Hyvää oloa metsästämässä
Hyvästi kaikki dieetit, totesin elokuussa, kun viimein aloin saada painonpudotuksen ja erityisesti hyvän olon ”jujusta” kiinni. Havahduin kesälomani lopussa tosiasiaan, että olin lihonut ja aika reippaasti. En mahtunut enää sitä edellisenä kesänä ostamaani uimapukuun, jonka senkin ostin siksi, että sitä edeltävät olivat nafteja. Kun sitten tämä viime vuonna reilumpi kokoiseksi uikkariksi ostamani uimapuku kiristikin tänä vuonna, oli järkytys aika suuri.
En ollut omistanut vaakaa, mutta tilasin sellaisen itselleni. Järkytys oli melkoinen, kun painoa oli noin 10 kg enemmän, kuin olin kuvitellut. Kuinka mieli huijaakaan itseä, vaikka tietää, että joutuu ostamaan koon-kaksi suurempia vaatteitakin. Se vain tapahtuu jotenkin niin vaivihkaa. Peilin edessä vetää hieman vatsaa sisään, niin todellisuus ei näy niin pahasti omille verkkokalvoille. Huomasin myös olevani jatkuvasti väsynyt, energiaa ei riittänyt koko päiväksi. Näin minulle alkoi syntyä motivaatio. Motivaatio elää terveellisemmin, voida hyvin ja saada terveydellisistä syistä painoa pudotettua.
Kuten kirjoitin, muutos on aloitettu kunnolla vasta tämän vuoden elokuussa. Näin ollen en vielä parin-kolmen kuukauden duunilla ole valmis – joskaan en usko että ihminen koskaan on ”täysin valmis”, kun muuttaa kokonaan elämäntapansa. Kuitenkin tällä hetkellä olen pudottanut painoa noin – 6-7 kg ja vyötäröltä senttejä on lähtenyt noin kuusi. Ei siis mikään dramaattinen painon putoaminen tai vyötärön kapeneminen, mutta sellaista en tavoittele. Tavoittelen pidemmällä tähtäimellä muutosta. Erityisen onnellinen olen siitä hyvästä olosta, jonka olen saanut.
Mitä sitten olen tehnyt? No ihan ensimmäisenä kävin läpi ruokakaappini ja päivitin ruokarytmini. Olen elänyt aika epäterveellisesti ja pitkään niin, että jätin usein aamiaisen syömättä tai aamiainen oli kahvi. Sillä menin lounaaseen, lounaasta nälkäkiukkuisena päivälliseen ja illan napostelin herkkuja; suolaista ja makeaa. Tämä oli ensimmäinen asia, joka oli pakko korjata. Ruokarytmin muutin: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Syön siis viisi kertaa päivässä.
Tilasin myös keittiövaa-an, jotta voin punnita tarkemmin määrät ja oppia tätä kautta esimerkiksi oikean lautasmallin. Itselleni lautasmalli oli ihan ”muka selvää”, sitähän opetetaan jo peruskoulussa, mutta silti minun piti lähteä ihan perusteista liikkeelle. Suosittelen alkuun esim. Ruokaviraston verkkosivuja, jossa on kattavasti kerrottu (myös erityisruokavalioiden) lautasmalleista sekä paljon muuta hyödyllistä, terveellistä, tietoa. Voisin jossain toisessa postauksessa tarkemmin käydä läpi grammamääriä, joilla itse saan hyvän olon itselleni, syön terveellisesti ja painokin hissukseen putoaa. Menen tällä hetkellä noin 500 kalorin vajeella per päivä; vähän riippuen päivästä ja liikunnan määrästä (ja fiiliksestä) 🙂
Ruoka-aineet kokivat myös melkoisen päivityksen. Siinä missä ennen leivän päälle levitin Oivariinia ja juustoa, käytin pastakastikkeissa kermaa ja vehnäpastaa; on leivän päälle vaihtunut Becel ja mahdollisimman lähelle 100 % täyslihaleike ja esimerkiksi pastassa käytän tomaattipohjaisia kastikkeita ja pastat ovat vaihtuneet tummiin tai täysjyväisiin. Hyvin helpot muutokset; makuero esimerkiksi vehnäisen ja täysjyväisen välillä on todella pieni. Ruoka mitä olen valmistanut, on silti ollut maittavaa. Terveellinen ruokakin on hyvää ja yllättävän helpoilla muutoksilla sai koko ruokakaappinsa päivitettyä. Ei vaan enää osta niitä epäterveellisiä tuotteita; näin tulee sitten varmasti hyödynnettyä ne terveelliset raaka-aineet joita kaupasta on ostanut. Kasviksia en myöskään ennen liiemmin syönyt; tätä nykyä syön lounaalla noin 150 g kasviksia ja päivällisellä noin 200 g. Tähän vielä päälle aamiaisella/välipalalla/iltapalalla marjoja tai hedelmiä siten, että noin 500 g suositus per päivä kasviksiksista/marjoista täyttyy.
