Lapsen kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa – viatonta ylpeyttä omasta lapsesta vai lain vastaista?
Kirjoitan nyt tietoisesti aiheesta, joka jakaa mielipiteet. Olen viime vuosina seurannut sosiaalisesta mediasta, kun ystäväni ja tuttuni saavat lapsia. Yksi ilmiö, joka on ollut mediassa muutoinkin esillä, on tullut niin selkeästi esille, että on laittanut minut ajattelemaan asiaa enemmänkin. Se on lasten kuvien julkaiseminen sosiaaliseen mediaan. Puhutaan tässä julkaisussa nyt vauvoista ja pienistä lapsista.
Lähdetään ihan laista, koska se on helppo lähestymistapa mielestäni aiheeseen moraalisen puolen sijaan, koska mikä olen moralisoimaan. Yksityisyyden suojaa koskevasta lainsäädännöstä on helposti luettavissa: jos lapsesta julkaistu kuva on sellainen, josta lapsi on tunnistettavissa, kuva kuuluu yksityisyyden suojan piiriin. Tässä kohtaa asia on aika yksiselitteinen: kasvokuvat ovat lain näkökulmasta aikalailla kiellettyä kauraa.
Meillä on yksityisyydensuoja on sitä varten, jotta jokaisella meistä olisi oikeus omaan yksityisyyteen: oikeus esimerkiksi päättää, jaetaanko omia kuvia – ovatko ne julkisia, kavereille näkyviä vai ei näkyvissä kenellekkään. Kuinkahan vauvaikäinen on tämän tahdon ilmaissut, kun vanhempi räpsäyttää kuvan Facebookiin tai Instagramiin? Niin, kuvaa ei saisi julkaista ilman lapsen lupaa ja rohkenen epäillä, että tällaista voidaan vastasyntyneeltä edes saada.
Vaikka on vanhempi ja lapsi alaikäinen, jopa vauvaikäinen, ei kukaan voi omistaa toista. Tavallaan ymmärrän sen ylpeyden, joka tulee omasta lapsesta ja haluaa julkaista siitä kuvia muiden nähtäville, mutta lapsi ei kuitenkaan ole omistettava esine. Tässä on selkeä ero esimerkiksi lemmikkiin: lemmikithän katsotaan esineoikeuden piiriin, josta voisin kertoa muutamankin hauskahkon vitsin, mutta koiraihmisenä jätän ne sanomatta 🙂 Lemmikeistä kuvien jakaminen on siis ok, sillä lemmikki katsotaan esineesi. Lasta ei. En nyt tiedä, oliko lemmikki paras esimerkki, mutta ehkä siitä kuitenkin tuli se ero esille, jota haen takaa.
Olen nähnyt myös julkaisuja, jotka ovat ”nolahtavia”, kuten vaippaan tarpeiden teko (ei sentään kuvaa tästä, mutta maininta kuinka pari viikkoinen on tehnyt housuunsa; en ymmärrä ollenkaan – eikös se ole sääntö eikä poikkeus ja siksi heillä on vaipat?). Tietenkin alastonkuvat ja muut lasta nolaavat ovat vielä ”normaaleja” kuvia ehdottomasti enemmän ei. Tällaiset kuvat voivat aiheuttaa lapselle häpeän tunnetta. Ja varsinkin, jos kuvat ovat löydettävissä kun lapsi varttuu. Ja eikös se ole niin, että mitä kerran internettiin laittaa, on siellä aina? Korostaisin harkintaa, tämä pätee myös erilaisiin storyihin; vaikka ne ovat näkyvillä vain vuorokauden, se on silti luvaton julkaiseminen.
Paitsi, että lapsia koskee ihan yhtäläinen oikeus yksityisyyteen, kuin meitä aikuisia, lapset kuuluvat myös ns. erityisemmän suojelun piiriin, joka on hyvä muistaa. Lapsia tulisi siis suojella ja aikuisena harkintaa tulisi käyttää kuvista; mitä mahdollinen oma julkaisu voi aiheuttaa lapselle muutaman vuoden päästä, 10 vuoden päästä?
Tutustuin aihetta tutkiessani erääseen korkeimman oikeuden ratkaisuun. Kyseessä on aika tuore keissi (KKO:2018:81), jossa lapsista oli kuvattu video huostaanoton täytäntöönpanoon liittyvistä tapahtumista. Tämä huostaanottoon liittyvät tapahtumat ovat sivuseikka siinä mielessä, että lasten kasvoja oli kuvattu ja näin ollen ”Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein videon julkaisemisen katsottiin liittyvän yleisesti merkittävään asiaan mutta selvästi ylittäneen sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Videon julkaiseminen ei ollut oikeutettua myöskään sillä perusteella, että julkaisemiseen oli ollut huoltajien suostumus. A:n ja B:n katsottiin syyllistyneen yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.”
Kyseinen keissi oli muuten aika mielenkiintoinen, joten jos kiinnostuit, niin suosittelen lukemaan tuon KKO:n päätöksen. Mitä mieltä itse olit päätöksestä? Omasta mielestäni lähtökohtaisesti KKO tekee hyviä päätöksiä ja mielestäni huomioiden arkaluontoinen aihe, jossa lapset olivat videolla tunnistettavissa, päätös oli oikea. Alla on myös linkkejä, josta voi lukea koko tästä aiheesta uudelleen, siellä on myös MTV:n artikkeliuutinen liittyen juuri tähän tapaukseen, joka voi olla kevyempi lukea kuin KKO:n päätös :)
Kyseinen päätöshän on vuodelta 2018 ja tulevaisuudessa KKO tulee varmasti ratkomaan enenevissä määrin vastaavia tapauksia. Lisäksi tulevaisuudessa voisin uskoa, että lapset itse täysi-ikäistyttyään voivat nostaa syytteitä vanhempiaan kohtaan, jotka ovat näitä kuvia julkaissut heistä ja loukanneet yksityisyyttä. Varmasti moni ajattelee, että ei oma lapsi sellaista tekisi, mutta mistäpäs sitä tietää tässä maailmassa, mitä tapahtuu, erityisesti jos kuvat ovat noloja tai muuten selvästi hyvän tavan vastaisia?
Mietin sitä, mikä saa vanhemman julkaisemaan lapsestaan kuvia nettiin, jopa sellaisia, joista hänen kasvonsa näkyvät? Varmasti ensimmäisenä tulee mieleen jo mainitsemani ylpeys omasta lapsesta: hän on söpöin ja kaunein, älyikkäin lapsi maan päällä. Tätä onnea haluaa jakaa. Olen varma, että suurin osa vanhemmista ei tee kuvien julkaisemista pahalla tai edes välttämättä ymmärrä, että rikkoo, jopa loukkaa, lapsen yksityisyyttä. Mutta minusta aikuisena ihmisenä pitäisi tätä punnita ja tarkasti: onko kuvien pakko olla esimerkiksi kasvokuvia ja pitääkö niitä lisätä runsain määrin? Eikö lapsesta voisi iloita itse ja ottaa kuvia vain omaksi ilokseen? Toisaalta oman elämän jakaminen muille on varmaan helpompaa, kun voi laittaa perheenjäsenistä kuvia. Mitä te ajattelette tästä aiheesta? Tiedän, että aihe on vaikea kun vastassa ovat eettisyys, laki, hyvä tapa ja sosiaalinen media.
Lue aiheesta lisää:
Vau: Kannattaako lapsen kuva jakaa somessa?