Työntekijästä esimieheksi: ota nämä 5 kohtaa haltuun

Kävin taannoin keskustelua erään uuden tuttavuuteni kanssa ja juttelimme esimiehistä ja johtohenkilöistä työelämässä. Sanoin hänelle, että en näkisi itseäni esimies -asemassa. Olen kyllä opiskellut aikoinani henkilöstöjohtamista ja siitä on minulla alempi korkeakoulututkinto, mutta tästä huolimatta en havittele työtä, jossa olisin esimiehenä tai johtoasemassa. Keskustelukumppani totesi tähän, että ”yleensä sellaiset henkilöt, joista tulisi hyviä esimiehiä, eivät halua esimies -työhön, koska he haluavat keskittyä substanssipuolen asioihin (tai tekemiseen muuten)”.

Kyseinen lause sai minut kiinnostumaan tästä aihepiiristä enemmän, koska en ollut asiaa pohtinut sillä tavoin kunnolla ikinä. Ja sanottakoon tässä kohtaa, että ei  siis kiinnostumaan sillä tavalla, että yhtäkkiä kiinnostuinkin pyrkimään esimies -tehtäviin. Enemmänkin siltä kantilta, että onkohan esimieheksi tietoisesti pyrkivillä ja haluavilla siis yleistäen välttämättä sellaisia valmiuksia kyseiseen tehtävään, jos johdon halu on niin suurta?

Ja ennen kaikkea toinen näkökulma aiheeseen on se, että jos yritys ylentää työntekijän, asiantuntijan, esimiestehtäviin ja hän osaa työn ja substanssin, mutta jos hänellä ei ole valmiuksia esimiestehtäviin (valmiuksilla tarkoitan esimerkiksi kokemusta tai koulutusta, mieluummin molempia sekä hän on sopiva henkilö persoonaltaan mm. kohtaamaan ihmisiä), ei tällainen esimies ole myöskään ideaali alaisilleen.

Lähdinkin miettimään erityisesti sitä, millaiset ihmiset haluavat itse tietoisesti olla esimiehiä ja johtaa? Tämä on todella yleistä kärjistystä, mutta sellaiset henkilöt ovat yleensä kunnianhimoisia, tavoitteellisia ja ehkäpä ekstrovertteja. Nykypäivän vitsaus esimiehellä kun esimiehellä tuntuu olevan lähes jatkuvasti muuttuva maailma: puhutaankin muutosjohtamisesta, tai hienommin transformatiivisesta johtamisesta.

Haasteellista se on, koska tällaisessa johtamisessa ei ikinä tule valmista eikä koskaan voi sopeutua tilanteeseen, vaan aktiivisesti johtaa muutosta. Samalla tulisi kannustaa työntekijöitä olemaan myönteisiä muutoksille, jotta he eivät lannistu (liittyy samalla myös työntekijöiden sitouttamiseen). Haasteellista, kieltämättä.

Puolestaan taas sellaiset henkilöt, jotka ovat hyviä työssään ja osaavat substanssin, eivät välttämättä itse pyri esimieheksi: he todennäköisesti kuitenkin ovat samalla tavalla kunnianhimoisia ja tavoitteellisia. Mutta voi olla, että ekstroverttiuden sijaan he ovatkin introvertteja. Tietenkään tämä ei ole mustavalkoista, että aina näin, mutta on loogista että ulospäin suuntautuneet ihmiset hakeutuvat johtotehtäviin, kuin sellaiset henkilöt, jotka ylipäätään saavat enemmän omasta sisäisestä maailmastaan. He voivat olla aivan loistavia itsenäisessä työssä ja saada aikaan hyvää jälkeä!

