Kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta
Kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta on kulunut ja toipuminen on mennyt hienosti. Viime viikolla kyllästyin sosemaisiin ruokiin ja olenkin siitä lähtien testaillut erilaisia pehmeitä ruokia. Vatsa on kestänyt yllättävän hyvin, välillä pientä nipistelyä on ollut. Syön varmasti vieläkin vähän liian nopeasti ja välillä en pureskele tarpeeksi, mutta pääosin ruuan jälkeen on ihan hyvä olo. Olen myös nostanut ruoka-annoksia alun 2 ruokalusikallisesta. Välillä ruokaa menee lähemmäs desi, välillä vain se pari ruokalusikallista, riippuen vähän ruuan laadusta. Olen pyrkinyt syömään vain sellaisia ruokia, joista todella tykkään ja joita tekee mieli. Nälän tunne minulla on ollut muutaman kerran, mutta yleensä alkaa heikottaa, jos ruokailuväli kasvaa liian suureksi.
Juomisen kanssa olen taistellut, niin kuin vähän arvelinkin jo etukäteen. Saan tällä hetkellä juoduksi juuri ja juuri 1,2 litraa päivässä, vaikka pitäisi juoda ainakin 1,5 litraa. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että juon vähintään litran päivässä, jotta ei tulisi nestehukka. Kohtuullisen hyvin kuitenkin on mennyt, vaikka välillä tekisi mieli juoda ruuan kanssa. Nyt, kun alkoi kolmas viikko, aloitin myös vitamiinien ottamisen. Vatsa kesti vitamiinit eilen oikein hyvin, mutta minun oli vaikeaa saada nieltyä niitä, sillä vettä ei saisi juoda kauhean suuria kulauksia kerrallaan. Lopulta otin kuitenkin kunnollisen kulauksen, sillä ainoa negatiivinen juttu isosta kulauksesta on oikeastaan vain röyhtäisy, joka sitä seuraa. Suurella kulauksella tabletit menivät sitten alas. Jos muuten haluat lukea syistä, miksi meni lihavuusleikkaukseen, kirjoitin siitä aikanaan tekstin Lihavuusleikkaus apuna uudelle elämälle.
Tämän hetken tulokset
Aloituspainoni oli 106,7 kg. Kahden viikon ENE-dieetillä ennen leikkausta tippui painoa 4 kg, nyt kahden viikon aikana leikkauksesta on lähtenyt painoa 4,7 kg eli kuukauden painonpudotus on -8,7 kg. Nyt paino on tänä aamuna 98 kg. Tulos on mielestäni hyvä ja olen itse siihen tyytyväinen. Nyt parin päivän ajan paino on pysynyt paikallaan, mutta sekin on normaalia, sillä eihän paino voi pudota joka päivä vuoden ajan. Se on jännä miten silti heti, kun tulee pieni pysähdys painon laskuun, alkaa miettiä, että jämähtääkö tämä paino nyt sitten tähän ja onko minun kroppani sellainen, ettei se paino vaan tipu tämän enempää. Tiedän, että pelot ovat turhia, mutta eipä tuolle päänsisäiselle pohdinnalle mitään voi. Olen päättänyt, että tämä on nyt viimeinen keino ja tarvittaessa odotan niin pitkään kuin tarvitsee, että paino putoaa. Muistaakseni tässä 3-5 viikon päässä leikkauksesta on normaalistikin jumivaihe, joka johtuu siitä, että kroppa vielä toipuu leikkauksesta. No, itselläni tuo pudotustauko on kestänyt vasta kaksi päivä, joten ei voi puhua edes jumista vielä.
Myös mitoissa on tapahtunut muutoksia verrattuna neljän viikon takaiseen. Olen ottanut kaikki mahdolliset mitat ja kropasta on eri kohdista lähtenyt 4-6 cm. Pohje on ainoa paikka, josta on lähtenyt vain puoli senttiä, mutta pohkeethan ovat toisaalta kannatelleet painoani, jote ovat todennäköisesti lihaksikkaimmassa kunnossa kropassani.
Sairausloma päättyi
Leikkaushaavat ovat nätisti parantuneet myös ja kipuja ei ole enää kuin satunnaisesti. Suoli toimii kuten ennenkin leikkausta eli satunnaisesti. Syvään hengittäessä minulla on kipua rinnassa ja selässä. Tästä puhuimme lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että se saattaa johtua muutama vuosi sitten leikatusta palleatyrästä tai oikeastaan siitä, että muutaman vuoden sisällä on tehty kaksi isoa leikkausta samalle alueelle. Se on sisuskaluillekin iso trauma ja pallea-alueen lihaksisto voi olla siksi kipeä pidempään, jopa 2-3 viikkoa vielä tästä eteenpäinkin. Seurataan kuitenkin tilannetta ja jos vaiva pahenee, tarvitaan varmastikin jotain tutkimuksia. Muistan kyllä vastaavan kivun silloin palleatyräleikkauksen jälkeenkin ja kipu kesti silloinkin aika pitkään. Nyt on kuitenkin vasta kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta, kroppa on vielä toipumassa ja tuo aika on hyvin lyhyt. Vaikka olenkin toipunut hyvin, huomaan olevani kärsimätön toipumisen kanssa.
