Pikatietoisku paastosta
Ennen kuin menen paastoamiseen syvemmin, haluan heti sanoa alkuun, että vaikka lähtökohtaisesti omasta mielestäni asioille kannattaakin olla avoin, niin jos jokin asia tuntuu siltä, ettei se tee itselle hyvää: sitä ei kannata tehdä. Tiedostan, että paastoaminen jakaa mielipiteitä. Siksi haluan alkuun sanoa, että jos tuntuu, ettei se ole omalle keholle hyväksi, älä paastoa.
Oma uskomukseni kuitenkin on, että paastosta on paljonkin kehollisia terveyshyötyjä, sekä myös mentaalista hyötyä meille. Paastoahan on harjoitettu vuosituhansien ajan, esimerkiksi uskontojen kautta. Oma haluni pitää paastoja on alunperin, ja on edelleen, kuitenkin tieteellinen, kuten näin yliopiston käyneeltä saattaa ehkä odottaakin 🙂 . Tänään haluaisinkin kirjoittaa paastosta erityisesti autofagian näkökulmasta, koska itselleni autofagia on suurin syy paastolle.
Mainittakoon tähän melko alkuun vielä, että itse toteutan paastoni aina siten, että jos olo ei tunnu ollenkaan hyvältä paaston aikana, tai on syömättömyyden takia huono olla, lopetan paaston. Jos olo on vireä ja hyvä (kuten pääasiassa paastoilun aikana on), jatkan paastoilua sinne 16-24 tuntiin. On tärkeämpää lopulta kuunnella omaa kehoa, kuin mennä tietyn tuntimäärän mukaan. Toinen asia on, että paastopäivät valikoin sen mukaan, että tiedän päivästä voivan tulla rauhallinen; esimerkiksi etätyöpäivä, viikonloppu, jossa ei ole suunniteltu kuin kevyttä liikuntaa (esim. rauhallista kävelyä).
Lisäksi jos omaat joitain sairauksia, voi paastosta parhaimmillaan olla niihin hyötyä. Mutta tällöin asiat kannattaa tutkia hyvin. Selvittää itselle ne syyt, miksi haluat paastota ja ottaa asioista selvää. Tästä voi jutella myös ravitsemusterapeutin ja/tai lääkärin kanssa, jotka varmasti osaavat myös auttaa, mikäli haluaisit paastota, mutta mietit asiaa jonkin sairauden vuoksi.
Noniin. Se niistä saatesanoista; mennään asiaan. Eli, mikä se autofagia sitten on? No, Japanilainen solubiologi Yoshinori Oshumi sai nobelpalkinnon, kun hän pystyi todistamaan autofagian olevan kehon oma ”kierrätysohjelma”, joka siivoaa kuonaa sekä turhaa ainesta soluistamme ulos, kun samalla tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. (Lähde: Yle Uutinen/Nobelisti keksi, miten solut puhdistavat ja korjaavat itseään – ”Voi löytyä ratkaisu pidempään elämään”)
Autofagia käynnistyy noin 16 tunnin paastoamisen jälkeen. Prosessissa terveet solut kansantajuistettuna käytännössä lähtevät syömään kuolleita ja vaurioituneita soluja. Voidaan siis sanoa, että autofagia on kuin kehon oma siivouspäivä; se siivoaa esimerkiksi pois käytöstä otettuja proteiiniketjuja. Tämä tarkoittaa sitä, kuolleita ja vaurioituneita soluja poistuu kehostamme ja näin myös erilaisten sairauksien riski tällöin pienenee. Ei tietenkään kokonaan poistu, mutta terveempien solujen ansiosta ihan maalaisjärjelläkin on todennäköisempää, että pysyy paremmin terveenä.
Paastoissa, joita harjoitan (yleensä ne ovat kestoltaan jotain 12-24 tunnin välillä) juodaan päivän aikana vain vettä, mustaa kahvia sekä vihreää teetä. Tiedän, että on olemassa erilaisia mehu ja muita paastoja, mutta itse en lähtisi näihin. Ensiksikin koen, että toisinaan on hyvä kokea nälän tunne, ja sanoa sille tunteelle että ”Tervetuloa”. Me länsimaissa pääasiassa syömme sen 5-6 kertaa per päivä (mukaan lukien itse), joten olemme yksinkertaisesti totuttaneet kehomme siihen, että jos emme saa ruokaa säännöllisesti, alkaa maha kurnimaan ja tulemaan nälkä. Toiseksi mehupaastoissa on se ongelma, että niiden kautta elimistöön tulee väistämättä sokeria. Jostain näkövinkkelistä tämä voi olla hyvä asia, kun paastoaa, mutta varsinaisen paaston näkökulmasta tämä ei mielestäni ole hyvä asia. Ensinnäkin nälän tunne vain tulee lisääntymään ja vaikeutumaan, kun otat sokerilitkua kehoosi. Kaikki tietävät, että karkkien ja muiden sokerihöttöjen energia ei pidä nälkää kauaa poissa.
