5 + 1 syytä harkita työpaikan vaihtoa tai irtisanoutumista

Tiedän itse, että työelämässä ei ole aina kaikki kunnossa. Tottakai nykypäivän työelämässä muutos on jatkuva sana, jota viljellään. Mutta olen vahvasti itse sitä mieltä, että jotta työelämässä voi hyvin, tulee työssä viihtyä. Viihtymiseen vaikuttaa se, että töissä on toisinaan hauskaa, johto on johdonmukainen (hauska lause muuten) ja on tietynlaisia vapauksia. Uskon itse ainakin siihen, että ainakin asiantuntijatasolla vapaus lisää työskentelyn tehokkuutta.

Tähän julkaisuun olen listannut 5 + 1 syytä, joiden toteutuessa sinun kannattaisi mielestäni harkita työpaikan vaihtoa tai jopa irtisanoutumista.

En pidä itseäni  yleisesti ottaen kovin helposti stressaavana tyyppinä. Toki stressaannun silloin, kun kuormitusta on liikaa: se on normaalia ja suurimmalla osalla meistä varmasti näin. Opiskelen myös maisteritutkintoa ja siinä ohella olen tehnyt töitä. Siksi en näekkään yhteyttä siinä, että ei viihdy työpaikassa/se uuvuttaa ja siinä että olisi jotenkin laiska tai itse hankala ihminen.

Olen pohtinut asiaa melko paljon ja siksi olen nyt koonnut listan, joiden toteutuessa kannattaa mielestäni ainakin harkita työpaikan vaihtoa ja punnita sitä, miksi jäisit kyseiseen työpaikkaan.

Seuraavaksi siis muutama havaitsemani seikka, joihin sinun kannattaa kiinnittää huomiota, jos olet eksynyt lukemaan tätä tekstiä, jonka otsikkona on 5 + 1 syytä harkita työpaikan vaihtoa tai irtisanoutumista:

1. Työaamut ovat haastavia, olet väsynyt etkä haluaisi lähteä töihin. Töihin meno aiheuttaa ahdistusta usein. Tietenkään töihin ei ole aina kiva mennä, mutta jos töihin lähteminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja ahdistavalta lähes joka aamu, ei kaikki ole kunnossa. Pahinta on, jos työpaikan johto itse sanoo esimerkiksi ”eihän aamuisin ketään meistä hymyilytä töihin lähteä”, kuten itselläni eräässä työpaikassa todettiin aamupalaverissa. Tästä saat jo signaalia siitä, että työpaikkasi johtokaan ei halua panostaa työntekijöiden hyvinvointiin.
2. Koet toistuvia tilanteita, joissa tunnet olevasi viisaampi kuin esimiehesi. Asioista ei olla aina samaa mieltä ja alaiset tietenkin näkevät esimiehen toiminnan hieman eri näkövinkkelistä, koska esimies on se sunnannäyttäjä. Jos kuitenkin koet, että esimiehesi on esimerkiksi jäänyt kehityksestä (esim. teknologiasta, uusista toimintamalleista) jälkeen tai esimerkiksi tekee useasti virheitä jotka itse olisit alunperin tehnyt itse toisin (huom! kaikki erehtyvät joskus; puhutaan toistuvista tilanteista), kannattaa miettiä sitä, onko esimiehesi sellainen, joka näyttää mallia ja edistää alaistensa työtehtävien sujumista. Jos huomaat toistuvasti, että olisit ratkaissut asiat esimiestäsi paremmin, kannattaa miettiä, onko työpaikka sinulle tarpeeksi haasteita tarjoava.
3. Esimies ei toimi suunnannäyttäjänä. Tämä asia voi ja valitettavan usein on kytköksissä edelliseen kohtaan. Esimiehen tulisi olla suunnannäyttäjä alaisilleen ja viedä tiimiään kohti menestystä. Lisäksi esimiehen erittäin tärkeänä tehtävänä on samalla huolehtia tiiminsä hyvinvoinnista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos mennään liian kovaa, on jokaisen yksilöllisiä hetkiä ja tarpeita pystyvä näkemään ja kartoittamaan, koska emme ole samanlaisia ja ihmiset eivät ole koneita.
4. Työpaikan epärealistiset tavoitteet saavat sinut ahdistumaan. Useissa työpaikoissa on nykyisin erilaisia tavoitteita, joilla kannustetaan työntekijöitä tiettyyn tavoitteeseen, joka tietenkin yrityksen kannalta on yleensä kustannustehokasta tai tuottaa yritykselle rahaa. On työpaikkoja, joissa palkitaan jos työntekijä pääsee tavoitteeseen, sitten on myös ihan proviosiopalkkaisia töitä, eli työ palkkautuu nimenomaan tiettyyn pohjaan + provisioon, joka riippuu sitten itsestä. Sitten on sellaisiakin työpaikkoja, joissa on tavoitteet, mutta niistä ei työntekijä saa erillistä korvausta. Tavoitteet ovat mielestäni hyvä olla, koska se ohjaa työntekijän tekemistä ja selkeyttää sitä, mitä työntekijänä sinulta odotetaan; mihin tavoitteeseen tulisi päästä. Virhe ja ongelma on usein siinä, että tavoitteet ovat epärealistisia. Esimerkiksi kerran (vuosia sitten) olin työpaikassa, jossa tavoitteet olivat: tehokkuus (tietty määrä asiakkaita per tunti), asiakkaiden tyytyväisyys (eli mitä mieltä asiakkaat olivat kohtaamisesta) sekä myynti (paljonko euromääräisesti samalla kun hoidit asiakkaan asiaa, myit hänelle). Ensinnäkin jotta voi myydä hyvin, se vie aikaa: tehokkuus sulkee tämän pois. Toisaalta myös asiakkaiden tyytyväisyys on siitä kiinni, kuinka yksilöllisesti heitä palvellaan, eli jos pitää saada tietty asiakasmäärä per tunti, et voi panostaa yhteen asiakkaaseen jotta hän olisi tyytyväinen. Tällä kohdalla siis tarkoitan tällaisia täysin epärealistisia tavoitteita, jotka lähinnä aiheuttavat päänvaivaa työntekijälle.
5. Uniongelmat. Jos sinulla on työn vuoksi uniongelmia, voi kyseessä olla jo uupumus. Meillä jokaisella on aikoja elämässä, jolloin nukumme huonommin. Jos työasiat pyörivät mielessä öisin, ei ole kaikki kunnossa ja asiaan suosittelen kiinnittämään heti huomiota, ettei tilanne pahene hälyttäväksi. Keskustele asiasta esimiehesi kanssa avoimesti. Mikäli se ei tuota minkäänlaista tulosta, suosittelen menemään matalalla kynnyksellä työterveyshuoltoon. Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että omia yöunia tai terveyttä kannattaisi riskeerata. Lisäksi töiden takia yövalvomisesta sinulle ei makseta (jos olet kotona vapaa-ajallasi, etkä yövuorossa), joten älä valvo.

+ 1: Jos et ylipäätään tunne enää onnistumisen hetkiä työssäsi, etkä koe työn aiheuttaman paineen vuoksi enää ilon hetkiä elämässä, en tietenkään suosittele ensimmäisenä irtisanoutumaan, mutta suosittelen vakavasti sinua miettimään, mitä vaihtoehtoja voisi olla. Kannattaa myös keskustella läheisten ihmisten kanssa, koska he pääsevät tarkkailemaan sinua läheltä – ja näkevät joskus sellaisiakin asioita, joita et itse välttämättä hoksaa heti.

Mitä mietteitä?