Sairauslomani päättyi sunnuntaina ja työterveyslääkäri soitteli minulle eilen. Todettiin, että olen työkuntoinen, mutta tarvitsen vielä pidempiä taukoja välissä. Onneksi on jouluviikko, joten töissä on aika rauhallista. En muista kerroinko aikaisemmin, että olen nyt kertonut leikkauksesta vanhemmilleni sekä veljeni perheelle. Halusin heidän tietävän asiasta ja kerroin siitä noin viikko sitten. Läheisiltäni olen saanut pelkästään kannustusta, joten päätös kertoa oli oikea.
Hieman eri tilanne ,muuta paastotessa on tullut ensin nälkä ja sitten hieman huono olo jonka jälkeen nälkä ja huono olo on helpottanut kun elimistö alkanut polttaan varasto rasvoja pois. Toki pitää kuulostella ettei huono olo tule muusta kuten alhaisesta verensokerista. Näin itselläni paastotessa, lihavuus leikkaukseen liittyvät asiat eivät välttämättä ole verrannollisia 🤔
Tässä lihavuusleikkauksen jälkeen saattaa heikotusta aiheuttaa myös liian vähäinen juominen, joka ymmärtääkseni paastossa on taas kunnossa, kun siinä juodaan paljon. Tässä juominen ei ole ihan niin helppoa, kun kulaukset ovat pieniä ja ruokailun yhteydessä ollaan tunti juomatta. Lisäksi energian määrä on pitkään alhainen, sillä esim. ensimmäisellä viikolla syödään vain pari ruokalusikallista soseita kerralla monta päivää. Harva paastoaa todennäköisesti päiväkausia tai viikkoja kerrallaan, tässä sitä energiaa ei tule lisää. Lihavuusleikkauksessa jo ennen leikkausta ollaan pari viikkoa hyvin matalaenergisellä dieetillä, tuona aikana minäkin olin hyvällä energialla ja oli päinvastoin hyvä olo. Leikkauspäivänä ei sitten syötykään enää mitään, eikä seuraavanakaan päivänä juuri. Kolmantena päivänä leikkauksesta sitten ihan pieniä annoksia vain. Uskon, että paasto on erilainen sen rajatun keston ja runsaan veden juonnin vuoksi.
Näinhän tuo on etteivät ole kuurikaan vertailukelpoisia. Huomattavasti rajumpaa kyytiä tuo lihavuus leikkaus on, itse leikkaukseltaan ja siihen päälle raju laihdutus joka koko operaation ideana onkin, paasto on verrattavissa tässä tapauksessa kevyeen sunnuntaikävelyyn kauniina päivänä. Kieltämättä hieman yllätti määrät mitä saat syödä ja juoda,pari ruokalussikallista kerrallaan, on se vähän mutta riittävästi 🤔
Ei se määrä tuollaisena toki pysy, se on vaan alkuun, kun sisuskalut toipuu leikkauksesta. Annosmääriä kasvatellaan pikkuhiljaa ja vatsakin kelpuuttaa ruokaa koko ajan paremmin. Noin kuukausi leikkauksesta saa sitten alkaa syödä normaalia ruokaa ja annoskootkin nousee siihen max kahteen desiin annoskerta. Se kaksi desiä on sitten se, mitä uusittu vatsa pystyy ottamaan vastaan ja sen yli ei enää mennä, vaan sillä jatketaan loppuelämä. Se pari ruokalusikallista ei ole sellainen määrä, jolla pystyisi pidemmän päälle saamaan riittävästi ravintoaineita, proteiineja ja kuituja, eikä se pidemmän päälle ole riittävästi ja terveellistä. Juuri sen takia ensimmäisinä viikkoina voi energiatasot olla vähän alhaalla, mutta tilanne korjaantuu, kun määrät kasvavat. Minäkin pystyn nyt jo syömään noin desin verran ja siksi olo on jo selkeästi parempi 🙂 Onhan tämä kaikenkaikkiaan kropalle aika rankka prosessi, kun tehdään kohtuullisen iso leikkaus ja se on kropalle jo tietynlainen trauma.