Viimeinen päivä vanhaa elämää
Se on sitten viimeinen päivä vanhaa elämää – lihavuusleikkaus lähestyy hurjalla vauhdilla. Tänään on viimeinen päivä siksi, että huomenna alkaa ENE-dieetti ja leikkaukseen valmistautuminen. Tämän päivän jälkeen en enää koskaan syö kuten tähän asti. Aika huikeaa! Viikonlopun aikana olen maistellut erilaisia suklaita, syönyt pikkuisen sipsejä dipin kanssa sekä tehnyt perheen kanssa taco-pellin. En kuitenkaan ole vetänyt täysin överiksi, koska en halua ähkyä oloa.
Perjantaina haimme kauppaostokset, jossa oli leikkauksen jälkeisen kahden viikon soseruuat sekä ensi viikon ENE-dieetin ruuat. Mies nauroi, kun ostosten joukossa oli laatikollinen vauvan ruokaa. Eipä ole hetkeen ollut ostosten joukossa noin paljon pilttiä. Lapseni on jo tokaluokkalainen, joten sellaisia ruokia ei kauheasti tule ostettua. Hedelmäsoseita olemme joskus ostaneet esim. kakkuihin käytettäväksi, mutta harvemmin niitä kasvisruokia kuitenkaan. Tyhjensin keittiöstä muutaman laatikon omille tarvikkeilleni ja nyt on kaikki järjestyksessä. Yhdessä laatikossa on proteiinilisät sekä muut ravintolisät (nämä tarvitsevat kylläkin vielä lisää tilaa, sillä vitamiinit puuttuvat vielä). Yhdessä laatikossa ovat ENE-dieetin kuivat aineet sekä leikkauksen jälkeiset piltit. Yhteen laatikkoon olen piilottanut kaikkia kannelliset astiat, joihin voin sitten jakaa annokset viikon eri päiväksi, meal preppaus -meiningillä.
Meal preppaus apuna leikkauksen jälkeen
Muutaman ensimmäisen leikkauksen jälkeisen viikon aikana meal preppauksessa ei ehkä ole järkeä, koska annokset ovat todella pienet ja ruokia vasta testaillaan. Kun toipumisaika on ohi meal preppaus voi kuitenkin helpottaa paljon arjen pyörittämistä, koska leikkauksen jälkeen joutuu opettelemaan niin monenlaista ja huolehtimaan jatkuvasti jostain. Pitää muistaa vitamiinit, pitää muistaa juoda, pitää syödä tasaisin väliajoin, pitää liikkua X-määrää päivässä jne. Kun ruuat on valmistettu esim. viikoksi etukäteen annospurkkeihin, on yksi asia, jota ei tarvitse koko ajan hoitaa. Olen suunnitellut, että teen joka päiväksi sekä lounaan että päivällisen ja myös aamiaisen valmiiksi purkkeihin. Välipala ja iltapala on sitten vaihtuvampia tai sitten hankin vielä lisää purkkeja, jotta saan nekin valmiiksi. Laskeskelin, että 35 purkkia riittäisi pyörittämään preppauksella kaikki ateriat koko viikoksi.
Ajattelin, että sunnuntai voisi olla valmistautumispäivä, jolloin kokkaan kaikki ruuat purkkeihin sekä jaan vitamiini dosetteihin. Sinälläänhän se on aivan sama minä päivänä viikosta tuon preppauksen tekee, mutta sunnuntai tuntuu luontevimmalta, koska se on vapaapäivä ja viikon viimeinen päivä. Jotenkin itselle on helpompaa tarkastella tätä kaikkea normaalin ma-su -viikon sykleissä.
Viimeinen päivä vanhaa elämää, olen valmis
Olen jotenkin niin valmis tähän kaikkeen ja on mahtavaa, että huomenna alkaa ENE. Kaikki muuttuu konkreettiseksi, kun pääsen oikeasti valmistautumaan. Töissä olen puhunut pomolle, pomon pomolle sekä tiimille tulevasta sairauslomasta. Herkkuihin on tullut nyt jotenkin sellainen kyllästyminen, ettei minun kauheasti edes tee mieli herkkuja. Varsinkin suklaapatukat ovat menettäneet sen lempiherkun paikan. Herkuista tykkään ehkä eniten jäätelöstä, leivoksista ja kakuista, mutta eipä niitäkään enää nykyään sillä tavalla himoitse. En tiedä voiko johtua tämä mielitekojen väheneminen vitamiineista, joita olen koko syksyn säännöllisesti nauttinut. Ainakin ilmeisesti d-vitamiinilla on vaikutusta makeanhimoon.
Selvittelin viikolla myöskin sairausloma-asioita ja sain selville, että monelta leikkauksessa käyneeltä on Kela vaatinut selvityksiä jopa pari kuukauttakin leikkauksen jälkeen. Ovat ilmeisen tarkkoja, että ulkomailla ja yksityisellä leikatut ovat käyneet saman prosessin läpi, kuin kunnallisellakin vaaditaan, ennen kuin hyväksyvät sairauslomaa. Itselläni kyllä terveydelliset kriteerit täyttyvät ja olisin leikkauskelpoinen kunnallisellakin puolella, mutta en ole käynyt läpi vuoden ohjattua laihdutusryhmää. Olen kyllä käynyt ravitsemusterapeutilla lääkärin lähetteellä pari vuotta sitten ja sitä ohjausta kesti puoli vuotta. Olen myös laihduttanut erilaisilla ohjelmilla viimeisen vuoden aikana.
Päätin kela-asiassa, että pyrin hoitamaan sairauslomajutut ilman kelaa, jos mahdollista. Tämä voisi onnistua siten, että otan leikkausta edellisen päivän, leikkauspäivän ja leikkauksen jälkeisen päivän joustotunneista. Pari päivää leikkauksen jälkeen minulla on työterveyslääkärin vastaanotto, jossa toivon, että lääkäri määräisi sairausloman vain sellaiselle määrälle päiviä, että ne menevät vielä työnantajan maksettaviksi. Tällä pienellä kikkailulla pystyisin olemaan töistä pois reippaan kaksi viikkoa ja usein sairausloma näissä on 2-3 viikkoa, joten se voisi riittää. Kelaa ei tarvittaisi, joten ei tarvitsisi tehdä mitään raskaita selvityksiä jälkikäteen, vaan voisi keskittyä leikkauksesta toipumiseen ja muihin tärkeämpiin asioihin.
Nyt on siis viimeinen päivä vanhaa elämää, enää kaksi viikkoa matkaan kohti Tallinnaa. Pikkuisen jännittää!