Lihavuus on krooninen sairaus?
Olen julkaissut osan tästä jutusta jo aiemmin vanhassa blogissani, mutta siirrän tämän pohdinnan tänne, koska koen sen tärkeänä. Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli (maksumuurin takana) lihavuudesta. Artikkeli perustui kanadalaisen lääketieteen emeritusprofessorin Arya Sharmanin lausuntoihin lihavuudesta. Jutun tärkein pointti on se, että ihmisten, sekä lihavien että muiden olisi hyvä ymmärtää, että lihavuus on krooninen sairaus, johon vaikuttaa useampi asia. Ihmiset yleensä ajattelevat, että lihavuus liittyy saamattomuuteen tai laiskuuteen, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi.
Jutussa kerrottiin, että yksi puoli lihavuudessa on geenit, jotka vaikuttavat kehon muotoon ja kokoon. Erilaisella genetiikalla varustetut ihmiset voivat syödä samoin ja olla täysin eri kokoisia. Toinen asia, jonka itsekin olen vahvasti huomannut on se, että keho pyrkii itse säätelemään painoa. Eli keho pyrkii pitämään sen painon, jonka on kerran saavuttanut ja pyrkii palauttamaan painon siihen samaan takaisin, jos onkin onnistunut laihtumaan. Koska elimistö taistelee painonpudotusta vastaan, laihtumisesta tulee hyvin vaikeaa, jopa lähes mahdotonta. Itselläni tämä on hyvin vahvasti näkynyt siinä, etten saa painoa tiputettua alle sadan kilon. Paino palautuu aina haarukkaan 103-106 kiloa. Muutaman kilon saan tiputettua ja sitten laihtuminen hidastuu riippumatta siitä minkälainen ruokavalio on.
Tämä on siis asia, joka jokaisen normaalipainoisen ihmisen olisi hyvä ymmärtää. Me emme ole samalla viivalla painonhallinnan osalta. Harva suomalainen ylipainoinen todellisuudessa vetää napaansa jatkuvasti limppareita ja sipsejä tai muuta rasvaista, vaan kamppailee todellisuudessa painonsa kanssa kokeillen kaikkea mahdollista. Toki löytyy myös ihmisiä, jotka syövät mahdottomasti, mutta ei läheskään kaikki. Välillä tuntuu myös, että ihmisillä on todella iso tarve osoittaa toisille ihmisille kuinka heikkoja he ovat, koska ovat lihavia. En tiedä johtuuko tämä näiden osoittelijoiden omasta huonosta itsetunnosta vai tarpeesta nostaa itsensä jalustalle hyvän itsehillinnän vuoksi vai mistä. Todellisuudessa kuitenkaan osoittelijoiden elämäntavat eivät välttämättä ole yhtään sen paremmat kuin tällä lihavallakaan ihmisellä.
Laihtumisen vaihtoehdot tehostuneet ja monipuolistuneet
Hesarin jutussa tuotiin esiin myös leikkauksen ja lääkityksen tuomat mahdollisuudet, ja kerrottiin, että leikkaus muuttaa hormonitoimintaa ja siksi auttaa laihtumisessa. Nykyisin on myös tarjolla hyvin tehokkaita lääkkeitä, mutta itselleni on herännyt niistä kysymys täytyykö lääkkeitä sitten käyttää koko loppuelämä, jotta paino myös pysyisi poissa vai käykö siinä sitten samoin, että lääkityksen lopetuksen jälkeen kroppa koittaa taas palauttaa painon vanhaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että juttu antoi itselleni taas rohkeutta ja toisaalta myös hyväksyntää. Olen tehnyt aivan oikean päätöksen valitessani leikkauksen, ja ennen kaikkea voin lakata arvostelemasta ja haukkumasta itseäni, kun en ole onnistunut saamaan itseäni normaalipainoiseksi tai edes lähelle sitä.
Tällä hetkellä markkinoilla on tosiaan useampikin uusi laihdutuslääke. Monien lääkkeiden teho perustuu siihen, että ne vaikuttavat kylläisyyshormooniin ja nälän tunteeseen. Ainakin osa lääkkeistä otetaan injektioina. Muistan aikanaan kokeilleeni kerran erästä laihdutuslääkettä. Siitä on kauan aikaa ja lääkkeiden teho ei siinä vaiheessa ollut kummoinen. Tämä lääke, jota kokeilin, oli tuonut parempia tuloksia ja siksi päätin itsekin kokeilla. Lääke perustui jotenkin rasvaan ja siihen, että lääke sitoi sitä, jolloin se jäänyt kroppaan tms. Lääkkeen kanssa oli tärkeää syödä terveellisesti. Muistan, että lääkkeen käyttö loppui minulla aika lyhyeen, sillä hidas kroppani toiminta hankaloitti sitä. Ohjeissa oli kerrottu, että jos on tiedossa jokin juhla tms., jossa on tarkoitus syödä epäterveellisesti, niin lääkkeen käyttö pitäisi lopettaa päivää aiemmin, jotta ruuasta ei seuraa ripuli. No, minulla oli juhlat ja pidin ohjeistetun lääketauon, mutta koska kroppani toimii niin hitaasti, sain kuitenkin järkyttävän ripulin. Eli minun olisi pitänyt lopettaa lääkkeen käyttö todella paljon aikaisemmin ja lopulta koin, ettei se oikein onnistu. Muistaisin, etten sitten syönyt ensimmäistä pakkausta enempää sitä lääkettä. Nuo lääkkeet eivät kuitenkaan mitään mahdottoman hyviä tuloksia ehkä tuoneet verrattuna tämän päivän lääkkeisiin, joiden teho parhaimmillaan on huikea.
