Kesäduunibluesini päättyi eilen klo 22.00, kun keräsin viimeiset astiat elämäni ensimmäisestä (ja ehkä myös viimeisestä, kenties) lautastarjoilusta ja laskin päivän kassan, jonka tuotto oli pienen asiakasmäärän mukainen. Nyt, ensitöikseni kotiin tultuani aion kirjoittaa, koska sen olen halunnut tehdä jo pitkään.   Laiva on ympäristönä erilainen. Se ei ole mikä tahansa työpaikka, vaan se on kelluva […]

Heard that all the young people were having a party. Thought that should be there too. Had some alcohol. Met a boy who told I was beautiful and had a pretty soul. Felt cold and tired. Came home and ate a lot. Went to bed alone. Was happy, felt quilty about it. Decided not to.

Kesä on ollu niin uskomaton, etten ole kirjoittanu mitään. Pidän pientä mustaa kirjaani matkalaukun taskussa siltä varalta, että kokisin auringonlaskua katellessani jotain, jonka haluaisin laittaa muistiin. Vielä sellaisia hetkiä ei ole tullut. Ei sellaisia ajatuksia, jotka olisin voinu jotenki tiivistää sanoiksi paperille. Ne on painunu johonkin aivojen poimuihin, niin upeita ne on ollu. Näin siinä […]

Joskus nauroin pilkallisesti niille muka-boheemeille hyypiöille, jotka kirkkain silmin väittivät yhdeksi elämäntehtäväkseen mielensä kehittämisen. Mitä hittoa? Paulo Coelholtako tuon mantran opit? Nyt olen kuitenkin huomannut itse ajautuneeni harkinnallisiin toimiin oman pääkoppani trimmaamiseksi. Niiden ei tarvitse olla isoja asioita, päinvastoin. Mitä pienemmillä ja helpommin toteutettavissa olevilla teoilla aivoihin pääsee käsiksi, sitä tiukemman otteen niistä pitkällä tähtäimellä […]

  Kuka on perheen ehdoton silmäterä? Vielä sittenkin, kun on kasvanut ohi kaikista muista, katselee naisiaan vähintään yhtä päänmittaa korkeammalta, vielä eilen niin pellavaiset hiukset heidän hapuilevien sormiensa ulottumattomissa? Pikkuveli. Hän on se, josta meillä kaikilla on huoli, vaikka hän elää jollain mittapuulla ehkäpä täydemmin, kuin yksikään meistä. Hän on se, jonka eteen kiikutamme rakkaudella […]

Ollaan tultu taas siihen aikaan. Eilen päätettiin kajauttaa Seminaarinmäellä nostalgiaraketti ilmoille. Suvivirsi. Ohi kulkeneet, viimesiään vetelevät opiskelijat varmaan luuli, että se oli flashmobia. Ei ollut. Ei tosin kukaan liittyny kuoroon; ihan iteksemme saatiin ilmeillä, että mikä säkeistö tulikaan seuraavaksi. Kyllä miulla ainaki meni kylmät väreet. Suvi suloinen. Enää muutama päivä, ja alotan ehkäpä elämäni seikkailun. […]

  Havahduin. Bussikuski oli alkanut syödä kynsiään. Hän aloitti oikean käden peukalosta, järsi sen kärkeä, otti sormen huuliltaan ja tarkasteli kiihkeästi työnsä jälkeä, jyysti vielä hetken ja siirtyi sitten saman käden etusormeen, siitä järjestelmällisesti keskisormeen. Kun koko käsi oli kaluttu, hän painoi sen päättäväisesti ohjauspyörälle. Sitten hän ei enää malttanut, vaan otti työstääkseen vasemman kätensä […]

Vellotko itsesyytöksisä siivoamisasioissa? Kuvitteletko olevasi laiska puunaaja? Höpsis.  Nyt voit luopua noista turhista, raskauttavista ajatuksista. Voin nimittäin taata, että 1. matot on lattialla sitä varten, ettei niiden alta tarvitse imuroida. Ei se pöly ja roska sinne mene.  2. esineet kyllä väistää imuria. Tarvitaan vaan riittävästi voimaa. Ei niitä tarvii siirrellä. 3. turhan tarkkaan siivoaminen on […]

Nyt seuraa asia, johon toivon sinun ottavan kantaa. Voi olla, että oon kirjoittanu tästä jo, enkä vaan muista sitä, mutta siinäpä se ongelman ydin onkin. Joku voisi nyt sanoa, että taas se puhuu itsestään ja menneisyydestään, mutta niin se eilispäivä vaan näkyy meissä, ja joskus siihen on tartuttava. Eihän sitä voi vaan jäädä paikalleen ja […]

”Tappion kärsiminen on usein väliaikainen olotila. Vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.”   – Ajatusten aamiainen 5.4.2013. Positiivarit. (Voin muuten suositella.)