Kolme viikkoa lihavuusleikkauksesta
Kolme viikkoa lihavuusleikkauksesta on mennyt ja nopeasti on mennytkin. On ihanaa, kun pikkuhiljaa alkaa olla leikkaus”vammat” parantuneet, eikä enää vihlaise, jos nousee sängystä tai sohvalta hieman väärässä asennossa. Leikkaushaavat ovat lähestulkoon tikittömät, joku langanpätkä vielä näkyi jossain haavassa, mutta hyvältä näyttää. Jouluaika oli mahtava ”koulutusjakso” syömiseen, sillä joulu on tunnetusti hyvän ruuan ja juoman aikaa. Tämä oli ensimmäinen joulu, jolloin ruokailuun ei käytetty ihan niin paljon energiaa kuin aiemmin. Emme syöneet yhtäkään ns. juhla-ateriaa, vaan söimme useaan kertaan valikoiden. Myös mies kehui, ettei hänellä ollut jouluna kertaakaan ähky olo. Toki mies söi enemmän ja monipuolisemmin, mutta ei hänenkään tullut santsattua, kun minä söin niin vähän.
Pääsääntöisesti syöminen sujui ihan hyvin, mutta oli kyllä hieman hankalaa. Oli todella vaikea tuntea sitä, milloin vatsa on ns. täynnä ja usein lopetin syömisen vain sillä fiiliksellä, että nyt ehkä on riittävästi. Söin jo kohtuullisen isoja annoksia, uskaltaisin sanoa, että aika lähellä maksimiannoksia. Maistelin vähän myös makeita, lähinnä irtokarkkeja ja kuivakakkua. Yhden kerran sain kunnollisen dumping-kohtauksen, se ei ollut mukavaa.
Dumping lihavuusleikatun painajainen
Dumpingilla tarkoitetaan oireistoa, joka syntyy, kun syö liian nopeasti, liian rasvaista tai sokerista ruokaa tai jopa vääränlaisia hiilareita liikaa. Oireiden syntyminen on yksilöllistä ja se saattaa vaihdella myös lihavuusleikkauksen jälkeen siten, että jokin aiheuttaa alkuun oireita, mutta myöhemmin sietokyky kasvaa. Käypähoito jopa suosittaa, että pitäisi myöhemmin kokeilla uudelleen niitä ruoka-aineita, jotka aiheuttavat itselle dumpingia. Bariatric Services kertoo artikkelissaan, että Dumping syntyy, kun tietynlaiset ruuat liikkuvat nopeasti vatsalaukusta ohutsuoleen. Tällöin tulee kirjo oireita, jotka myös vaihtelevat. Voi olla pahoinvointia, oksentelua, ripulia, huimausta, sydämentykytystä, ärtymystä jne. Oireet kestävät 30-90 min, toki jopa kauemminkin. Dumping on lihavuusleikatun painajainen, sillä jokainen leikattu tietää oireyhtymästä ja koittaa välttää sitä mahdollisimman paljon.
Itselleni dumping syntyi jouluaattoiltana, kun päätin olla hurja ja maistaa samanaikaisesti piparia ja glögiä. Söin yhden pienen, koristellun piparin ja kaksi irtokarkkia, sen jälkeen hörppäsin pikkuisen glögiä. VIRHE! Uskon, että makean syöminen ja juominen yhtäaikaa oli se juttu, joka aiheutti minulla tuon ikävän vaivan. Koska juoma auttaa myös kiinteää syömistä kulkeutumaan nopeammin eteenpäin, olivat kaikki nämä makeat sitten yhtäaikaa siellä ohutsuolessa ja se oli kertakaikkiaan liikaa sokeria kerralla. Olo oli kyllä todella kurja. Se alkoi hyvin pian glögin juomisen jälkeen ja minulla oireina olivat ikävät vatsakivut ja krampit sekä pahoinvointi. Minua oksetti, mutta en oksentanut. Oireet kestivät myös pitkään, noin kaksi tuntia. Pahin vaihe kesti 1,5 tuntia, jonka jälkeen oireet alkoivat pikku hiljaa helpottaa. Totesin, että se oli tämän joulun viimeinen glögi, katsotaan ensi vuonna sitten uudelleen.
Proteiinipitoinen joulu
Muuten selvisin joulun ilman isompia vaivoja. Vatsa toimi kohtuullisen hyvin ja ruoka oli proteiinipitoista. Vaihtelin ruokia ateriasta toiseen, jollain aterialla enemmän kalapitoista ruokaa ja toisilla aterioilla sitten kinkkua ja lihapullia, maistoinpa kerran lanttulaatikkoakin. Vatsa kesti ruuat hyvin, mutta huomasin, että mitään isompaa himoa minulla ei ruokaan ollut. Veden juonti oli isompi ongelma, sillä unohdin juoda parina peräkkäisenä päivänä riittävästi ja siitä seurasikin sitten ikävä päänsärky pariksi päiväksi. Eilen koitin palauttaa nestetasapainoa ja keskityin juomaan enemmän. Päänsärky sitten katosikin ja tänä aamuna oli jo hyvä olo. Eli opetteluvaiheesta huolimatta joulu meni hyvin ja voin olla tyytyväinen. Nyt paluu taas arkeen ja terveelliseen ruokavalioon.
