Rutiinit lihavuusleikkauksen jälkeen – kolme viikkoa enää
Kolmen viikon päästä tänään olen tähän aikoihin laivassa matkalla Tallinnaan. Kolme viikkoa lihavuusleikkaukseen! Lihavuusleikkauksesta ja syistäni mennä siihen kirjoitin aiemmassa blogissani. Hui, alkaa kyllä jo jännittää. En sinällään jännitä itse lihavuusleikkausta tai elämää sen jälkeen. Jännitän vain sitä, että kaikki menisi hyvin, eikä tulisi komplikaatioita tai jotain muuta ikävää.Uskon, että leikkauksen jälkeinen elämä kyllä alkaa aikanaan sujumaan ja kaikkeen tottuu. Jonkin verran olen jo joutunut totuttelemaan ärtyneen suolen kanssa siihen, että tietynlaisia ruokia syödessä vatsa tulee kovinkin kipeäksi ja vessan on syytä olla lähellä. Nyt voi toki olla, että vääränlainen syöminen tuo pidempiaikaista pahoinvointia ja jopa oksentelua. Pitää vaan sitten löytää itselleen parhaat ja sopivimmat ruuat ja tapa syödä. Ja ennen kaikkea antaa itselleen aikaa toipua rauhassa. Jokaisen kroppa on erilainen, eikä tässä voi vertailla omaa toipumistaan muihin. Viime aikoina on paljonkin mietityttänyt oma henkinen hyvinvointi ja rutiinit lihavuusleikkauksen jälkeen.
Tämä prosessi on saanut itsessäni aikaan aikamoista itsetutkiskelua. Olen joutunut paljon pohtimaan sitä, miksi olen lihava ja mitä mahdollisia esteitä minulla on onnistumisen tiellä. On tärkeää tuntea itsensä mahdollisimman hyvin ja ymmärtää ne omat kipupisteet ja miksi tietynlaisia ongelmia on. Minulla on paljonkin erilaisia tunnelukkoja, jotka ovat varmaankin syntyneet jo lapsuudessa. Näiden tunnelukkojen olemassa olon tunnustaminen sekä edes osittain niiden syiden ymmärtäminen ovat mielestäni avainroolissa paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Lihavuusleikkaus kun ei ole mikään taikajuoma, joka nauttimisen jälkeen kadottaisi itsestään kaikki kilot. Lihavuusleikkaus on se työkalu, jonka kanssa projekti menee hieman todennäköisemmin maaliin, jos tekee omat tehtävänsä niin kuin pitää.
Leikkauksen jälkeen ravinnon ja liikunnan tasapaino on todella tärkeää. Ja jotta siinä kaikessa onnistuu, on hyvä olla sinut itsensä kanssa ja henkisesti tasapainossa. Tunnelukkojeni perusteella tein itselleni ns. huoneentaulun. Siinä on kymmenen pointtia, joita koitan säännöllisesti lukea itselleni ääneen. Uskon siihen, että ihmisen ajatusmaailma on muokattavissa, kun riittävän paljon toistaa itselleen hyviä asioita. Aikanaan masennuksen sairastaessani huomasin kuinka kroppa ja mieli toimivat yhdessä. Itselläni masennus näkyi hyvin fyysisenä kipuna, ja kun selvisi, että kyse oli masennuksesta, aika moni kipu katosi.
Paljon opeteltavaa leikkauksen jälkeen
Olen pohtinut paljon toki myös leikkauksen jälkeistä aikaa. Taannoin juteltiin miehen kanssa, että leikkauksen jälkeen on paljon uutta opettelua, kun pitää syödä riittävän usein, juoda riittävästi ja ottaa vitamiini- ja hivenainelisiä. Käytännössä jokaisen ruokailun molemmin puolin pitää olla puolen tunnin tauko juomiseen. Syömiseen taas pitää käyttää paljon aikaa, mutta ei mielellään yli puolta tuntia. Laskeskelin, että päivässä on yhteensä 7,5 tuntia aikaa, jolloin ei saa juoda, koska odotetaan ruokailua, ruokaillaan tai ollaan juuri ruokailtu. Karkeasti laskettuna päivään jää noin seitsemän tuntia aikaa, jolloin voi juoda. Vettä pitäisi juoda toipumisajan jälkeen noin 1,5 litraa päivässä, joten tuntia kohti reipas 2 dl. Kun juominenkin täytyy tehdä pikkuhiljaa siemaillen, se tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes koko ajan pitäisi juoda. Voin melkein väittää, että tämä tulee olemaan minulle se hankalin juttu koko projektissa. Sen verran hankala asia hahmottaa, että oli pakko piirtää itselle kuva kellonaikojen kanssa ja vielä laskea nuo ajat.
