En ole kirjoittanut aikoihin blogiin mutta paperille sitäkin enemmän. On tapahtunut niin paljon. Suurimpiin löydöksiini viime kuukausilta lukeutuvat oma jääkaappini ja sen täyttämisen lumoavat mahdollisuudet.  Nämä reseptit haluan jakaa, koska olen niin äimistynyt makuyhdistelmistä. Tänään inspiroiduin hyötykäyttämään varsin villissä tuorepuurossa appelsiinin riekaleet, jotka jäivät jäljelle mehun puristamisesta silkkiseen sosekeittoon. Keiton reseptin taittelin kasaan netistä löytyneistä […]

Jos ajaisi pois hiuksensa ja antaisi kaiken muun kasvaa.

Pantoum-runous perustuu toistuviin säkeisiin, joiden kierto muistuttaa minua syklisesti itsensä ympärille kiertyvästä spiraalista tai sisään- ja uloshengitysten kierrosta. En tiedä, miksei tämä runomuoto ole tullut minua vastaan äidinkielen oppikirjoissa tai kirjallisuuden luennoilla tai vastaavasti: miksi olen unohtanut sen olemassaolon. Tällaisten kirjoittaminen nimittäin tuottaa minulle suurta turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. Erityisen tyydyttävä on hetki, jona viimeinen säe […]

Ensimmäisten rakeiden räiskähdellessä asfalttiin tiesin: juuri tätä tarvitsin. Juuri heinäkuisen rankkasateen tuovia uhkaavan tummia pilviä, ennalta-aavistamattomuutta. Kaiken ja kaikki tasa-arvoisesti kastelevia pisaroita ja pisteleviä, pirullisen itsevarmoja jääpaloja.  Juoskaa karkuun. Menkää katoksiin hytisemään ja päivittelemään vittumaisia kesäsäitä.  Minä nautin. Kuuntelen kadun vikinää ja taivaan naurua ja katson pieniä asioita. Kahviin tipahtelee rakeita, jotka eivät jää ihmettelemään […]

”Ei. Se ei voi olla niin!  Et voi jättää minua tähän, yksin, sateeseen. Et voi noin vain kävellä pois. Sinun on pakko välittää vielä.  Pakko. Katso minua! Katso silmiin ja sano, että jätät minut. Sano se!” Sitten otan jälleen kerran hylätyksi tulleen sisäisen lapsen syliini ja sanon sille, että annetaan olla. Että minä kyllä pitäisin siitä huolta. […]

Parikymmentä esiaikaista naista taistelee auringon lämmittämällä nurmikolla. Metallin kiiltoisia säärisuojuksia, nahkaisia hameen kaltaisia, miekkoja, kilpiä. Ja pakaroita, reisiä, rintoja – voimaa ja pehmeyttä. Ilmeistä voi lukea, että kamppailu on totista. Ja silti he rakastavat toisiaan, jokainen. Mitä tämä on? Istun pimeässä elokuvateatterissa ja itken. Itkua, taas itkua minusta löytyy, uudesta kohdasta. Millaista itkua? Mitä minä […]

Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu väreily. Minussa, suhteessa minuun, pysyvää on vain olemiseni. Sen on riitettävä. Sateinen kaupunki, ennen seitsemää sunnuntaiaamuna. Minulla on kumisaappaat ja äidin takki, josta hän ei pitänyt. Olin tuntenut oloni tyhjäksi koko lauantain. Niin lämmintä, aurinkoista. Joka puolella mihin katsoin, näytti ihmisillä olevan kiintopisteensä. Kipua. Minusta tuntui, että joku minussa halusi ryömiä röyhkeästi […]

Tiedätkö, miltä tuntuu rakastua itseensä aikuisena?  Puhun nyt tervehenkisestä kiintymyksestä, perusturvallisuudesta, jonka ihminen voi saavuttaa itsensä kanssa. Sen herääminen on uskomatonta. Kuin ihan uusi, kiehtova leikki.  Kaikki minussa muuttuu. Tunteet, ajatukset, keho. Koko se linssi, jonka läpi katson maailmaa, pyyhitään vaivihkaa pölystä ja kurasta. Siihen sumutetaan kesäkuun aamukastetta, ja saan piirtää siihen lapsen sormella. On helppoa […]

Kaikki mitä on, se on kaikki mitä on, on mitä on, on on, on on.

Muistan miettineeni tätä asiaa teksteissäni jo noin viisi vuotta sitten, blogin ulkopuolella varmasti aikaisemminkin.  On häkellyttävää, kuinka yksioikoisesti itse kunkin suhde omiin vanhempiin näyttää toistuvan parisuhteissa.  Se jännitys tai suorananinen pelko, saako toiselta hyväksyntää juuri tänään, juuri seuraavalla sivulla, vai ei. Perhoset siitä, kun maistelee suussaan oikeita sanoja ja arvailee, mitä niistä seuraa. Kiintyminen nurinkurisesti, […]