Koska pyrkimys paastossa on puhdistaa kehoa, on turhaa pumpata sekaan sokeria (joka sotkee vain verensokerin tasaisena pysymistä) tai suolistoon mitään poltettavaa, eli työtä. Mehupaastossa kehon energiaa menisi tämän mehun polttamiseen sen sijaan, että autofagia voisi täysin käynnistyä. Mikäli autofagian haluaa saada kunnolla käyntiin, ei mehupaastoilua voi siis suositella vaihtoehdoksi.
Mikäli paasto pelkällä vedellä tuntuu vaikealta ja haastavalta, mutta paastota haluaa, kannattaa tutustua suolan ja rasvan käyttöön paaston aikana. En ole itse näitä toistaiseksi kokeillut, mutta lukenut kyllä näistä. Pääohjenuorana voidaan sanoa, ettei paastolle suositella verensokeria nostattavia aineita, vaan mieluummin vaikkapa juuri rasvaa (kookosöjy, voi tms..), kuin esimerkiksi sitä jo mainittua mehua :)
Autofagian rinnalla toinen merkittävä tekijä paastossa on suoliston hyvinvointi. Tiedämme, että hyvinvoiva suolisto näkyy myös ulospäin meistä. Kun paastoamme, suolistomme saa myös levätä rauhassa, kun suusta ei tule 5-6 kertaa päivässä sulateltavaa.
Paastoa voi toteuttaa monella eri tavalla. Osa paastoaa kerran viikossa pidemmän ajan, ja toiset esimerkiksi joka päivä vähentäen aika-ikkunaa jolloin syö, ja pidentää aikaa, jolloin paastoaa. Monille varmaan tuttu 16:8 pätkäpaasto lienee yleisin paastoamisen muoto. Ja voisin sanoa, että tämä on sellaisellekin sopiva, joka ei ole koskaan paastonnut. 16:8 paastoa voi toteuttaa esimerkiksi kerran viikossa. Tässä paastotaan 16 tuntia, ja syödään 8 tunnin aika-ikkunalla. Käytännössä tämä on helpohkoa toteuttaa (etenkin jos et ole suurin aamupalojen ystävä) siten, että lopetat illalla syömisen vaikkapa klo 19 aikaan. Kun aamulla heräät klo 7, on kulunut jo 12 tuntia. Klo 13 on mennyt 16 tuntia, jolloin saat jälleen syödä. Tällöin söisit taas normaalisti klo 13-21 välisen ajan (eli sen 8 tuntia). Jos saitte ajatuksesta kiinni, niin klo 13 voisi suoraan sijoittaa siis lounaan, ja jatkaa päivää siitä.
Edellä mainittu on ollut ainakin itselleni hyvä tapa, silloin kun alotin paastoamista ensimmäiset kerrat. Ja aloitankin paastot aina illasta, kestääpä niitä sitten sen 16 tuntia, tai 24 tuntia. Itse paastoan noin joka toinen viikko tällä hetkellä, mutta tämäkin vaihtelee, joskus se voi olla joka kolmaskin viikko. Paasto on lähinnä oma tapa antaa keholle lepoa ja samalla työkalut autofagiaan ja siivoamiseen. Tärkeintä itselleni on, että paastopäivät muuten ovat levollisia ja voin tehdä juttuja omaan tahtiini ja rauhakseen.
Muutamia vinkkejä vielä paastoon, jos se jo puhuttu nälän tunne tulee, ja sanot sille ”tervetuloa”. Kannattaa nälän tunteessa ja mahan kurniessa juoda sitkeästi vettä. Usein jo vesi auttaa pahimpaan nälän tunteeseen. Kannattaa myös muistaa, että se tosiaan on vain tunne, siihen ei kannata jäädä takertumaan. Tunne menee yleensä ohi hetken kuluttua. Teetä ja mustaa kahvia saa nauttia ja ne ovat molemmat diureetteja, joten varaudu käymään usein vessassa. Ylimääräinen kuona poistuu kehosta tätäkin kautta.
Paasto on henkisenä kokemuksena myös hyvä. Paaston aikana ei tarvitse kokkailla ja suunnitella seuraavaa ateriaa. Voit keskittyä täysin muihin juttuihin. Lisäksi haastat itseäsi sitoutumaan olemaan syömättä. Kun onnistut tässä sitoutumisessa, tulee ainakin itselleni hyvä fiilis.
Tämä julkaisu ei ollut täyskattava postaus paastosta, ja mahdollisesti jatkan myöhemmin ”osa 2:lla”. Tämä oli nyt pikaopas ja erityisesti autofagian, suoliston hyvinvoinnin ja itsensä haastamisen näkökulmasta. Toivottavasti tässä tuli teille kuitenkin uutta tietoa tai näkökulmaa paastoamiseen.
Olisi kiva kuulla teidän paastokokemuksia, tai millaisia ajatuksia paastoaminen teissä herättää?