Seuraavassa olen listannut viisi kohtaa, jotka työntekijästä esimiestehtäviin siirtyvän kannattaa käydä mielessään läpi ja pohtia ennen tehtäviin siirtymistä:

1. Tiedosta, että olet nyt esimies. Sanotaan, että uudet esimiehet ovat yrityksen yksinäisimpiä työntekijöitä. Etenkin, jos siirtyy työntekijästä esimieheksi tietyn tiimin sisällä, on osattava tehdä rajaveto entisten työkavereiden ja nykyisen tittelinsä välille. Samalla tavalla ei voi enää puhua ja käyttäytyä yleensä. On selvää, että jos tiimi on isompi ja esimiehenä olet vain osan entisten kollegoiden kanssa tekemisissä, esimerkiksi vapaa-ajalla kuten ennen esimies -tehtäviä, siitä voi tulla ongelmia muiden alaisten kanssa ja erilaista keskustelua (esimerkiksi tasapuolisesta kohtelusta). Lisäksi sinun on esimiehenä luovuttava entisestä työntekijä/asiantuntija identiteetistä; näin teet tilaa uudelle identiteetillesi: esimiehelle.
2. Luovu vanhoista toimintamalleista. Esimiehenä et voi enää tehdä töitä samalla tavoin, kuin silloin, kun olit työntekijänä tai asiantuntijana, vaikka yritys olisi sama ja olisit ollut hommassa hemmetin hyvä. Nämä toimintamallit voivat pahimmillaan estää sinua toimimasta esimiehenä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimiehen tulee johtaa alaisiaan tulevaisuuteen ja tässä kohtaa tullaan taas erityisesti termiin muutosjohtaminen: koska olet esimies, katseesi tulee jo olla tulevaisuudessa, eikä vanhoissa toimintatavoissa: vanhan toimintamallin luopumisessa on lopulta kysymys uuden opettelusta ja rakentamisesta.
3. Halua esimieheksi ja ole kiinnostunut. Jotta voi olla hyvä esimies, on myös itse haluttava ottaa tällainen vastuu. Siitä tulisi myös olla kiinnostunut. Mikäli ottaa esimies -pestin vastaan, tulee siihen pystyä sitoutumaan täysillä ja antaa itsestään aika paljon. Joudut paitsi vastaamaan alaisistasi, myös esiintymään heidän edessään. Tämän lisäksi on raportoitava omille esimiehille omasta ja alaisten toiminnasta.
4. Pohdi omaa esimies -rooliasi. Ennen kuin aloittaa esimiehenä, pohdi omaa työhistoriaasi: millainen oli paras oma esimiehesi? Entä huonoin? Mitä olisit korjannut huonoimmassa esimiehessäsi ja miksi? Millainen esimies itse haluaisit olla? Esimies -työssä huomiota tulee kiinnittää myös näiden suurpiirteisien pohdintojen lisäksi myös mm. seuraaviin asioihin: millä äänenpainolla sanot asiat ja mitkä ilmeesi ovat? Et voi enää myöskään sanoa suoraan kaikissa tilanteissa omaa mielipidettäsi vaan sanottuja asioita tulee harkita.
5. Millaista käytöksesi on vaivaannuttavissa tilanteissa? Eli miten käyttäydyt siviilissä tai muualla, kun tapahtuu jotain vaivaannuttavaa tai noloa jopa? On selvää, että esimiehenä tulet saamaan alaisiltasi erilaista palautetta ja joskus hyvinkin tiukkoja kysymyksiä. Toisinaan nämä kysymykset voivat jopa vaivaannuttaa. Et välttämättä itse ole kaiken takana, vaan saat itsekin ohjeita muualta, mutta esimies -edutajana sinun tulee alaistesi kysymyksiin ja kommentteihin reagoida. Saatko esimerkiksi helposti stressiläiskiä tai punastut? Näitä kannattaa pohtia ja kehittää itselle toimintamalleja, jotta tällaiset reaktiot eivät näkyisi alaisillesi.

Mitä mieltä olette näistä kohdista ja tuleeko mieleen jotain olennaista, joka listalta voisi olla jäänyt uupumaan?