Kaksikymmentä kiloa kevyempänä ja elämänilo olkapäällä

Takana 14 lihavuusleikkauksen jälkeistä viikkoa. Kaksikymmentä kiloa kevyempänä ja elämänilo olkapäällä. Tämä on ollut hieno matka, välillä vähän hidaskin, mutta on tehnyt minulle todella hyvää. On myös hyvä, ettei paino enää tipu samalla vauhdilla kuin alkukuukaudet, sillä se totuttaa parhaiten muutokseen ja uusiin rutiineihin. Kun paino putoaa hitaammin, joutuu myös miettimään tottumuksiaan ja sitä, tekeekö kaiken oikein vai pitääkö jotain osaa rutiineissa vielä viilata.

Tänään oli virallinen mittauspäivä ja viikossa oli lähtenyt puoli kiloa. Painoni on nyt 86,4 kg, kun se projektin alussa oli 106,7 kg. Kokonaispudotus on -20,3 kg ja painoindeksi on nyt 30,3. Painon putoaminen on nyt selkeästi hidastunut, mutta puolen kilon viikkotahti ei minua haittaa, jos se vaan jatkuu joitain kuukausia näin. Jos tahti jatkuisi vaikka syksyyn asti suurinpiirtein tällaisena, olisi leikkauksen vuosipäivään mennessä mahdollista saavuttaa tavoitepaino. Sen jälkeenkin paino saattaa vielä hieman laskea, mutta sekään ei haittaisi, koska silloin painossa olisi varaa pienelle nousulle myöhemmin, kun leikkauksen vaikutus lakkaa.

Muissakin mitoissa oli osassa muutoksia. Pohkeesta ja takapuolesta oli lähtenyt puoli senttiä ja vatsasta sekä vyötäröltä sentti. Muut mitat olivat pysyneet samoissa. Itselleni kriittisimmät mitat ovat vyötärö, takapuoli ja vatsa, joten iloitsen siitä, että juurikin noista ns. kriittisistä paikoista oli taas lähtenyt mittaa.

Lihavuusleikkauksesta juttua Iltasanomissa

Tämän päivän Iltasanomissa oli juttua lihavuusleikkauksista. Jutussa oli haastateltu kahta leikattua sekä Bariatric Services -klinikan nuorempaa kirurgia. Kyseessähän on sama klinikka, jossa itsekin olin leikattavana. Jutussa kerrottiin, että klinikan leikatuista jo noin puolet tulee Suomesta. En ihmettele tätä seikkaa ollenkaan, sillä klinikka on hoitanut mainonnan ja palvelun hyvin, hinnat ovat pienemmät kuin Suomessa ja monella on jo hyviä kokemuksia. Itsekin pystyn lämpimästi suosittelemaan kyseistä klinikkaa.

Lihavuusleikkauksesta on viime aikoina ollut mielestäni paljon juttuja julkisuudessa, niin kuin myös lihavuuslääkkeistä. Itseäni on hieman ihmetyttänyt maailmalla oikeasti normipainoisten tai lähellä sitä olevien julkkisten lihavuuslääkkeiden käyttö. Tämä kertoo mielestäni maailmasta jotain. Jokainen tietenkin tekee itselleen, mitä haluaa, mutta aina, kun laitetaan jotain ylimääräistä kehoon tai tehdään raadikaaleja muutoksia, on myös riskejä. On hyvä arvioida, että kummat riskit ovat suurempia. Itse lähdin tähän isoon muutokseen vain, koska ylipainoa oli kertynyt niin paljon, että se vaikutti terveyteeni. Ja koska olin kokeillut omin avuin päästä siitä eroon, mutta siinä onnistumatta. Riskit ylipainon tuomiin terveysongelmiin olivat näin ollen leikkauksen riskejä suuremmat.

Vaatelöytöjä joka viikko

Olen nyt näköjään joka viikko käynyt jossain Secondhand-kaupassa kurkkimassa. Minulla on myös yksi lahjakortti, jota varten kävin kiertelemässä kaupassa. Lahjakorttia en vielä saanut käytettyä, sillä en löytänyt mitään kivaa, mutta kahdesta secondhand-kaupasta tein muutaman löydön. Ostin kevättakin koossa 42. Takki sopi minulle hyvin ja voin käyttää sitä nyt keväällä. Löysin myös mustan pontson. Toisesta liikkeestä löysin Vintage-jakun, mustan paidan sekä korkeat saapikkaat. Saapikkaisiin pitää vaihtaa korkolaput, mutta muuten ne ovat todella hyvässä kunnossa ja näyttävät kivoilta. Sopivat erityisesti mekkojen seuraksi. Löysin myös facebook-kirpparilta kenkiä, yhdet sisäliikuntakengät sekä kahdet kävelykengät ja yhdet korkkarit. Rahaa käytin näihin kaikkiin vaatteisiin ja kenkiin yhteensä n. 70 euroa. Nyt, kun käytännössä koko vaatekaappi on mennyt uusiksi, vaatteita onkin ollut tarpeen ostaa enemmän kuin ajattelin. Muutenkin, kun paino tippuu enää aika hitaasti, ovat tämän hetken koon vaatteet varmasti ainakin syksyyn asti ihan sopivia, ellei jopa myöhempään.

Naureskelin miehellekin, että olen nyt hetken innoissani vaatteista ja vaateshoppailusta, kun en ole pitkiin aikoihin voinut sitä samalla tavalla tehdä. Saan nyt elää kaksikymmentä kiloa kevyempänä ja elämänilo olkapäällä. Fiilis on keventynyt paljon, liikunta on mukavampaa ja jaksaminen parempaa. Kesäksi tarvitsen vielä jonkun kesämekon sekä shortsit tai ainakin caprit, mutta niitä voi katsoa sitten lähempänä tai vaikkapa kevään lomareissulta. Lähes kaikki ostamani vaatteet ovat olleet kierrätysvaatteita, joten siitä olen iloinen. En halua vielä tässä vaiheessa ostaa kauheasti uutta. Vanhoista vaatteistani sovimme ystäväni kanssa, että hän tulee niitä jossain vaiheessa katsomaan, sillä hän käyttää samoja kokoja kuin minä aiemmin. Siellä on sellaisiakin vaatteita, joita olen käyttänyt ehkä kertaalleen, joten on kiva, jos menevät hyötykäyttöön.