Oma optimaalinen alueesi: tunnetko rajasi ja rajallisuutesi?
Toimimme jokainen itsellemme optimaalisella alueella, jossa meillä on hyvä olla ja osaamme tehdä asiat siellä parhaiten. Optimaalisella alueella voi kuvailla olevansa innostunut, hallitsevansa tilanteen ja toiminta on itselle palkitsevaa, joka motivoi meitä edetessään. Tämä on hyvää energiaa ja pääsemme parhaisiin lopputuloksiin kun teemme asioita omalla optimaalisella alueellamme.
Nykyajan työelämässä puhutaan jatkuvasta muutoksesta ja samalla omat vaikutukset työyhteisössä pienenevät. On tavoitteita ja ikävä kyllä joissain yrityksissä tuijotetaan liikaa dataa, joka on tavoitteiden pohjana usein, ja joskus voi inhimillisyys unohtua lukuja katsoessa. Tämä voi tuottaa meille selvästikin lisääntyvissä määrin stressiä, jopa ahdistusta, ja se kuormittaa. Kuormitumme ja se vaikuttaa työtehoomme ja työssä selviytymiseen.
Tein pienen kaavion, josta on helpohkoa ymmärtää, milloin optimialueen yli mennessä menemme pieleen.
Kun emme ole optimaalisella alueellamme, esimerkiksi työelämässä, turhaudumme ja kyllästymme. Tämä johtuu siitä, että joko emme tee sitä, mitä haluaisimme tehdä tai sitten tiedämme, että pystyisimme parempaan, mutta esimerkiksi etenemiseen ei ole syystä tai toisesta mahdollisuuksia.
Puolestaan kun olemme optimaalisella alueellamme, pystymme parempiin tuloksiin, olemme tehokkaampia ja suoriutumisemme on erinomaista. Olemme niin sanotusti tällöin ”elementissämme”. Pieni paine ei tällöin haittaa, vaan auttaa meitä lyömään omaa juttuamme läpi vain kovemmin. Asenteemme on ”can do” ja ”laitetaan asiat onnistumaan!”. Mutta tällä on rajansa, optimaalinen alueemme ei ole rajaton.
Silloin, kun toimimme jo optimaalisella tasollamme ja kestämme pienen paineen, ei kuormitusta tulisi pitkäaikaisesti lisätä. Kuten kuviosta näkee, tällöin rupeamme helposti hätiköimään. Meistä tulee panikoivia sähläreitä, emmekä kykene enää rationaaliseen ajatteluun. Saatamme tehdä virheellisiä arviointeja esimerkiksi liian kovan paineen tai kiireen takia, joka on kestänyt pitkään. Kaikki raudat ovat olleet pitkään tulessa. Lopulta väsymme tilanteeseen, pahimmillaan jopa uuvumme. Paine jatkaa vain kasvamistaan tällä saralla.
Kun olemme paniikkivaiheessa, olemme unohtaneet optimaalisen alueemme asiat, joissa ennen menestyimme. Asiat ovat hankalia, jopa ylitsepääsemättömän haasteellisia ja hyppelehdimme työtehtävästä toiseen, mutta yksikään ei silti onnistu täysillä, kuten optimaalisella tasollamme se onnistuisi.
Uupuminen on todennäköistä, kun edellisiä asioita yritetään korjata esimerkiksi liiallisella sykkimisellä: tehdään ylitöitä, että saataisiin asiat taas korjattua. Se hallinta, jota tunnemme optimaalisella tasolla, ei päde enää hätiköimisen vaiheessa millään tasolla. Tämä on loputon suo, kuormitus ja voi todennäköisesti näkyä jo ihan fyysisinä oireina, kuten ahdistuksena (kurkussa ahdistava tunne), pahoinvointi (etenkin kun pitäisi lähteä töihin tai työpaikalla), epämääräiset päänsäryt joita ei aikaisemmin ole ollut. Stressi ja uupuminen aiheuttavat hyvin monenlaisia oireita. Ammatillinen itsekunnioitus, se tatsi, että ”hoidan hommat” ovat tässä kohtaa yleensä murskana.
Ajattelin jossain seuraavissa teksteissäni kirjoittaa enemmän siitä, kuinka saada stressin aiheuttamat kierrokset alas, eli ”ensiapua” orastaviin stressin oireisiin. Mikäli epäilee uupumusta, on jo suositeltavaa kääntyä keskustelemaan oikean ammattilaisen puoleen, kuten esimerkiksi työpsykologin kanssa. Hän on paras arvioimaan oman tilanteen silloinkin, kun ei ehkä itse ole paras arvioija. Kannattaa myös kuunnella läheisiä, sillä he tuntevat sinut yleensä paremmin kuin uskotkaan.