Tulokset kolme viikkoa lihavuusleikkauksesta
Otin tänään viralliset mittaukset, tässä tulokset kolme viikkoa lihavuusleikkauksesta. Paino on tippunut mukavasti, mutta ei niin nopeasti kuin olen joillain leikatuilla nähnyt painon putoavan. Itselläni laihdutus on ollut aina hidasta, joten odotinkin, että oma painoni ei mene sellaista vauhtia kuin monella muulla. Se ei oikeasti haittaa, niin kauan kun tuloksia syntyy, sillä uskon myös ihon ja kropan ehtivän mukaan muutokseen paremmin, kun pudotus ei ole liian nopeaa.
Aloituspainoni oli 106,7 kg. Tänä aamuna vaaka näytti 96,9 kg eli tulos tänään -9,8 kg. Tämä tulos on siis viiden viikon ajalta eli siitä, kun ENE-dieetti ennen leikkausta alkoi. ENE-dieetillä paino tippui 4 kg, joten leikkauksen jälkeisenä kolmena viikkona paino on tippunut 5,8 kg. Painoindeksini oli aloittaessa 37,4 eli vaikean ylipainon puolella. Nyt painoindeksi on 33,9 eli merkittävän ylipainon puolella. Merkittävä ylipaino on skaalalla 30-34,9. Muut mitat aina pikkuisen heilahtelevat, sillä on hankala ottaa mittoja juuri samasta paikasta. Uskon kuitenkin, että pitkällä aikavälillä mitoissa näkyy parhaiten muutos, vaikka mitan kohta pikkuisen eri kohdassa olisikin. Tällä hetkellä mittojen mukaan reidestä on lähtenyt 4 cm, takapuolesta 8 cm, mahasta on lähtenyt 6,5 cm ja vyötäröltä 10 cm, rinnanympärys pienentynyt 5 cm ja käsivarsi 4 cm.
Mitoissa on siis tapahtunut huimia muutoksia myös. Huomasin, että sain jalkaani XL-kokoiset leggarit, jotka eivät ennen projektia menneet takapuolen yli kunnolla. Nyt nuo leggarit olivat ihan sopivat. Nämä ovat niitä vaa’an ulkopuolisia voittoja, jotka tuntuvat tosi hyviltä. Muita vaatteita en ole nyt sovittanut, sillä ei ole tuntunut siltä, että vielä haluaisin. Joulun juhlamekkoni oli aika löysä, mutta en muista minkälainen se oli ennen tätä projektia. Peilissä näen kyllä selkeästi jo muutoksen. Muutos näkyy vatsanseudulla sekä kasvoissa.
Kirurgin puhelu ennen joulua
Viime maanantaina kirurgi soitti palaten viestiini, jossa kysyin syvään hengittämisen haasteista. Tästä haasteestani kerroin viime tekstissänikin Kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta. Toinen kirurgeista soitti minulle perjantaina ilmeisesti sellaisen heidän prosessiinsa kuuluvan tarkistussoiton. Juteltiin kuulumisia ja minulle selvisi, että leikkauksessa itseasiassa oli jouduttu purkamaan se kolmen vuoden takainen palleatyräleikkauksen tulos. Sitä en ollut tajunnut ja se varmasti sitten selittää vielä paremmin ne syväänhengityksen ongelmat. Nyt tosin nekin vaivat ovat pikkuisen jo helpottaneet, eivät kokonaan, mutta aika hyvin kuitenkin.
Kirurgi kysyi myös, minkä verran paino on tippunut ja miten olen pystynyt syömään ja juomaan. Puhelun päätteeksi kirurgi sanoi, että hänestä olen toipunut nopeasti ja minulla menee hyvin. Kirurgi oli myös tyytyväinen painon putoamisen tahtiini ja sanoi, että hänestä se on hyvä vauhti, eikä painon tarvitse pudota nopeampaa. Sanoin, että olen itsekin tyytyväinen tähän ja tällä hetkellä minun prioriteettina on oppia syömään oikein ja tunnistaa kropan viestit nälästä ja kylläisyydestä.
Liikuntaa pitäisi vielä lisätä enemmän. Nyt ei ole ollut ennen joulua kauheasti aikaa lähteä liikkumaan ja kieltämättä se syväänhengittämisen tuoma kipu on tehnyt liikkumisesta epämiellyttävää. Liikuntaa tuli ennen joulua kyllä kaupoissa ravaamisesta ja kotona touhuamisesta, joten siinä mielessä ok. Ajattelin, että nyt voisi aloitella jollain jumpalla ja alkaa kävellä taas ulkona. Ostin eilen alennusmyynnistä nastakengät, niin on mahdollisuuksia pysyä liukkailla pystyssä.