Ehkä kaikkea ei tarvitsekaan tietää vielä

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, miten helposti elämästä tulee sellainen projekti.

Pitäisi tietää, mitä haluaa tehdä työkseen. Pitäisi tietää, missä haluaa asua. Pitäisi tietää, millainen parisuhde haluaa, haluaako lapsia ja milloin. Pitäisi olla tavoitteita, suunnitelmia ja jonkinlainen käsitys siitä, miltä oman elämän pitäisi näyttää vaikka viiden vuoden päästä.

Ja jos ei tiedä?

Silloin sitä helposti ajattelee olevansa vähän jäljessä.

Syksy on ehkä muutenkin sellainen vuodenaika, jolloin tulee helposti tarkasteltua omaa elämää. Kesä on ohi, arki alkaa taas kunnolla ja yhtäkkiä huomaa miettivänsä kaikenlaista.

Mitä oikeastaan haluan?

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Olenko menossa oikeaan suuntaan?

Ja ehkä tärkeimpänä: mikä on oikea suunta juuri minulle?

Olen alkanut ajatella, ettei kaikkeen tarvitse olla valmista vastausta.

Elämä saa olla myös vähän kesken.

Ehkä työelämässä saa huomata, ettei nykyinen työ olekaan enää se, missä haluaa olla vuosien päästä. Ehkä saa innostua jostain ihan uudesta. Ehkä parisuhteessa ei tarvitse ensimmäisten kuukausien aikana tietää, mitä tapahtuu viiden vuoden kuluttua. Ehkä saa vain tutustua toiseen ihmiseen ja katsoa, mihin se johtaa.

Ja ehkä itsensäkin kanssa saa olla vähän vaiheessa.

Minusta tuntuu, että olen viime vuosina muuttunut aika paljon. Olen opetellut kuuntelemaan itseäni enemmän ja miettimään, mikä oikeasti tuntuu hyvältä – eikä pelkästään sitä, mitä minun ”pitäisi” tehdä.

Se ei tarkoita, että kaikki olisi yhtäkkiä selvää.

Ei todellakaan. 😄

Mutta ehkä selkeys ei aina synny siitä, että suunnittelee elämän täydellisesti etukäteen. Joskus se syntyy vasta tekemällä, kokeilemalla, muuttamalla mieltään ja huomaamalla matkan varrella, mikä tuntuu omalta.

Tänä syksynä haluankin yrittää antaa itselleni vähän enemmän tilaa.

Tilaa innostua.

Tilaa epäröidä.

Tilaa muuttaa suunnitelmia.

Ja ennen kaikkea tilaa olla vertaamatta omaa elämää siihen, missä jonkun muun mielestä minun pitäisi tässä vaiheessa olla.

Ehkä kaikkea ei tarvitsekaan tietää vielä.

Ehkä riittää, että tietää seuraavan pienen askeleen. ❤️

Ja joskus sekin voi olla ihan vain se, että keittää kahvit, laittaa hyvän sarjan pyörimään ja päättää, että tänään ei tarvitse ratkaista koko loppuelämää.

-Miia