kirjava ura, josta on mielenkiintoista lukea. Pienelle yrittäjälle riittää myös paljon hyvää materiaalia, mitä konkreettisesti tulee ottaa huomioon omaa yritystä perustaessa.

Työ ja raha Mieli Kirjat Suosittelen