Pienistä asioista taas kiinni
Joskus elämässä tulee vaiheita, jolloin huomaa yhtäkkiä olevansa vähän irti niistä asioista, joista yleensä nauttii.
Ei välttämättä ole tapahtunut mitään dramaattista. Päivät vain täyttyvät töistä, velvollisuuksista, ajatuksista ja kaikenlaisesta pienestä. Sitten huomaa, että ne asiat, joita ennen teki ihan luonnostaan, ovat jääneet taka-alalle.
Itselläni on ollut viime aikoina vähän sellainen olo.
Olen miettinyt paljon sitä, miten hyvinvointi ei oikeastaan koostukaan yhdestä suuresta muutoksesta. Ei siitä, että pitäisi aloittaa täydellinen ruokavalio, löytää uusi harrastus, siivota koko koti, nukkua kahdeksan tuntia joka yö ja olla muutenkin se kaikkein tasapainoisin versio itsestään.
Usein parempi olo alkaa paljon pienemmistä asioista.
Siitä, että käy ulkona ilman mitään erityistä päämäärää.
Siitä, että tekee hyvän aamupalan eikä syö kiireessä jotain samalla kun selaa puhelinta.
Siitä, että laittaa kodin vähän viihtyisämmäksi, vaikka vain sytyttämällä kynttilän.
Siitä, että lähtee kirpputorille ihan vain kiertelemään ilman tavoitetta löytää mitään.
Tai siitä, että antaa itselleen luvan olla yhden illan tekemättä mitään hyödyllistä.
Olen huomannut myös, että aikuisena helposti kuvittelee, että pitäisi koko ajan mennä eteenpäin. Pitäisi kehittyä, saavuttaa, oppia, laihtua, treenata, edetä työelämässä, pitää ihmissuhteet kunnossa ja samalla tietenkin näyttää siltä, että kaikki on hallinnassa.
Mutta entä jos aina ei tarvitsekaan mennä eteenpäin?
Ehkä välillä voi vain olla siinä kohdassa, jossa juuri nyt on.
Ja sitten ottaa yhden pienen askeleen johonkin suuntaan.
Tänä syksynä haluankin keskittyä enemmän siihen, mikä tekee arjesta hyvää ihan tavallisina päivinä. Ei siihen, miltä täydellinen elämä näyttäisi Instagramissa, vaan siihen, miltä oma elämä tuntuu silloin, kun kukaan muu ei ole katsomassa.
Ehkä luvassa on siis taas vähän ruokaa, kauneutta, hyvinvointia, kirppislöytöjä, arjen pohdintoja ja kaikkea siltä väliltä.
Ja ennen kaikkea niitä pieniä juttuja, joista elämä lopulta koostuu.
Joskus ei tarvitse tehdä elämästä uutta.
Riittää, että löytää taas takaisin niiden asioiden äärelle, jotka tuntuvat omilta.