Luonto antaa voimaa
Näin lämpöisellä, aurinkoisella kevätsäällä haluan kirjoittaa hieman luonnosta ja sen tuottamasta voimasta. Tätä nykyä luonto on minulle paikka, jossa rauhotun, puran stressiä, mietin ja suunnittelen ja toisaalta: olen vain ja ihailen kutakin vuoden aikaa: jäätä, lunta puun oksilla, kevään ensilehtiä, täydellistä vihreyttä ja sen tuoksua tai niitä ensimmäisiä ihania kirpakampia säitä.
Koen, että olemme Suomessa täydellisessä paikassa, sillä saamme kokea kaikki nuo neljä vuodenaikaa. Pysähdyin oikein ajattelemaan tänä keväänä tuota, vaikka ”takatalvi” pääsikin yllättämään vielä huhtikuussa. On kuitenkin ihana asia, että kaikki vuodenajat on koettavissa.
Uskon, että ympärillämme oleva luonto antaa meille paljon voimaa. Ja onhan tästä myös erilaisia tutkimuksia, ja puhutaan myös ”metsäterapiasta”. Olen itse löytänyt luonnon enemmän vasta oman elämäntapamuutokseni aikoihin, kun aloin liikkumaan enemmän. Ja onneksi aloin, sillä esimerkiksi työstressiä tai muuta mielenpäällä olevaa saa hyvin purettua sinne. Olosta tulee iloinen, kun dopamiinit alkavat virtaamaan ja öisin saa paremmin unen.
Luonnossa liikkuminen ei tarvitse aina olla patikoimista urheilukellon kanssa. Luontoon kannattaakin pysähtyä. Vaikka kauniille paikalle, joka miellyttää silmää. Tällöin voi tuntea iholla lempeän auringonpaisteen, tai pienen viiman. Haistaa nenällä metsän tuoksun. Voi olla rauhassa ja päästää keho ja mieli irti, irti tunnelukoista, stressistä, arjen asioista, ajatuksista… Metsässä voi keskittyä vain siihen hetkeen ja nauttia. Lupaan, että olo on tällaisten harjoitteiden jälkeen paljon voimaantuneempi. Älkää pitäkö hörhönä, mutta myös puun halaaminen rauhoittaa mieltä ja antaa voimaa. Kannattaa kokeilla!
Toinen asia, joka on äärimmäisen rauhoittava itselleni on meri. Asunkin saaressa, jota ympäröi luonnollisesti meri. Vaikka myrskysäällä sää on välillä astetta hurjempi, on mieltä todella paljon rentouttavaa se, että merta näkee paljon ja kallioille voi mennä istuskelemaan ja katselemaan kauas. Samaan aikaan kun meri on salaperäinen ja ihmisille osittain tuntematon elementti, se myös luo jostain syystä laineiden äänellään rauhallisuutta ja vie katseen horisonttiin. Näyttää, kuin meri olisi ääretön. Ja itsensä ja omat murheensa tuntee hyvin pienenä tuossa perspektiivissä. Tykkäättekö te meren tai järven äärellä olemisesta?
Millainen suhde sulla on luontoon ja mikä on sun oma lempipaikkasi luonnossa? Ihanaa keskiviikkoa, ja huomista helatorstaitahan voi viettää vaikkapa osa päivästä ulkoillen!