Älä murehdi tulevasta, koska kukaan ei ole luvannut meille tulevaa

Oletko huomannut, että elämässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Vaikka olisi suunnitellut asian yksityiskohtia myöden, usein tapahtuu jotain, joka ei mene suunnitellusti. Muutoksia tapahtuu aina enemmän silloin, kun ei ole vain paikallaan.

Mielemme helposti vaeltaa suunnittelemaan omaa tulevaisuuttamme. Helposti unohtuu, ettei kukaan meistä tiedä tulevasta lopulta varmaksi yhtään mitään, eikä kukaan ole antanut lopulta kuin tämän hetken. Ei mitään lupausta edes tulevaisuudesta. Tämä ei tarkoita, etteikö saisi haaveilla, mutta on hyvä käsittää se, ettemme voi liiaksi suunnitella elämämme kulkua. Tiellemme asettuu meistä riippumattomia mahdollisuuksia, esteitä, kiertoreittejä sekä muita haasteita. Tämän vuoksi asiat ei monesti mene, kuten on suunnitellut. Ja vaikka lopputulos olisi juuri se, mitä on suunnitellut, usein matkalla on tapahtunut jotain, joka ei ole mennyt kuten on ajatellut.

Meidän sisään on rakennettu ajatus siitä, että olemme oikeutettuja sellaiseen elämään, kuin olemme ajatelleet ja suunnitelleet. Mikäli näin ei tapahdu, koemme asiat (joskus jopa elämän) hankalana ja pohdimme syitä, miksi asiassa kävi kuten kävi. Tästä pääsemmekin aasin siltana siihen, kuinka vuosia myöhemmin sitä miettiikin, että ”onneksi asiat menivät silloin juuri niin, vaikka en näin suunnitellutkaan”. Eikö ole jännää, että ensin suunnittelemme asiat, koemme hankalana kuin asiat eivät mene kuten ajattelemme ja lopulta ymmärrämme, että asiat menivät juuri kuten piti, jotta nyt olisin tässä pisteessä x. Kun tätä lähtee oikein filosofisesti ajattelemaan ja työstämään omissa ajatuksissaan, elämä on aika jännää, jos et vielä ole sattunut huomaamaan 🙂

Tästä pääsemmekin yhteen lempi ajatukseeni: elämään luottamiseen ja sellaiseen ajatukseen, että elämän joskus täytyy myös yllättää. Suunnitelmat ja odotukset (myös muiden, eivät vain omat) ovat siinä mielessä mielemme myrkkyä, että ne voivat aiheuttaa harmia, jos eivät toteudu, emmekä osaa olla armollisia ja luottaa elämään. Elämään luottamisella tarkoitan eniten tässä nyt sitä, että luotamme siihen, että elämä antaa meille kaiken sen hyvän ja pahan joka meidän kuuluu käydä läpi. Vedämme puoleemme energiaa, jota itse tunnemme sisällämme. Mikäli jatkuvasti olemme pettyneitä itseemme ja kulkuun, vedämme puoleemme lisää pettynyttä energiaa. Sen sijaan, jos ajattelemme, että elämä yllätti ja onpa jännittävää, vedämme puoleemme lisää jännittäviä ja elämän antamia asioita.

En tietenkään sano, että kaikki elämässä sattuneet asiat olisivat oikein tai ”ansaittuja” tai että toiset olisivat ansainneet haasteita yms. elämässä. Oikeastaan elämässä ei näkemykseni mukaan sinänsä ole edes oikeaa ja väärää; tottakai, ketään ei esimerkiksi saa tappaa, tämän meille sanoo jo moraalimme, mutta lopulta ne odotukset, kuten koulupaikan saaminen, seurustelu tai muu sellainen, ovat vain oletuksia joihin pyrimme koska ne ovat ”yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä asioita”, eli oikein siinä mielessä. Ihmiset siis itse luovat odotukset niistä asioista, kuinka kuuluisi olla, toimia ja tehdä.

Kun epäonnistumme jossain tai asiat eivät mene suunnitellusti, liian usein etsimme asialle syyllistä. ”Miksi asiat eivät menneet kuten ajattelin”. Syyllinen voi olla esimerkiksi toinen ihminen, sairaus tai vaikkapa juuri se yhteiskunta. Olemme rakennettu myös niin, että löydämme helposti syypään toisista, muttemme ymmärrä aina sitä, kuinka toista osoitellessa etusormella, osoittaa kolme sormea kuitenkin aina itseään. Tuon lainin olen oppinut muuten omalta äidiltäni :)

Elämä on rajallinen. Liikaa ei kannata perustaa suunnitelmiin ja omiin mielikuviin. Lopulta jokainen hengenveto on ilon aihe. Murehdimme ylipäätään paljon tulevasta, vaikka oikeastaan meille on annettu tämä hetki ja tietoisuus. Nauttikaamme siitä.

Mitä ihaninta kesäviikonloppua juuri sinulle.