Pihisteletkö sinäkin uusia tuotteitasi?

Kun ostan jonkin uuden tuotteen, sanotaan vaikka nyt kosmetiikkaa, minulla on tapana ”säästellä sitä”. Saatan kokeilla kerran ja todeta, että onpa hyvää, mutta sitten iskee nuukuus. Ajattelen käyttää vanhempia vastaavia tuotteita ensin. Tietenkin kun uusi tuote on avattu, se menee pilalle/happamoituu sitten ennen aikojaan kun ”säästelen sitä”. Tiedostan itsekin logiikkani ontumisen tämän asian suhteen. Teetkö sinä tällaista?

Toisen samankaltaisen esimerkin voin keksitä ruoasta, mistä todella olen pyrkinyt pääsemään eroon, koska ruokahävikin pienentäminen on mielestäni jokaisen kotitalouden asia. Kuitenkin on käynyt joskus niin, että olen ostanut testiksi vaikkapa hyvän rahkan ja huomaan sitten kotona ”säästeleväni” tuon rahkan syömistä jääkaapissani. Kappas yksi kerta huomaankin, että päiväyshän siitä on mennyt pihistelyissäni. Ei taas mitään järkeä.

Mistä tällainen säästely sitten on tullut? Sen täytyy olla juurtunut syvälle perusluonteeseeni, koska toteutan tällaista säästelyn metodia monin osin elämässäni. Tottakai se on siinä mielessä hyvä piirre, että osaa säästellä, eikä heti ole tuhlaamassa kaikkea, mutta minun pitäisi löytää tässä jokin välimuoto asialle.

Lapsena meille opetetaan, että karkkipussia ei kannata syödä kerralla, vaan kannattaa säästää karkkeja, jos haluaa että niitä jää seuraavallekin päivälle. Opetus on hyvä, mutta itselläni kyseinen ajatusmalli on tainnut juurtua vähän turhankin syvälle mieleen.

Tämä tuotteiden säästely myöhemmäksi ei toki jää vaan tuotteisiin, vaan harjoitan tätä mm. sarjojen katseluun, pleikkaripeleihin sekä musiikkiin. En pelaa pleikkaria joka päivä, jotta en kyllästy peleihin. Lempimusiikkiani ei voi kuunnella liian usein, jotta en pilaa lempibiisiäni, kuten joka kesä radiossa pilataan jokin biisi sen liikasoitolla. Tämän lisäksi lempisarjaa ei tule katsoa liikaa tai liian usein, jotta sarjaan ei kyllästy.