Ostin Rustasta aiemmin sellaisen 1,75 l vesipullon, jossa on merkattu toiselle puolelle mitat ja toiselle puolelle kellonajat. Kellonaikojen lisäksi pullossa on erilaisia kannustuslauseita. Paras ominaisuus on kuitenkin ne kellonajat, sillä ne auttavat hahmottamaan mihin mennessä pitää olla juonut minkäkin verran. Olen nyt testaillut pulloa harjoitusmielessä, ja ajattelin kokeilla sen käyttämistä ennen leikkausta, jotta opin pikkuhiljaa siihen juomiseen. Pullossa on pilli, mutta sitä ei todennäköisesti pysty käyttämään ainakaan aluksi, koska pillin mukana tulee yleensä ilmaa ja sitä pitää välttää. Pullosta voi kuitenkin juoda ilman pilliäkin.
Vitamiineja purkista
No miten ne vitamiinit? No, vitamiineja ja vastaavia pitää ottaa useaa sorttia päivittäin. Osan kanssa ei saa ottaa muita tabletteja samaan aikaan ja joidenkin kanssa tiettyjä ruoka-aineita pitää välttää. Eli kun vielä veden ja ravinnon lisäksi otetaan kaikki vitamiinit ja lisäravinteet, niin siinähän onkin sitten aikamoinen palapeli. Jotta elämä ei menisi pelkästään tämän palapelin sumplimiseen, olisi hyvä löytää rutiineja ja työkaluja arjen helpottamiseksi. Tilasin netistä pari erilaista dosettia, joissa on viikon lääkkeille/vitamiineille lokerot. Päivittäiset lokerot on jaettu vielä muutamaan lokeroon eri vuorokauden ajoille. Dosetin voi täyttää joka sunnuntai valmiiksi seuraavaa viikkoa varten, jolloin ei tarvitse muuta kuin muistaa ottaa ne oikeisiin aikoihin. Varmastikin kännykkämuistutusta tarvitaan alussa.
Ruokaa varten tilasin Ikeasta sellaiset vajaan 2 dl lasipurkit, jotka voin sunnuntaisin täyttää viikoksi. Minulla on noita kannellisia purkkeja joka päivälle kaksi ja lisäksi jokaiselle päivälle 1,3 dl kannellisia purkkeja. Isompiin voi laittaa lounaan ja päivällisen, pienempään aamupalan tai välipalan. Vedelle on sitten se päiväpullo, joka vetää koko päivän veden tarpeen. Nämä vähentävät tarvetta säätää ruokien kanssa joka päivä ja jatkuvasti. Pystyy tekemään valmiiksi useamman päivän ruuat ja veden osalta riittää, kunhan täyttää aamulla vesipullon. Jääkaapin oveen ajattelin tulostaa jonkinlaisen päiväohjelman, johon tulee syömisten ja juomisten lisäksi myös liikunnat. Kun tätä juttua sitten pyörittää riittävän kauan, luulisi siihenkin syntyvän rutiini ja rutiinit lihavuusleikkauksen jälkeen ovat todella tärkeitä, muuten tässä ei onnistu.
Miten rutiinit syntyvät?
UCL:ssä oli tutkimus, jonka mukaan uuden tavan muuttuminen rutiiniksi vaihtelee, mutta keskimääräisesti se vie 66 päivää eli reipas 2 kk. Itseäni pidän sen verran kovapäisenä, etteivät rutiinit lihavuusleikkauksen jälkeen synny ihan niin nopeasti. Voisin kuvitella, että puolessa vuodessa veden juominen sujuu jo ja muutkin rutiinit saattavat olla lähempänä. Vuodessa tavat ovat todennäköisesti sitten oikeasti muuttuneet rutiineiksi. Haasteelliseksi tämän tekee se, että pitäisi rakentaa monta rutiinia. Pitää syödä ja juoda säännöllisesti, ottaa iso määrä vitamiineja eri aikoihin päivästä, ja liikkua riittävästi. Liikuntaa en kauheasti ole vielä miettinyt, sillä haluan saada ensin nämä syömisrutiinit selväksi, ettei ylläreitä synny.
Liikunnan rooli tällaisessa elämäntapamuutoksessa on suuri, mutta sitäkin voi varmasti pikkuhiljaa lisätä painon tippuessa. Kävelyä suositellaan alkuun liikuntamuodoksi ja jostain muistan lukeneeni, että puoli tuntia päivässä reipasta kävelyä minimissään viitenä päivänä viikossa. Lisäksi myöhemmin, kun on toipunut leikkauksesta, pitäisi lisätä 2-3 kertaa viikkoon lihaskuntoharjoittelua. Meillä on kotona kyllä kaikki mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen, sillä olemme tehneet yhteen huoneeseen kuntosalin, josta löytyy lähes kaikki tarvittava. Meiltä löytyy niin aerobisen kunnon kohotukseen välineitä kuin lihaskuntoonkin. Eikä se usein ole välineistä kiinni, sillä pelkillä painoillakin pystyisi jo aika monta eri liikettä tekemään. Meillä on kuntosalilla myös infrapunasauna, jonka ostimme useampi vuosi sitten, kun remontin vuoksi meillä ei ollut saunaa käytössä. Kuntosalimme on siis aivan riittävä kattamaan minkälaisen liikunnan tahansa, toki lenkkeilyä kannattaa harrastaa ulkona aina kun mahdollista. Nyt on tällä painolla liikunta ollut niin epämiellyttävää, että ehkäpä painon tippumisen myötä on paremmin voimia liikkua.