Ruokapuoleen vielä sellainen huomionarvoinen asia, että ruokakaupassa kannattaa käydä syöneenä (tai esim. lenkin yhteydessä), jolloin motivaatio terveelliseen elämäntapaan on ”päällä”. Näin ei tule ainakaan itselleni niin kovaa tarvetta palata vanhoihin tapoihin ja ostaa vaikka se sipsipussi sieltä. Ruokakaupasta kannattaa ostaa reilusti tuotteita ja ruuat kokata pitkälti valmiiksi. Tottakai jos on kotona, voi ruuat valmistaa siinä hetkessä, mutta jos on ”menossa” kannattaa eväät tehdä valmiiksi. Kotona kaapissa kannattaa myös pitää aina valmiina pilkottua salaattia ja kanaleikkeitä/riisiä tms, jotta se on valmiina. On matalampi kynnys syödä edelleen terveellisesti, kun vaikkapa työpäivän jälkeen ruoka odottaa kaapissa valmiina vs. että täytyy alkaa sitä alusta saakka valmistaa (tällöin on riski, että turvautuu johonkin helppoon ja/tai valmiiseen). Oikeastihan terveellisen ruoan valmistaminen ei ole kauhean monimutkaista, mutta tässäkin ainakin omat aivoni ovat edelleen ehkä siinä moodissa, että vaikkapa pakastepitsa tai ulkoa tilattu ruoka olisi muka jotenkin nopeampi. Tämä on hyvä asia myös huomioida :)
Tässä kohtaa muistuttaisin, että nämä ovat siis sellaisia päiviä, joita elän arkena ja pääasiassa. Ja näiden päivien päälle ruokailuni ja oloni rakentuvat; ovat ”peruspilareita”. Kuitenkin toisinaan esimerkiksi viikonloppuisin sallin herkuttelunkin – kunhan se ei ole överiä. Esimerkiksi jos syön herkullisen pizzan, ei tarvitse vetää (kuten ennen) övereitä ja päälle syödä ravintolan jälkeen kotona vielä hieman jätskiä ja karkkeja. Yrittää myöntää itselleen herkkupäivänä herkkuja, mutta kuitenkin niin, ettei sitten herkkupäivänä ole pelkässä ”herkkupöllyssä”.
Ruokavalion/ateriarytmin korjaamisen jälkeen oli aika kiinnittää huomiota siihen toiseen tärkeään hyvän olon tuojaan: liikuntaan. En olisi uskonut, että liikunnasta saa oikeesti lisää energiaa itselleen. Ihan itse liikunnan kautta, mutta siten, että nukun huomattavasti paremmin yöni ja näin ollen olen paljon virkeämpi seuraavana aamuna. Sängystä pääsee helpommin ylös, vaikka onkin syksy ja pimeä :)
Lähdin liikunnassa aika ”nollakunnosta”. En omista autoa, joten olen sinänsä paljon kävellyt, mutta muutettuani Helsinkiin ja koirani kuoleman jälkeen (jolloin myös painoni ”räjähti” lopullisesti) on ollut vähän liiankin helppoa käyttää julkisia ja jättää sellainen perusliikunta entistäkin vähemmälle. Muistan, kun aloitin ihan tavallisen kävelyharjoitukset, olin jo alle kilometrin kohdalla hiki päässä. Jalkoihin sattui paljon jo tällöin. Huomasi, että liikkuvuutta/aerobista liikuntaa oli tehty aivan liian vähän. No, aloitin lenkkeilyt, vaikka jalkoihin aluksi sattuikin.
