Vinkit Vauvasta vaariin, mutta ei siltä väliltä -teemaiseen vappuun

1. Ota päätehtäväksi kaupungin parhaiden munkkien paistaminen. Kanna vastuuta siitä, että kaikki rakkaasi saavat niitä syödäkseen. Huolehdi suunnittelussa, että myös humalaisimmat laktoosi-intolerantikot välttyvät vatsavaivoilta.

2. Käy ruokakaupassa sekä ennen vappuruuhkia että niiden aikana – aivan kuten lapsiperheet(kin) tekevät. Osta tarjouksesta mämmiä. Varaudu siihen, että kaupat ovat vappupäivänä kiinni.

3. Älä juo alkoholia. Juo alkoholitonta päärynäsiideriä isosta pullosta –  aivan kuten ennenvanhaan. Ole iloinen, kun opettamasi nuoret tulevat juttelemaan sinulle ja tiedät, että voit keskustella ilman päihtymistilan piilottelua. Tunne olevasi hyvä esimerkki.

4. Päivittele nuorison humalatilaa. Muista mainita kolea sää, vähäinen vaatetus ja meluhaitat.

5. Tuputa munkkeja kaikille. Myös humalaisimmille laktoosi-intolerantikoille. Ota kehut vastaan nöyränä ja tiedä, että seuraavinakin vuosina sinun on pakko leipoa – identiteettisi ja muiden vuoksi. Moralisoi samalla hellästi rivien välistä heidän päätöntä juomistaan, mutta vasta sitten, jos he kysyvät, miksi olet selvinpäin.

6. Ala jossain vaiheessa tuntea itsesi aivan liian vanhaksi, väsyneeksi ja nälkäiseksi, ja jätä nuoriso juhlimaan. Kävele kerran kauppakadun päästä päähän ja päivittele vielä mielessäsi nuorison käytöstä. Voimaannuta itseäsi ajattelemalla: ”Onneksi minun ei enää tarvitse.” Syö kotona kunnon iltapala, ja viimeistele se mämmillä. Tiedosta, että toteutat itseäsi ja että se voi olla ainoastaan oikein.

7. Herää seuraavana aamuna ajoissa ja siivoa ensimmäiseksi eilisen jäljet (ts. tiskaa munkkien paistossa tarvitut astiat). Koe hetken aikaa huonoa omaatuntoa ja muista sitten, että et olekaan krapulassa. 

8. Ilahdu huomatessasi, että voit katsella Muumilaakson tarinoita kahvikupposesi kyytipojaksi. Katsele niitä ja koe turvallisuudentunteita.

9. Lähde lenkille harjulle (= sinne, missä opiskelijat muutaman tunnin päästä juhlistaisivat vappupäivää) ja toivo, ettet kohtaa sellaisia juhlijoita, jotka eivät missään vaiheessa lähteneetkään kotiin nukkumaan.

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Suosittelen

Täti saarnaa: karmea karnevaalikankkunen

Se ois vappuaatto.

BILEEEEET!

Se oli sarkasmia. En nimittäin oikein innostu vapusta nykyään. Oikeastaan syyt on aika itsestään selvät.

Meillä ei kotona ollu minkään valtakunnan taistolaisperinteitä. Yrittäjyyshenki vallitsi. Ei siinä ollu riekkumiselle aikaa, kun piti pellolle lähteä – aattona ja pyhänä. Hupsuttelua se ois ainaki isiltä kysyttäessä ollukin. Jopa halveksittavaa. 

Alakoulussa vappuaatto oli ihana. Oli discoa ja munkkia ja simaa ja nyyttäriherkkuja ja naamiaishöperllystä. Muistan voineeni pahoin, kun piti ahtaa niin paljon makeaa kitusiin ja sitten vielä sekoittaa kaikki sillä luokan punaiseksi maalatulla lankkulattialla, jolla sinä päivänä leikkivät discopallon heijastukset. Oli ilmapalloja ja serpentiiniä, ei matikkaa tai ylliä. Sai aloittaa makeisista. Opetkin tanssi. Arkinen tavanomaisuus kuorrutettiin kujeilla.

Kun vappu oli, silloin sekoiltiin. Lapsena se tapahtui naamareiden ja sokerihumalan avustuksella.

Mutta entäpä nyt, kun sellainen naiivi hassuttelu ei enää riitäkään juhlatunnelman saavuttamiseksi? 

Jo vuosia sitten oli selvää, millä puuttuvien (taistolais)perinteiden jättämä tyhjiö kuuluisi täyttää. No kunnon kännillä tietenkin. 

En minä eikä moni muukaan ollut enää yläkoulussakaan sellainen luonne, että olisi uskaltanut tavoitella autenttista naamiaismeininkiä selvinpäin. Sehän vaatis ihan oikeaa irrottelua, ilman päihteitä – ilman naamaria. Sekoilla kuitenkin täytyy, sehän on selvää. Sitähän se juhliminen monesti on. Juhlan on erottava arjesta, ja se tuntuu vaativan välillä kummallisia asioita. 

En myönnä, että kyseenalaistaminen kertois miun olevan tylsä. Osaan juhlia. Mutta en suostu siihen, että miun olis pakko tehdä se jollain tietyllä tavalla, kuten konttaamalla haalareissa pitkin puistoa tippaleipien muruissa ja jonkun anonyymin pörssiläisen (=taloustieteen opiskelijan) oksennuksessa.

Se touhu jatkui miunkin kohdalla vielä viime vuoteen saakka. Silloinen vappupäivä oli niin ankea, että totesin, etten halua tätä. Yhden päivän totaalinen ”irrottautuminen”, jalat niskan takana krebaaminen ja huomisen unohtaminen ei sovi miulle. Ei niin kauan kuin huominen tulee kuitenkin. Ja tähän asti se on aina tullu. 

Haluan juhlia tasaisen varmasti. Turvallisesti. Huomisen tiedostaen. Kai se on eräänlaista eettistä suhtautumista juhlaan? Sikäli mikäli juhlan aihetta on: en nimittäin usko, että kovinkaan moni opiskelijavappuaan viettävä pohtii omaa suhtautumistaan karnevaalin perinteisiin tai pohjimmaisiin, alkuperäisiin syihin. Onko sillä niin väliä? No, miulle on, nykyään. Tällaisenaan, kun katsoo sitä polvillaan kyntämistä, tuntuu vappu melko turhanpäiväiseltä juhlalta. 

Siksi paistan tänään munkkeja, kuten joka vuosi tähänkin asti. Se kuuluu miun vappuperinteisiin. Evääksi opiskelijahumuun (johon tunnen itseni yli-ikäiseksi – olkoonkin, että olen ihan virallisesti opiskelija) otan ison pullon sokeroimatonta siideriä. Alkoholittomana

Se tuntuu rehelliseltä itseäni kohtaan ja tekee juhlasta juhlinnan arvoista. Olen iloinen vielä vappupäivänäkin. Toivottavasti tekin.

Hyvinvointi Mieli Suosittelen