Tärkein niistä on kiitollisuus
Olipas melko mahtipontinen otsikko. Samalla halusin korostaa, että todella pidän kiitollisuutta porttina henkiseen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Yritän parhaani mukaan tuoda ajatuksiani ja perusteluja tässä julkaisussa, miksi ajattelen näin. Meillä jokaisella on varmasti monia asioita, joista olemme kiitollisia. Mitä enemmän on asioita, joista olemme kiitollisia, sitä onnellisimmiksi tulemme. Miksikö? Sanoisin, että se johtuu siitä, että kiitolliseksi tulemiseen tarvitaan tietynlaista nöyryyttä.
”Mitä enemmän on asioita, joista olemme kiitollisia, sitä onnellisimmiksi tulemme.”
Tavoittelemme länsimaissa onnellisuutta. Eri medioissa on paljon ns. ”pikakeinoja”, joilla ”voit tulla onnelliseksi”. Esimerkkeinä erilaiset tavarat/hyödykkeet, lomamatka aurinkoon jne. Jäätelö voi tehdä sinut hetkeksi onnelliseksi, mutta tällainen onnellisuus ei ole pysyvä tila. Olemme tottuneet länsimaissa toimivaan teknologiaan ja yleensä saamme palkkaa tai etuuksia, jotta pystymme ostamaan elämiseen tarvittavat hyödykkeet, kuten ruokaa. Nämä ovat meille monelle täällä Suomessa täysin itsestään selvyyksiä eikä kauppareissuakaan tule sen enempää yleensä ajateltua: se on osa arkeamme. Enemmänkin tuntuu vaivalloiselta taas lähteä kauppaan, vaikka ruoan saaminen on meille erittäin helppoa: ei tarvita taistelua ruuasta ja sitä on saatavilla jatkuvasti. Miettikääpä maita, joissa näin ei ikävä kyllä vielä tänäkään päivänä ole. Kaikille ei ole itsestään selvyys saada edes puhdasta vettä. Koska asiamme ovat hyvin, vie ahneus helposti voiton ja unohdamme kiitollisuuden.
”Koska asiamme ovat hyvin, vie ahneus helposti voiton ja unohdamme kiitollisuuden.”
Oletteko muuten huomanneet, että me täällä länsimaissa kimpaannumme joskus pienistäkin asioista (syyllistyn tähän itsekin välillä, ikävä kyllä – pyrin kiinnittämään siihen kuitenkin aktiivisesti huomioita). Saatamme kulkea suu mutrulla ja vakavalla naamalla arkisin – vaikka kaikki olisikin oikeasti hyvin. Verratkaa naamojen ilmettä kehitysmaiden ihmisiin. He ovat köyhissä oloissa, eikä heillä ole saatavilla ”itsestään selvyyksiä”, kuten meillä. Usein he ovat kuitenkin iloisia ja hymyssä suin, vaikka elämä ei aina olisi helppoa. Uskon tällä olevan korrelaatio siihen, mitä yritän tässä julkaisussa kirjoittaa. He ovat kiitollisia niistä pienistä asioista ja se tuo heille onnellisuuden tunnetta. Tällä en halua sivuuttaa ollenkaan sitä tosiseikkaa, että maailmassa on hyvin ankeissa oloissa asuvia ihmisiä. Ja eivät he varmasti todellakaan ole aina hymyssä suin.
Tarkoitukseni on nyt sanoa, että he ovat pienemmistä asioista kiitollisia. Sellaisista asioista, joista me emme enää arkisin tunne kiitollisuutta, ellemme ajattele sitä tarkemmin. Emme tunne kiitollisuutta, ennen kuin tajuamme sen, koska nämä asiat ovat meille ”itsestään selviä”. Toivon vain, että jonain päivänä maailmassa ei olisi näin paljoa eriarvoisuutta ihmisten välillä, kuin tällä hetkellä on. Toivon, että meiltä, joilla asiat on erittäin hyvin, voitaisiin antaa osa itseltämme pois ja niille ihmisille, joilla asiat ovat huonommin ja saataisiin kultainen keskitie aikaiseksi.

Edellä kuvattu toiminta on ihmisluonnolle ominaista: emme osaa enää olla kiitollisia itsestään selvyyksistä (kuten siitä puhtaasta ja raikkaasta vesilasista jonka saamme suoraan kraanasta heti kun haluamme), vaan tarvitsemme lisää, jotta voimme olla onnellisia. Mutta jos tavoittelemme onnea siten, että täytyy saada asioita ainoastaan lisää, emme tule koskaan olemaan tyydyttyneitä ja siinä hetkessä onnellisia ja osaa olla onnellisia niistä asioista, joita meillä jo on ja mitkä asiat ovat hyvin. Onnellisuuden tunnetta saa pikaisesti jo sillä, että ostaa jonkin hyödykkeen. Mutta tavara ei lopulta tee meitä onnelliseksi.
Kunpa itsekin pystyisi jatkuvasti pitämään yllä vieläkin enemmän kiitollisuutta täysin arkipäiväisistä asioista. Siitä, että on mukava koti ja katto pään päällä, vedellä toimiva wc sisätiloissa, kännykkä ja turvallisuuden tunne sekä kylpyhuoneessa lattialämmitys, ruokaa on riittävästi ja ympärillä välittäviä ja rakkaitakin ihmisiä. Kun oikein ajattelee, miten paljon ”itsestään selvyyksiä” omassa elämässä on, seuraa siitä lähes väistämättä lopulta kiitollisuuden tunne. Kun pääsee tähän kiitollisuuden tunteeseen, tuntee olevansa myös etuoikeutettu tässä maailmassa. Samalla tulemme enemmän onnellisiksi, kun osaamme arvostaa ja olla kiitollisia. Jokaisella meistä kiitollisuuden tunteen tekijät voivat olla yksilöllisiä. Mikä sinut saa kiitolliseksi tänään?
Ihanaa sunnuntaita <3