Tähän täytyy vielä mainita, että kävin noin kuukausi sitten testaamassa vitamiinitasojani ja kaikki muut vitskut olivat ok, mutta d-vitamiini oli erittäin matalalla tasolla. Näin jälkikäteen tuo d-vitamiinin puute voi selittää sitä, että niveleni olivat niin jäykät tuolloin. D-vitamiinin puutteesta johtuvat oireet (väsymys, jalka/nivelsärky) ovat kuitenkin nyt hallinnassa, kun syön d-vitamiinia. Alkuvuodesta on kontrolli, jotta olen saanut tason varmasti nousemaan.
Alku oli hankalaa ja ekat lenkit olin jo kävelystä hikinen. Sinänsä hyvä, siinähän se kunto lähtee pikkuhiljaa kehittymään. Ulkoilin ja ulkoilin ja lenkitkin helpottuivat. Huomasin kuinka vauhti toisinaan kasvoi. Tuolloin käytin suuntaa antavana apunani SportTracker sovellusta, joka kertoi esim. matkan ja ajan, sekä max nopeuden. Seuraavaksi halusin tehostaa treenejäni ja tilasin kotiini kuntopyörän (sellaisen taitettavan, on muuten kätevä, kun sen saa ”kasaan” ja ”piiloon” :) ), käsipainot, bodypump ”tangon”, hulavanteen sekä jumppakuminauhoja. Tilasin myös salikortin, mutta näin korona-aikana olen aika vähän käynyt salilla, ja tehnyt treenit kotona. Olen kokenut kehonpainotreenit ja edellä mainituilla välineillä kotijumpan myös erittäin tehokkaaksi, eli en koe että on pakko edes lähteä salille. Itse olen aina hieman jopa ”ahdistunut” salilla käynnistä, eli on ollut kiva kasata omaa liikunnan iloa koronasyksynä ihan kotoa käsin! :)
Pikkuhiljaa siis liikuntakin on lähtenyt rullaamaan. Nyt olen tilannut hiljattain myös aktiivisuuskellon. Polarin Uniten, joka on ollut minulle todella hyvä apuväline seurata omia treenejä ja kehoa. On ihan mahtavaa, että sillä voi seurata treeniensä tasoa (esim. kardiokuormaa) sekä esimerkiksi unta ja sen laatua. Kello on tuonut vielä lisämotivaatiota liikkua. Suosittelen siis aktiivisuuskellon hankintaa, jos on samankaltaisia tavoitteita kuin itselläni.
Minulta meni vuosia saada urheiluun ja oikeaoppiseen syömiseen tällainen motivaatio, jopa into. Olen kyllä aiemmin useinkin halunnut pudottaa painoa. Ehkäpä aiemmin ongelma onkin ollut se, että minulle tärkeintä on ollut se, että saisi kiloja pudotettua. Nyt, kun tavoitteeni on voida paremmin ja elää terveellisesti; sitä kautta pudottaa sitä painoa, on ollut paljon motivoivampi tapa. Teen painopunnitukset kerran viikossa ja kirjaan tulokset itselleni ylös treenikalenteriin. Sellaisina hetkinä, kun tuntuu, että paino sakkaa tai on huono päivä, on mukava avata treenikalenteri ja katsoa, mistä painosta on lähtenyt ja ihan oikeasti, viikko viikolta se paino on tullut alaspäin. Maltillisesti, mutta alas on tultu. Siinä kohtaa unohtuu repsahtamisvaihtis ja sitä lyö lenkkitossut jalkaan ja lähtee kävelylle luontoon.
Kuten huomaatte, olen aika ”liekeissä” tästä uudesta muutoksesta ja siitä, kuinka hyvä olo näistä aika yksinkertaisista muutoksista on tullut. Tulenkin blogiin todennäköisesti päivittelemään hyvään oloon/liikuntaan liittyviä postauksia jatkossa, mutta blogissa kyllä käsitellään muutakin :) Onko teillä tänä syksynä/korona-aikana jonkinlaisia hyvän olon kuureja menossa, ja millaisia kokemuksia metodeja sinulla on; kerro ihmeessä kommenteissa :)
Energistä sunnuntaita!