Kuinka pitää kilot poissa, jos lihavuus on krooninen sairaus?
Olen seurannut Tiktokissa muutaman uusilla lääkkeillä laihduttavan matkaa, ja tulokset ovat hienoja. Nämä ihmiset ovat laihtuneet jopa kymmeniä kiloja. Mutta, jos lihavuus on krooninen sairaus, pystyykö tuota lääkettä lopettamaan lihomatta takaisin kiloja? Ylipäätään aina sanotaan, että laihdutusprojektin haastavin osuus on ylläpito. Arya Sharman on puhunut myös TED talkissa otsikolla Kuinka laihtua 25 kiloa ja pitää ne poissa. Ajattelin itsekin kuunnella tuon kymmenen minuutin pätkän.
On kuitenkin yleisesti tiedossa, että painon ylläpito on projektin haastavin osio, osittain varmasti juuri yllä kerrotuista syistä. Ihmisen kropan muisti on pitkä ja kroppa pyrkii kaikin keinoin palauttamaan ihmiselle sen painon, joka on hänelle ikään kuin vakiintunut. Olen itsekin huomannut tämän painonpudotushistoriassani. Olen laihduttanut vuosien varrella varmaan helposti muutama sata kiloa. Suurin pudotukseni on ollut yli 20 kiloa, mutta olen lukuisia kertoja tiputtanut 5-10 kiloa.
Minua on alkanut viime aikoina harmittamaan se, etten ole tajunnut leikkauksen olevan mahdollista myös minulle. Olen miettinyt sitä, kuinka monta vuotta minulla on mennyt ns. hukkaan, kun olen vain elänyt surkeana lihavaa elämääni voiden huonosti, ollen väsynyt ja kärsien mm. polvi- ja selkäkivuista sekä myös mentaalisesta puolesta. Turha sitä kadonnutta aikaa on jäädä suremaan, se aika on mennyt ja nyt eletään tätä hetkeä ja tulevaa. Onneksi kuitenkin teen tämän nyt, enkä kymmenen vuoden päästä. Tässäkin projektissa toki painonpudotuksen ylläpito on haastavaa. Tutkimusten mukaan lihavuusleikkauksen avulla ihmiset saavat keskimäärin 75-80 % ylipainonsa määrästä pois, mutta tutkimukset kertovat myös, että moni lihoo osan kiloista takaisin. Oma pyrkimykseni on, että tämä on viimeinen laihdutusprojektini ja vaihtoehtona ei ole kerätä kiloja takaisin.
Kaksi ensimmäistä vuotta ovat merkittäviä
Lihavuusleikkauksessa kaksi ensimmäistä vuotta leikkauksen jälkeen ovat kriittisiä. Ymmärtääkseni paino tippuu kahden ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta joka tapauksessa. Toki pudotuksen tehokkuuteen ja määrään vaikuttaa kropan toiminta sekä se, miten ohjeistuksia noudattaa. Se kriittisin juttu tulee siinä, että ihminen voi opetella heti alkuun jo huonot ruokailutottumukset, mutta ei ikään kuin huomaa sitä, koska paino tippuu joka tapauksessa. On siis hyvin mahdollista, että ihminen ei missään vaiheessa opi niitä terveellisiä elintapoja, vaan leikkauksesta alkaen jatkaa edelleen epäterveellistä elämää, joka sitten kostautuu sen parin vuoden päästä painon nousuna takaisin. Tämä on nähtävissä, kun seuraa TikTokissa monien leikkauksessa olleiden tarinoita. Suurin osa näistä ihmisistä on toki USA:sta, jossa terveellisyys ja terveelliset elämäntavat ovat asioita, jotka ovat ihmisille siellä ilmeisesti epäselviä.
Videoissa ihmiset esittelevät päivittäisiä aterioitaan ja minua se on ihmetyttänyt alusta asti. Nämä ateriat ovat yleensä hyvin rasvaisia, pääosin teollisia. Ihmiset syövät rasvaisia makkaroita ja juustoja sekä hiilaripitoisia ruokia, proteiini otetaan suoraan juomista, vanukkaista ja patukoista. Joka päivä syödään jotain herkkuja. Tämä on jotenkin hurjaa, eivätkö ihmiset oikeasti tiedä miten syödä terveellisesti?? En osaa sanoa miten oma projekti tulee menemään, mutta olen itse orientoitunut siihen, että alusta asti koitan opetella toimimaan kaikkien ohjeistusten mukaisesti ja terveellisistä lähtökohdista. Aion tokikin joskus syödä jotain herkkujakin, sikäli, että vatsani sen kestää, mutta niitä ei voi kauhean usein syödä tai ainakaan annokset eivät voi olla kovin isoja. Joka tapauksessa rutiinien muodostuminen kestää pitkään ja siksi on tärkeää alusta asti opetella oikeat tavat. Kirjoittelin rutiineista aiemmin blogissani.